Olen huolissani Kirkkonummen tasa-arvoisesta kehityksestä tulevaisuudessa, ja siksi olen päättänyt lähteä ehdolle kunnallisvaaleissa 2021. Viime viikkoina kotikylässäni Veikkolassa on puhuttanut kirjastojen ja muiden peruspalveluiden kohtalo. Peruspalvelut kuuluvat jo lain mukaan kaikille kuntalaisille, ja siksi kirjastoja tai terveyskeskuksia EI SAA SULKEA!
Koko kylän asialla toimiminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin. Kirkkonummi on minulle aina ollut vahvasti kolmikeskuksinen kunta, jossa keskusta, Veikkola ja Masala ovat kaikki elinvoimaisia ja omaleimaisia alueita. Jokainen kuntalainen ansaitsee toimivat peruspalvelut riippumatta asuinpaikastaan, eikä yhtäkään kylää tai kunnanosaa saa syrjiä päätöksenteossa.
Lupasin äänestäjilleni viime vaaleissa sekä Veikkolan meluesteet että avoimemman kuntademokratian. Meluaita nousee para’aikaa Veikkolaan moottoritien viereen, mutta päätöksenteon muureja en ole kuitenkaan vielä täysin onnistunut murtamaan. Haluan edelleen palauttaa vallan avaimet tavallisen kyläläisen käsiin, ja varmistaa, että juuri Sinun äänesi tulee kuuluviin päätöksenteossa.
Koronatilanne kurittaa tällä hetkellä valtion ja kuntien talouksia, ja Kirkkonummi ei valitettavasti ole poikkeus. Kuntamme talous on painunut nyt jo useina vuosina alijäämäiseksi, ja on oletettavaa, että ongelmat pahenevat entisestään tänä ja ensi vuonna. Mikäli toimiin ei nyt ryhdytä, on vaarana, että kunnan taloustilanne painuu lähes 40 miljoonaa miinukselle, mikä olisi kaikin puolin katastrofaalinen tilanne.
Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, ja kunnan virkamiehistö on jo nyt ansiokkaasti ryhtynyt pohtimaan mahdollisia sopeuttamistoimia taloustilanteen ratkaisemiseksi. Uskon itse vahvasti siihen, että vaikka vaikeita ratkaisuja joudutaankin tekemään, pystymme yhteistyöllä ja yhteisymmärryksellä varmistamaan peruspalveluiden saatavuuden kaikkialla kunnassamme aina Veikkolan kylästä Masalan kautta kuntakeskukseemme saakka.
Vaikka lopullisen päätöksen sopeutustoimien laajuudesta teemmekin me luottamushenkilöt, on mielestäni oleellista, että kuntalaistemme ääni tulee yhtä lailla kuuluviin prosessin eri vaiheissa. Jokainen kunnanvaltuutettu ja luottamushenkilö valitaan edustamaan äänestäjiään, mutta tämä ei tarkoita sitä, että hän ummistaisi korvansa vaalikauden ajaksi ja avaisi ne taas uudelleen vaalien alla.
Toivon itse, että talouden sopeuttamistoimia valmistelevat elimet ja niin sanottu ”sparrausryhmä” ottavat kuntalaiset ainakin jollain tavalla mukaan esityksiensä valmisteluun ja keräävät heidän mielipiteitään siitä, mitkä kunnan palvelut ovat heille kaikkein tärkeimpiä. Kuuntelemalla kuntalaisiamme sitoutamme heidät osaksi tätä prosessia ja samalla toteutamme jo kuntalaissakin määrätyn osallistavuuden vaatimuksen.
Nykytilanteessa on helppo sortua äkkinäisiin päätöksiin, mutta nyt jos koskaan meiltä kuntapäättäjiltä tarvitaan pragmaattista ajattelukykyä ja avoimuutta. Kirkkonummen kuntaa on rakennettu tähän mennessä yhdessä – tillsammans, ja näin tulisi tehdä myös tulevaisuudessa. Kuntamme motto ei kuitenkaan toteudu, jos kuntalaisiamme koskevat päätökset tehdään heiltä kysymättä suljettujen ovien takana.
Joukkoliikenteen tulevaisuus on ollut viime aikoina useaan kertaan tapetilla Kirkkonummella. Alle kuukausi sitten Kirkkonummen kunnanvaltuusto päätti yksimielisesti lähteä mukaan Tunnin junan suunnitteluyhtiöön 380 000 euron panoksella, mikä vastasi vain 0,5 prosenttia radan suunnittelun kokonaiskuluista. Hankkeeseen mukaan lähteminen on oikea ratkaisu, sillä se takaa, että junayhteydet kehittyvät sekä kunnan pohjois- että eteläosissa tasapuolisesti.
Tällä viikolla ajankohtaiseksi on taas uudestaan noussut kysymys raideliikenteen varikon sijoittumisesta Kirkkonummelle. Väyläviraston toimittaman esiselvityksen mukaan junavarikkoja tarvitaan pitkässä juoksussa kolme, ja näille nimetyistä mahdollisista viidestä sijoituspaikasta kaksi – Luoma ja Vuohimäki – sijaitsevat Kirkkonummella.
Kirkkonummi on jo aikaisemmin linjannut, ettei se aio puoltaa junavarikon sijoittamista oman kuntansa alueelle – ja hyvä näin. Luomaan sijoitettu varikko sijoittuisi suoraan nopeasti kehittyvän Masalan asuinalueen yhteyteen, ja heikentäisi alueen luontoarvoja sekä asukasviihtyvyyttä. Vuohimäen varikko taas vaatisi 17 kilometriä pitkän ja 100 miljoonaa euroa maksavan huoltoraiteen, joka halkoisi läpi Kirkkonummen. Kumpikaan vaihtoehdoista ei siis toisi kirkkonummelaisille merkittäviä etuja vaan pelkkiä haittoja.
Varikkokeskustelussa on usein nostettu esiin väite siitä, että Kirkkonummelle sijoitettu varikko parantaisi kunnan junayhteyksiä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kaikkein realistisin vaihtoehto koko Kirkkonummen junaliikenteen kehittämiseksi on molempiin ratoihin panostaminen, sillä kun nopeat Turun pikajunat saadaan pois Rantaradalta, jää sinne enemmän kapasiteettia lähiliikenteelle ja mahdolliselle taajamajunalle, joka kulkisi Kirkkonummelta Turkuun ja sieltä takaisin.
Suuria infrastruktuurihankkeita tarvitaan koronan hidastamassa taloustilanteessa elvyttämään kysyntää ja talouskasvua, ja siksi esimerkiksi Tunnin juna-projektin toteutuminen onkin nyt lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Rantaradan ja tulevan Espoo-Salo oikoradan tapauksessa on tärkeä ymmärtää, etteivät ne sulje toisiaan pois. Päinvastoin, ne ovat kaksi toisiaan tukevaa ratalinjaa, jotka tulevaisuudessa varmistavat entistä sujuvamman pendelöinnin kaikille kirkkonummelaisille.
Vesa Vihriälän johtama taloustieteilijöiden ryhmä esitti 8.5 julkaistussa raportissaan, että opiskelijoiden valmistumista korkeakoulutuksesta tulisi nopeuttaa lukukausimaksujen avulla. Samaan aikaan työryhmä haluaa myös houkutella entistä useamman nuoren kolmannen asteen koulutukseen muun muassa korkeakoulupaikkojen aloituspaikkoja lisäämällä, ja näin nostaa suomalaisten osaamista tulevaisuudessa. Nämä kaksi tavoitetta ja niiden toteuttamiseen ehdotetut keinot ovat kuitenkin vahvasti ristiriidassa keskenään.
Opetus- ja kulttuuriministeriön suorittamien opiskelijatutkimuksien mukaan tärkein syy opiskelijoiden opintojen viivästymiselle on riittämätön toimeentulo. Korkeakouluopiskelijoiden opintojen hidasta edistymistä ei siis voi selittää opiskelijoiden heikolla motivaatiolla, kuten Vihriälän työryhmän raportti antaa ymmärtää.
Samainen opiskelijatutkimus on vuosi toisensa jälkeen osoittanut, että valtaosalla opiskelijoista on vaikeuksia saada rahat riittämään päivittäisessä elämässään, minkä takia he joutuvat käymään töissä ja ottamaan opintolainaa. Opinnot siis hidastuvat, kun opiskelija joutuu priorisoimaan oman toimeentulonsa opintojen edelle, minkä takia korkeakoulusta valmistumiseen käytettävä aika käytetään töissä esimerkiksi kaupan kassalla.
Ottamalla käyttöön lukukausimaksut yliopistoissa pahentaisimme vain tätä ongelmaa, kun opiskelijat joutuisivat joko rahoittamaan opiskelunsa lainarahoin tai työssä käymällä. Lopputuloksena yliopiston opiskelijat valmistuisivat entistä hitaammin ja suuremman velkataakan kanssa.
Lukukausimaksut olisivat myös omiaan lisäämään yhteiskunnan sisäistä epätasa-arvoa, kun suurituloisten lapsilla olisi mahdollisuus kuitata ainakin osa lukukausimaksuista vanhempiensa tuloilla. Samaan aikaan lukukausimaksut takaisivat lisääntyneen aivovuodon ulkomaille tulevien korkeakouluopiskelijoiden karatessa muihin Euroopan maihin, jossa koulutus olisi edelleen ilmaista.
Vaikka siis usein muuta väitetäänkin, opiskelijat eivät ole laiskoja tai sinnittele köyhyysrajan alapuolella omaksi huvikseen. Opiskelijoita patistetaan valmistumaan tavoiteajassa riittävästi jo nyt esimerkiksi rajatun opinto-oikeuden ja -tuen muodossa. Tähän pakkaan lisättynä lukukausimaksut olisivat vain yksi taakka lisää opiskelijan kannettavaksi, jota en usko monen jaksavan kantaa.
Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, ja tämä pätee myös talouden kehityksen mallintamiseen. Tällä hetkellä useiden suomalaisten taloustieteilijöiden ainoa tehtävä on selvittää, mikä tulee olemaan koronaviruksen tosiasiallinen taloudellinen vaikutus bruttokansantuotteeseen. Talousviisaiden arviot vaihtelevat, mutta esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA arvioi, että Suomen BKT tulee supistumaan tänä vuonna noin viisi prosenttia.
Nyt tehtyjen karanteenitoimenpiteiden ansiosta koronaviruksen leviäminen on saatu Suomessa hallintaan, ja viranomaiset sekä päättäjät miettivät kuumeisesti, mikä on tiemme ulos tästä kriisistä. Karanteenin välitöntä purkua vaativat tahot viittaavat usein taloudellisiin argumentteihin ja Ruotsin strategiaan, jossa talouskasvu voidaan turvata kohonneen kuolleisuuden kautta tehdyllä uhrauksella. Historiallinen aineisto ei kuitenkaan viittaa siihen, että tämä päätelmä olisi oikein.
Noin vuosisata sitten koettu espanjantaudin aiheuttama pandemia on koronaviruksen jälkeen yksi viimeisiä vakavia infektiotautikriisejä, joista on kertynyt merkittävä määrä analysoitavaa dataa. Merkittävää osaa sen kuolleisuusdatasta ei voida kuitenkaan hyödyntää, sillä pandemian kanssa ajallisesti yhteen sattunut ensimmäinen maailmansota vääristää tilastoja erityisesti Euroopan maiden kohdalla. Sodan välittömien vaikutusten ulkopuolelle jäi kuitenkin Yhdysvaltojen kaltaisia maita, joiden aineisto on jokseenkin vertailukelpoista.
MIT:n ja Yhdysvaltain keskuspankki suorittivat tänä keväänä analyysin, jossa he vertailivat eri Yhdysvaltojen kaupunkien espanjatautitoimenpiteiden ja talouskehityksen välistä suhdetta. Tutkimuksessa päädyttiin siihen lopputulokseen, että ne kaupungit, jotka ryhtyivät torjumaan epidemiaa tiukoin ei-lääketieteellisin karanteenitoimenpitein – kuten rajoittamalla julkisia kokoontumisia – ensimmäisinä, selvisivät kriisistä kaikkein pienimmin taloudellisin vaurioin. Korkea kuolleisuus johti siis ainakin espanjantaudin tapauksessa pitkällä aikavälillä taloudellisen kehityksen heikentymiseen.
MIT:n ja Yhdysvaltain keskuspankin tutkimuksen tulokset osoittavat, että pitkällä aikavälillä pandemiat aiheuttavat taloudellisia shokkeja, kun taas karanteenitoimenpiteet eivät. Lähde: Correia & Al. (2020).
Vaikka välittömien karanteenitoimenpiteiden ja lyhyen aikavälin talouskasvun välillä olisikin yhteys, vaikuttaa kuitenkin siltä, että pitkällä aikavälillä samanlaista trade-offia ei olisi. Jos jotain ne maat, jotka ovat valmiita suojelemaan omia kansalaisiaan, selviävät tulevasta talouskriisistä paremmin, mikäli he finanssipolitiikan keinoin ovat valmiita tukemaan yrityksien toimintaa ja kansalaistensa toimeentuloa karanteenitoimenpiteiden aikana ja niiden jälkeen.
Suomen ja Ruotsin toimet koronakriisin ehkäisemisessä ovat eronneet toisistaan kuin yö ja päivä. Samaan aikaan, kun me olemme valinneet tiukat valtakunnalliset eristystoimet, ruotsalaiset ovat pitäneet yhteiskuntansa melkein täysin auki. Tämän seurauksena Ruotsissa on valitettavasti kuollut tämän kolumnin kirjoitushetkellä satoja ihmisiä, ja maassa on Worldometer-sivuston mukaan väkilukuun suhteutettuna yhdeksänneksi eniten koronavirukseen kuolleita koko maailmassa.
Ruotsissa valinta talouden ja ihmishenkien välillä on siis selkeästi tehty, ja sen tulos on ollut minimoida mahdolliset talouskasvun häiriöt ihmisten terveyden kustannuksella. Kansainvälisen taloustieteen professori Richard Baldwin julkaisi maaliskuun lopussa tähän dilemmaan liittyen tieteellisen analyysin siitä, miten valtioiden tulisi toimia, jotta talouden shokit voidaan mitigoida samalla suojellen kansalaisten terveyttä.
Elvytystoimien avulla koronakriisin aiheuttaman taantuman pituus ja vaikutus voidaan minimoida. Lähde: Baldwin (2020).
Baldwinin analyysi päätyi siihen lopputulokseen, että valtioiden tulisi toimia ennakoivasti ja oikea-aikaisesti, jotta tartuntojen määrä ja kuolleisuus voitaisiin minimoida. Eristämistoimet johtavat kuitenkin väkisinkin taloudelliseen taantumaan, kun kansantalous kohtaa merkittävän tarjonnan sekä kysynnän romahduksen. Valtion tehtäväksi tänä aikana jääkin oheisen kuvion vihreän käyrän mukaisten elvytystoimien avulla pitää tehtaissa ja yrityksissä valot päällä, jotta arkeen voidaan palata kriisin jälkeen mahdollisimman jouhevasti.
Ruotsalaiset viranomaiset ovat kuitenkin toimineet täysin tämän päätelmän vastakkaisesti. Maassa ei vieläkään ole tehty merkittäviä rajoituksia ihmisten arkielämään, ja esimerkiksi ravintoloiden terassit saavat olla edelleen auki. Ruotsi on siis selkeästi valinnut oheisen kuvion punaisella kuvatun muutoskäyrän, ja on priorisoinut talouden ihmishenkien yli. Vain aika näyttää, miten epidemia kohtelee länsinaapuriamme, mutta ohessa esitetty ennuste ei lupaa Ruotsille hyvää.
Maa
Asukasluku 1.1.2020
Arvioitu kuolleiden määrä 4.8.2020
Kuolemat per capita
Kuolemat per miljoona asukasta
Ruotsi
10230000
18322
0,00179
1791
Espanja
46940000
18731
0,00040
399
Italia
60360000
21130
0,00035
350
Yhdistynyt kuningaskunta
66650000
23791
0,00036
357
Yhdysvallat
328200000
68841
0,00021
210
Suomi
5518000
229
0,00004
42
Tanska
5603000
1669
0,00030
298
Norja
5368000
811
0,00015
151
Koronaepidemian tunnuslukujen ennuste huhtikuussa 2020. Lähde: University of Washington / https://covid19.healthdata.org/, luettu 14.4.2020.
Suomi on taas toiminut kriisissä proaktiivisesti, ja pistänyt ihmisten elämän talouden edelle. Oikea-aikaisten elvyttävien toimien avulla voimme estää talouttamme luisumasta kuvion siniselle muutoskäyrälle ja pelastaa mahdollisimman monen ihmisen työpaikan. Samaan aikaan voimme elvytystoimien avulla varmistaa, että kansantaloutemme palaa mahdollisimman nopeasti koronakriisiä edeltäneelle tasolle.
Suomalaisen pankkisektorin kummisetä Björn Wahlroos totesi perjantaina 27.3.2020 Talouselämä-lehden haastattelussa, että hallituksen tulisi olla valmis tekemään valinta talouden ja ihmishenkien välillä. On pelottavaa ajatella, että kukaan vakavasti otettava julkinen keskustelija uskaltaa edes ehdottaa, että talous pitäisi pistää ihmisten terveyden edelle.
Maamme perustuslaki toteaa, että jokaisella suomalaisella on yhtäläinen oikeus elämään riippumatta tämän iästä tai omasta taloudellisesta resurssista. Totuus yksinkertaisesti on, että yhden ihmiselämän hintaa on mahdotonta määrittää. Pohjimmiltaan jokainen yksilö on arvokas ja yhteiskuntamme näkökulmasta merkityksellinen.
Ihmisten työskentelyä ja liikkumista koskevat rajoitteet tulevat iskemään talouteemme sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. On selvää, että tilanne ei tule olemaan seuraavina vuosina helppo, mutta talouden tulee voida joustaa kansallisen hätätilan aikana. Tilanne on nyt sama, kun joku olisi toisen maailmansodan aikana väittänyt, että olisi parempi vain antautua viholliselle, jotta maamme talouselämän kokemat menetykset voitaisiin minimoida.
Suomessa tarvitaan nyt solidaarisuutta. Koronaviruksen aiheuttama kriisi koskee koko yhteiskuntaa, ja meidän kaikkien tulee olla valmiita kantamaan yhteinen vastuumme tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Yhteiskunnallamme ei nyt ole aikaa riitelyyn tai epäröintiin, vaan meidän on toimittava päättäväisesti yhteistyössä maanmiestemme kanssa.
Koronavirus on ajanut maamme sotatilaan tätä näkymätöntä vihollista vastaan, ja on jokaisen suomalaisen tehtävä tehdä parhaansa maansa hyväksi. Tavallisen kansalaisen tehtäväksi jää viranomaisten ohjeiden noudattaminen, käsihygieniasta huolehtiminen ja mahdollisuuksien mukaan yhteisönsä yrittäjien sekä asukkaiden auttaminen. Päättäjien paikka on nyt johtaa, ja pitää huolta siitä, että jokaisen suomalaisen perusoikeus elämään ja terveyteen toteutuu tasapuolisesti ja yhtäläisesti.
