Pöö, se olen minä demarien uusi presidenttiehdokas

Presidentti Niinistön viimeviikkoisen ulostulon jälkeen moni demari on ollut valmis
heittämään pyyhkeen kehään ja nostamaan Salen puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Puolueemme onkin nyt valinnan edessä; joko hyväksymme häntä koipien välissä tappion tai kokeilemme jotain uutta ja rohkeaa. Vaikka Saulin lähes ylivoimainen etumatka houkuttelisi tarttumaan ensimmäiseen, voisi vuoden 2018 presidentinvaaleista muodostuavirstanpylväs, joka parhaimmillaan elvyttäisi sosiaalidemokraattisen liikkeen Suomessa.

Miten toteutamme mahdottoman? Tartumme yksinkertaisesti puolueemme tärkeimpään
voimavaraan: tulevaisuuden poliitikkoihin. Olemme oppineet esimerkiksi Ranskan ja
Kanadan esimerkeistä, kuinka karismaattinen ja nuori poliitikko voi koota ympärilleen
kansanliikkeen, joka järkyttää poliittisia perustuksia ja voittaa puolelleen
ennennäkemättömän kannatuksen.

Macronin ja Trudeaun vaalikampanjoita seuratessa sai ilolla huomata, kuinka orgaanisesti heidän kampanjansa lopulta rakentui. Suurinta nostotyötä eivät tehneet takakabinettien rahoittajien rahalla tuotetut mainokset vaan tavalliset ihmiset. Ehdokkaiden kampanjatiimit koputtelivat Matti Meikäläisten oville ja hyödynsivät tehokkaasti internetin keskustelufoorumien kautta luotuja tukiverkostoja. He siis ennen kaikkea toivat politiikan lähelle ihmistä. Demarien tulevalta ehdokkaalta tarvitaan siis samanlaista konkreettista lähestymistapaa.

Presidentin tehtävänä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa ja siinä hänellä olisi tuhannen
taalan paikka tehdä Suomesta edelläkävijävaltio sekä ilmastonmuutoksen vastaisessa
taistelussa että konfliktinratkaisussa. Maallamme olisikin nyt oiva tilaisuus toimia ohjaavana majakkana alati hämärtyvässä maailmassa ja muuttua samalla humanitääriseksi suurmahdiksi, joka puolustaisi meidän kaikkien etua.

Tämä kaikki on kuitenkin pelkkää utopiaa, jos demaripuolue alistuu ja antautuu
toteuttamaan Kokoomuksen tahtoa. Liikkeemme tulevaisuus ei tosiaan ole taattu, jos
pelkäämme määrittää oman linjamme. Nyt tarvitaan rohkeita ulostuloja, jotka erottavat
meidät massasta. Edesmenneen presidentti Mauno Koiviston sanoin: ”Tarttis tehrä jotain.”