Kuntalaiset kokoontuivat 23.8 kunnantalolle kuulemaan vesistöjemme yleistilasta Kirkkonummella, ja kiitos Liittoistenjärven kemikaalikäsittelyn saaman mediahuomion vesistönkunnostuksen suosio on huipussaan. Tilaisuuden yleisestä hyvästä ilmapiiristä huolimatta löytyy myös Kirkkonummelta muutama varoittava esimerkki ympäristönsuojelullisista epäonnistumisista.
Kirkkonummen alueelle mahtuu Uudenmaan alueen kymmenen saastuneimman vesistön joukosta kaksi. Näistä toinen sijaitsee omilla kotikulmillani. Kalljärvi tai tuttavallisemmin Veikkolan mätäjärvi on ollut Pohjois-Kirkkonummen ympäristönsuojelun murheenkryyni jo useamman vuosikymmenen ajan.
Kalljärvi sopii hyvin klassisen runsasravinteisen järven muottiin ja osa sen sinilevä- ja happikato-ongelmista johtuukin järven matalasta mutapohjasta sekä järveä ympäröivästä maataloudesta. Luonnonvakioita ei kuitenkaan voida syyttää vesistön jatkuvasta ravinnekuormituksesta, vaan se johtuu kunnan lähes välinpitämättömästä suhteesta jätevesien hoitoon alueella.
Jo useamman vuosikymmenen ajan Kirkkonummen kunta on mitä pienemmästä syystä päästänyt pumppaamosta ylivaluneita kotitalouksien jätevesiä Lamminpuron kautta Kalljärveen välittämättä tämän vaikutuksista ympäristöön ja asukasviihtyvyyteen. Huomioitavaa on myös, että tämä kaikki on tapahtunut asukkaiden ja asukasyhdistysten jatkuvasta vastarinnasta huolimatta.
Kunta on ollut myös haluton korjaamaan tekemiään ympäristöllisiä tuhoja, eikä se vesistön enemmistöomistajan roolissa ole tehnyt tarpeeksi osallistuakseen Kalljärven hoitotalkoisiin. Tulevaisuudessa jopa rutiininomainen järven tilan velvoitetarkkailu saattaa olla uhattuna rahoituksen loppuessa myöhemmin tänä vuonna.
Kunnan ympäristöviranomainen on myös ollut haluton tuomaan esiin Kalljärven todellista tilaa ja tavallisen kuntalaisen on ollutkin hyvin vaikeaa esimerkiksi selvittää oman naapurijärvensä levätilannetta. Maakunnallisesta vesistöjen kuntoa mittaavasta Vesientila.fi-palvelusta Kalljärven tilatietoja ei löydy kunnan ympäristöviranomaisen harkinnan takia ollenkaan.
Hyvät neuvot ovatkin kalliit Kalljärven tulevaisuuden takaamiseksi. Ainoa todellinen vaihtoehto tässä vaiheessa saattaa olla järven täydellinen kuivatus ja ruoppaaminen. Pelkin vapaaehtoisresurssein tämän kaltaista massiivista projektia ei kuitenkaan toteuteta. Tämän takia olisi ensiarvoisen tärkeää, että kunta tarttuisi tuumasta toimeen ja ottaisi johtajaroolin tämän mätäjärven pelastamiseksi. Totuus nimittäin on, että tätä ympäristöongelmaa ei yksinkertaisesti voi peitellä ikuisesti.
Markus Myllyniemi,
Kunnanvaltuutettu
