Arvoisat kunnanvaltuutetut, luottamushenkilöt ja muut kunnan virkamiehet. Haluan aloittaa kertomalla teille tarinan. Olin viime perjantaina Birgitta Blomberg-säätiön järjestämillä Suomi 100-kahveilla haastattelemassa paikallisia veteraaneja sekä Lottia ja tutustuin siellä Eevi Haikoseen, joka oli saapunut Kirkkonummelle karjalaisena evakkona. Saavuttuaan Kirkkonummelle hän toimi aktiivisesti paikallisyhteisönsä hyväksi ja päätyi lopulta työskentelemään Veikkolan terveyskeskukseen, jossa hän teki arvokkaan useita vuosikymmeniä pitkän työuran.
Juuri kun kahvitilaisuus oli loppumassa, halusi hän kuitenkin kertoa vielä yhden hänelle rakkaan tarinan. Jatkosodan ollessa viimein ohi vuonna 1944 odotti Suomea raskaat rauhanehdot, ja Eevinkin perhe joutui poistumaan luovutetuilta alueilta Karjalasta. Matka Karjalasta Kirkkonummelle oli raskas, mutta yksi sen tapahtumista oli jäänyt hänelle erityisesti mieleen. Saavuttuaan Suomen uudelle rajalle ohjasivat hänen vanhempansa nuoren Eevin tieltä sivuun, ja perhe hiljentyi rukoukseen. Kyynel silmässä Eevin isä lausui ensin ”Jumala suojelkoon Suomen kansaa”-rukouksen ja kiitti sitten Suomen hallitusta, sen sotilaita ja Jumalaa siitä, että heillä oli edelleen oma laki, kieli ja ennen kaikkea synnyinmaa johon palata.
Juuri tällaiset ihmiskohtalot ja tarinat motivoivat meitä jatkamaan toimiamme luottamushenkilöinä ja kertovat meille, kenen puolesta tätä työtä tehdään. Politiikkaa ei tehdä kenenkään itsekkään edun tavoittelemiseksi vaan kuntalaistemme edustamiseksi. Erityisen tärkeää on, että huomioimme tekemiemme ratkaisuiden yhteydessä yhteiskunnan unohdetut massat ja menneiden sukupolvien sankarit. Pitkäaikaistyöttömyys on Kirkkonummella kasvava ongelma ja sen takia onkin keskeistä, että tähän ongelmaan puututaan nyt. Yksi pitkäaikaistyötön maksaa kunnalle kymmeniä tuhansia euroja työmarkkinatuen sakkomaksuina ja kymmenkertaisen määrän muulle yhteiskunnalle erilaisten tukitoimenpiteiden kautta. Ongelma ei ole pelkästään taloudellinen vaan pitkäaikaistyöttömän elämänlaatu on tutkitusti huonompaa kuin työssäkäyvän. Me kaikki ansaitsemme elää hyvää elämää ja tehdä meille mielekästä työtä.
Erityistä huomiota tulee myös kiinnittää nuorisotyöttömyyteen ja nuorten syrjäytymiseen. Yhden syrjäytyneen nuoren kustannukset yhteiskunnalle ovat pahimmillaan yli miljoona euroa puhumattakaan siitä inhimillisestä menetyksestä, jonka nuoren syrjäytyminen aiheuttaa hänelle ja tämän lähiomaisille. Meidän onkin kuntana rohkeammin oltava valmiita kokeilemaan uusia työllistämistoimia ja ohjauspalveluita nuorille tämän ongelman ratkaisemiseksi. Olemme kuitenkin oikealla polulla ja panostukset koulujen oppilashuoltoon ovat ratkaisevassa roolissa tämän ongelman korjaamiseksi.
Myös koulutukseen panostaminen on tulevaisuudessa tärkeää. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus sisäilmaltaan puhtaaseen opiskeluympäristöön, missä sekä oppilaan että henkilökunnan on mielekästä tehdä töitä. Tämä panostus kouluympäristöön ei saa kuitenkaan tarkoittaa leikkausta muista oppimiseen tarkoitetuista määrärahoista, ja tämän takia onkin tärkeää, että kunnan talousarviossa lisätään molemmille kieliryhmille oppimateriaalimäärärahoja. Subjektiiviseen päivähoitoon tehtyjen rajauksien poistaminen oli myös oikea askel inkluusion lisäämiseksi kunnassamme. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että inkluusio koskee myös ikäjakauman toisessa päässä olevia kuntalaisiamme, joita emme missään nimessä unohtaa kuntamme kehittyessä.
Kuntataloutta kehittäessä on nimittäin niin helppoa unohtaa yksilön näkökulma. Numerot paperilla eivät yksinkertaisesti saa meitä ajattelemaan, miten tekemämme päätökset budjetoinnista vaikuttavat jokaisen kuntalaisemme arkeen. Siksi tätä kuntaa onkin kehitettävä todellisesti sen moton mukaan: yhdessä – tillsammans; jokaisen kirkkonummelaisen ehdoilla. Kirkkonummen SDP puoltaa näillä sanoin talousarvion hyväksymistä.
Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää satavuotiaalle Suomelle ja kiitos kaikille poliittisille ryhmille hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä sujuneista neuvotteluista.
