Minä sairastan x-kromosomillista resessiivistä iktyoosia. Sairauden hienosta nimestä voi kuka tahansa biologiaa lukenut päätellä, että tauti periytyy äidiltä lapselle; kyse ei siis ole mistään itse aiheutetusta. Iktyoosin oireet vaikuttavat elämääni erityisesti talvikuukausina, mutta sen aiheuttama kalansuomuihottuma ei ole ollut kuitenkaan este normaalille arkiaskareilleni. Tähän asti olen elämässäni pystynyt peittämään tämän nolon vaivan pitämällä pitkähihaista paitaa, mutta tulevaisuudessa siitä voi tulla stigma, joka leimaa minua lopun ikääni.

Gattaca on amerikkalainen elokuva, jossa nuorimies ei saa toteuttaa unelmiaan huonon geeniperimänsä takia. Onko tämä kohta minunkin kohtaloni? Jos alamme arvottaa ihmisiä heidän terveydentilansa ja elintapojensa perusteella, ei ole vaikeaa kuvitella, kuinka loisimme samalla pohjan yhteiskunnalle, jossa toiset ovat muita arvokkaampia.

Uudessa SoTe-pisteytysjärjestelmässä meidän jokaisen hengellemme asetettaisiin arvo. Me emme enää siis olisi yhteiskunnan, valtion tai palveluntuottajien silmissä samanarvoisia. Meistä jokainen tiivistettäisiin osaksi lukujen kohorttia, jossa yksittäinen ihmisarvomme unohdettaisiin täysin. Tämä – jos mikä – on perustuslaillisen ja yleisinhimillisen yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista.

Samaan aikaan herää kysymys, mikäli valtiolla on oikeasti edes oikeus kerätä tällainen määrä arvottavaa tietoa meistä jokaisesta ilman meidän omaa suostumustamme. Pahimmillaan meillä ei edes itse olisi pääsyä tähän tietoon, vaan päinvastoin se tavoittaisi ainoastaan palvelua tarjoavat yritykset ja yhteisöt. Saattaisimme siis olla merkittyjä miehiä tietämättä tästä assosiaatiosta itse yhtään mitään.

Tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden vakaana kannattajana en voi olla muuta kuin hyvin huolissani ja suoranaisen ällistynyt nykyisestä kehityksestä. Meillä jokaisella tulee olla oikeus tasapuoliseen hoitoon ja ennen kaikkea elämään. Uusi pisteytysjärjestelmä antaa kuitenkin valtiolle mahdollisuuden arvottaa sen kansalaisia ja lopulta päättää, ketkä ovat sen toiminnan kannalta ei-toivuttuja ja kestämättömiä.

Nykymaailmassa tuntuu siltä, että meillä jokaisella on rahallinen arvo, joka määräytyy terveydentilan, koulutuksen ja perhetaustan kautta. Arvoltaan korkeimmat pääsevät käyttämään uusimpia hoitomuotoja, kun taas heikko-osaisten paikka on virtuaalisessa vaivaistalossa. Ehkäpä se on myös minun kohtaloni.