Mehiläisenpistoja, orwellilaisia pisteytysmekanismeja ja toistuvia viivästymisiä; kyvyttömien hallitusten bingopelissä tällä rivillä varmaan jokainen Suomen kansalainen ansaitsisi nyt ilmaisen kahvipaketin. Sipilän kolmivuotinen hallituskausi on tähän mennessä ollut lähes täysi farssi. Deadlinet hallituksen tärkeimpien uudistusten osalta ovat jatkuvasti siirtyneet eteenpäin ja samalla asettaneet koko Suomen kuntasektorin sekaannuksen tilaan.

Tulevaisuus on epävarmempi kuin koskaan, ja tämä näkyy kuntien halukkuudessa tehdä kuntalaistensa kannalta elintärkeitä investointeja sosiaali- ja terveyssektorille. Nykytilanteessa loppua tälle epävarmuudelle ei ainakaan saada ennen ensi vuoden kevättä, eikä varmaan edes vielä silloinkaan.

Keskustapuolueen kesäkuussa pidetyssä puoluekokouksessa Juha Sipilä lupasi, että puolueen kannalta tärkeimmät uudistukset viedään maaliin ”bolshevistisella rauhallisuudella”. Lausuntonsa perusteella Sipilästä tuskin on Suomen Alias-mestariksi, sillä tarvitaan joukko asiantuntijoita ja analyytikkoja yleensä selvittämään, mitä mies oikeastaan tarkoitti.

Sana-assosiaatiopelissä termi bolshevistinen ei tuo mieleeni rauhallisuutta vaan pikemminkin tehottomuuden. Neuvostoliitto oli kuuluisa sen suurista pensselinvedoistaan ja kovista lupauksistaan. Valitettavasti tämä profiloi myös monella tapaa nykyhallituksen toimintaa. Vaalitelttojen lupauksista ei olla päästy paljoa hullua hurskaammaksi ja koko soteuudistus tuntuu olleen kuollut jo syntyessään.

Jättisotea ei siis tällä hallituskauden aloitteella saada aikaan, mutta miten tästä sitten oikeastaan voidaan edes jatkaa eteenpäin. Arvostettu lääketieteen brittiaikakauslehti Lancetin mukaan ei yhtään minnekään. Sen mukaan Suomessa on maailman kustannustehokkain, laadukkain ja paras terveydenhuolto. Lausuntoon yhtyy myös HUS:n toimitusjohtaja Aki Lindén, joka hehkuttaa Suomen terveydenhuoltojärjestelmää parhaaksi, mihin ihmiskunta on koskaan päässyt.

Ehkäpä resepti Suomen talouden pelastamiseksi ei olekaan jatkuva juustohöylä vaan vastuullinen investoiminen valtiontalouteen. Sen sijaan, että rankaisisimme työttömiä aktiivimallin kaltaisilla tehottomilla ratkaisuilla ja yksityistäisimme hyvinvointivaltiomme toimintoja pala palalta, voisimme sijoittaa yhteiseen tulevaisuuteemme. Samalla hallitus voisi viimein myöntää itselleen, ettei valtiontalouttamme pelasteta pelkästään pinkeillä parkkikiekoilla ja vahvalla oluella.