Tanssiminen oli minulle nuorena henkireikä. En itse peruskouluikäisenä valinnut perinteistä joukkueharrastusta, ja päätynyt pelaamaan salibandyä tai futsalia, vaan vietin aikani harrastaen paritanssia. Sain kuulla tästä koulussa, ja minua haukuttiin mitä luovimmin tavoin. Kaikki erilainen on pelottavaa ja siksi joidenkin yksilöiden mielestä samalla uhkaavaa.

Sukupuoliroolit ovat vahvasti läsnä edelleen modernissa yhteiskunnassamme, ja ne ohjaavat käyttäytymistämme ja kehitystämme tiellämme aikuisiksi ihmisiksi. Olen itse ollut onnekas, sillä perheessäni perinteisiä sukupuolirooleja ollaan uskallettu haastaa. Isoäitini, jonka lasken yhdeksi suurimmista roolimalleistani, oli kahvilayrittäjä aikana, jolloin naisen paikka oli perinteisesti kotona. Äitini on jatkanut samalla yrittäjyyden tiellä osaksi isoäitini esimerkin rohkaisemana ensin kuitenkin luovuttuaan sihteerin työstään, johon hän oli kouluttautunut osaksi yhteiskunnan lokeroinnin seurauksena. Kenenkään nuoren tytön tai pojan ei pitäisi kokea, että hänen sukupuolensa rajoittaa hänen elämäänsä tai tulevaisuuttaan.

Surullinen totuus kuitenkin on, että Suomessa ja maailmalla sukupuolisyrjintä on arkipäiväistä. Kotimaassa lasten hoivavastuu jakaantuu edelleen äidin ja isän välillä epäsuhtaisesti samalla, kun naisen asema työelämässä on miestä heikompi. Naisiin kohdistuva väkivalta on myös ongelma, johon meidän tulisi välittömästi puuttua.

Kansainvälisesti ongelmat ovat huomattavasti merkittävämpiä, ja naisten asema esimerkiksi monissa Lähi-Idän maissa on lähes olematon. Maailmassa on siis paljon tehtävää, mikäli haluamme luoda yhteiskunnan, jossa kaikki voivat hyvin sukupuolesta riippumatta.

Me sosiaalidemokraatit olemme olleet aina muutoksen airuita. Puolueemme naisasia-aktiivien ansiosta Suomi oli ensimmäinen maa maailmassa, jossa naiset saivat täydet poliittiset oikeudet. Nyt yli sata vuotta tapahtuneen jälkeen meidän on jälleen ohjattava maatamme muutoksen tiellä. Uusia sukupuolipoliittisia kysymyksiä ovat perhevapaauudistus, palkkatasa-arvo ja sukupuolen moninaisuus. Töitä on myös tehtävä kansainvälisesti, jotta voisimme saavuttaa todellisen tasa-arvon kaikkialla maailmassa.

Työnsarkaa on paljon ja on vaikeaa valita, mistä oikeastaan edes aloittaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että politiikka on tahtopeliä ja kaikki, jotka tahtovat tarpeeksi, voivat muuttaa maailmaa.