Korona on kääntänyt yhteiskuntamme päälaelleen, ja viime kuukausina koventuneet rajoitukset ovat sulkeneet meidät viime kevään tavoin neljän seinän sisälle. Toisin kuin viime keväänä koronakriisi ei kuitenkaan ole vasta alkanut, vaan jo lähes vuoden kestäneet rajoitukset alkavat koetella itse kunkin turnauskestävyyttä. Ihminen on luonteeltaan sosiaalinen olento, joten on täysin ymmärrettävää, että tällä hetkellä meistä moni kaipaa ystäviemme ja lähipiirimme seuraa.

Viime viikkoina olemme saaneet lukea huolestuttavia uutisia siitä, kuinka monet nuoret – ja varsinkin lukioikäiset – ovat jääneet rajoitustoimien myötä yksin. Julkisten tilojen ollessa suljettuja ja lukioiden siirryttyä etäopetukseen monen lukioikäisen ainoa seura on tietokoneen näytön sinertävä kajo.

Lukioaika on monien nuorten sosiaalisen kehityksen kannalta kriittistä aikaa. Sen aikana luodut sosiaaliset suhteet säilyvät usein läpi elämän ja luovat pohjan tuleville työelämän verkostoille. Yhtä lailla nuorten sosiaalinen piiri auttaa jaksamaan raskaiden lukio-opintojen läpi, jotka ovat nykyaikana entistä tärkeämpiä korkeakoulujen pääsykokeista luopumisen jälkeen. Pahimmillaan korona-ajan nuoret joutuvatkin huonompaan asemaan kuin muut ikäluokat ja kärsivät tästä kohtuuttoman pitkään.

Viimeisimmän vuoden 2020 keväällä kerätyn Lapin ammattikorkeakoulun koko Suomen lukiolaisiin kohdistuneen kyselyn mukaan 46 prosenttia nuorista on kokenut yksinäisyyttä koronakriisin aikana. Samaan aikaan huolestuttavasti kolmasosa kyselyyn osallistuneista oli ollut eristäytyneenä kotiinsa ja tuntenut olonsa masentuneeksi korona-aikana. Tilanne on siis kaikin puolin vakava, emmekä oikeastaan edes tule ymmärtämään sen vaikutuksia kuin vasta paljon koronan kukistamisen jälkeen.

On selvää, että pelkät tsemppiviestit ja jaksuhalit eivät riitä puuttumaan tähän kasvavaan nuorten pahoinvointiin. Nuorisotyön resurssien, mielenterveyspalveluiden ja oppilashuollon resurssien lisääminen lienee askel oikeaan suuntaan, mutta sekään tuskin ratkaisee ongelmaa täydellisesti. Karu totuus nimittäin on, että mikään ei korvaa koronarokotteen luoman laumasuojan tuomaa vapautta ja paluuta normaaliin arkeen.