Korona kurittaa koko yhteiskuntaamme, ja erityisen pahasti kärsivät juuri ne alat, joiden toimintaa kokoontumisrajoitukset rajoittavat. Kulttuurialalla koronarajoitukset tarkoittivat käytännössä täyttä pysähdystä kaikelle toiminnalle vuonna 2020, minkä takia moni perinteinen tekijä on nyt vaikeassa tilanteessa. Taloudelliset puskurit on viimeistään tässä vaiheessa pandemiaa käytetty, ja alan toimijat elävät lainatulla ajalla.

Vaikka kulttuurialan toimijoiden tilanne oli ja on edelleen synkkä, joutuivat sen palvelut tästä huolimatta leikkauslistalle. Kunnat käyttivät Yleisradion tekemän selvityksen mukaan Suomessa keskimäärin 23 miljoonaa ennakoitua vähemmän kulttuurin tukemiseen viime vuonna, vaikka koko ala oli ahdingossa. Esimerkiksi Kirkkonummella kulttuuritoiminnan tukemiseen käytettiin samaisen selvityksen mukaan yli 200 000 euroa vähemmän kuin oli aluksi suunniteltu.

Koko kulttuurialaa profiloi tällä hetkellä epävarmuus. Heikentyvä koronatilanne ei vala uskoa ensi kesän tilanteeseen, ja moni alan toimija varmasti miettiikin, onko toiminnan jatkaminen enää mielekästä. Valtio jakaa opetus- ja kulttuuriministeriön kautta yhteensä 9,6 miljoonaa euroa ylimääräisiä koronatukia kulttuurialan toimijoille paikkaamaan tämän ja viime vuoden toiminnan tappioita, mutta on selvää, että tämä ei riitä. Toimiin on ryhdyttävä myös paikallisesti, jotta kirkkonummelaisten kulttuuritoimijoiden toimintaedellytykset pystytään turvaamaan.

Jätän maanantaina 8.3 pidettävässä kunnanvaltuuston kokouksessa valtuustoaloitteen, jossa esitettyjen toimenpiteiden avulla kulttuurialan yhdistysten toiminta helpottuisi Kirkkonummella. Tulen esimerkiksi ehdottomaan, että kunta lisäisi yhteistyötään kulttuuriyhdistysten kanssa ja pyrkisi tarjoamaan heille pysyviä tiloja, joissa he voisivat harjoitella ja säilyttää puvustoaan sekä lavasteitaan.

Kulttuuri on ruokaa sielulle, ja sen rooli sekä kunnan vetovoimatekijänä että yksilön hyvinvoinnin varmistavana palveluna on merkittävä. Koronan vanavedessä kulttuuriala on kuitenkin saapunut risteyskohtaan, jossa toimijoiden pitää valita, jatkavatko he toimintaansa vai keskeyttävätkö he sen kokonaan. Koko yhteiskuntamme puolesta toivon todella, etteivät kulttuurialan toimijat joutuisi päätymään jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä siitä päätöksestä kärsisimme lopulta me kaikki.