Piirsin noin kuukausi sitten Kirkkonummen kunnanosille omat vaakunat. Perinteisesti vaakuna-aiheet pohjautuvat paikalliseen historiaan ja paikannimien alkuperään, mutta Kirkkonummen tapauksessa niissä toistui kuitenkin toinen teema: lähiluonto. Osa vaakunoiden aiheista on perua vuosisatojen takaa, mikä kertoo mielenkiintoista tarinaa siitä, että ihmiset ovat saapuneet kotikuntaamme luonnon perässä jo silloin. Maamme vanhimpia varmennettuja asutuspaikkoja löytyykin riittämiin paikkakunnaltamme.

Kuten kivikaudella, jos nykyiseltä vakituiselta kirkkonummelaiselta tai kylämme kesäasukkaalta kysyttäisiin, miksi hän tänne on muuttanut, olisi vastaus luonto. Bränditutkimus toisensa jälkeen onkin osoittanut, että juuri tämä on ensimmäinen asia, minkä ihmiset Kirkkonummen kanssa assosioivat. Toisaalta onko tämä mikään ihme, sillä kuntamme sadat jylhät metsät, lammet sekä järvet ja meri luovat kansallismaiseman, joka voisi olla kuin suoraan anastettu Gallen-Kallelan maalauksesta.

Kuntamme lähiluonto on myös hyvin vaihtelevaa, ja usein kuuleekin sanottavan, että Kirkkonummi on kuin Suomi pienoiskoossa. Nuuksion kallioylänkö muistuttaa Lapin korpimaita, kun taas kuntamme eteläosien aaltojen piiskaama kalliomainen rantamaisema sopisi yhtä hyvin tänne kuin Hanko-niemeen. Harvasta Uudenmaan kunnasta löytyykään näin vaihtelevaa maastoa, ja tätä vetovoimaa meidän tulisi oppia käyttämään hyödyksemme tulevaisuudessa entistä paremmin.

Kun siis poimitte lähimetsistämme tänä keväänä valkovuokkoja äitienpäivää varten, kehotan teitä kaikkia miettimään, miten juuri sinä voisit varjella sinulle rakasta lähimetsää tai -luontoa parhaiten. Luonnonsuojelu, kestävä metsänhoito ja vesistöjen kunnostaminen ovat tapoja, miten voimme pitää kunnallisperinnöstämme huolta, mutta keinoja on varmasti myös monia muita. Olivat valitsemamme toimet mitkä tahansa, tärkeintä kuitenkin on, että teemme kaikkemme lähiluontomme suojelemiseksi. Olemme nimittäin vähintään sen verran velkaa, emme pelkästään lapsillemme, vaan kaikille niille muille kirkkonummelaisille, jotka ovat kävelleet näillä mailla ja mannuilla tuhatvuotisen historiamme aikana.