Vietämme tällä viikolla isänpäivää ja miesten viikkoa, minkä takia nyt on hyvä pysähtyä ja pohtia sukupuolten välisen tasa-arvon tilaa Suomessa. Maamme on tavattu ymmärtää yhtenä tasa-arvon mallimaista, sillä olimme yksi ensimmäisistä valtioista, joka laajensi äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden koskemaan molempia sukupolvia vuonna 1906. Nykyhallituksen kaudella tasa-arvotyö on ollut myös uraauurtavaa.

Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa on nostettu ansiokkaasti esiin erityisesti naisiin, seksuaalivähemmistöihin ja kansainväliseen politiikkaan liittyviä näkökulmia. Tasa-arvo-ohjelmassa on kuitenkin ammottava aukko koulutuksen tasa-arvoisuuden kohdalla erityisesti peruskouluasteella opiskelevien poikien osalta.

Tilastot kertovat karua tarinaa tyttöjen ja poikien välisistä oppimistuloksien eroista. Kehittyneiden OECD-maiden nuorten osaamista matematiikassa, luonnontieteissä ja lukutaidossa arvioiva PISA-tutkimus kuvaa hyvin sukupuolten välisiä taitoeroja. Vuonna 2018 Suomessa tyttöjen osaaminen oli poikia parempaa sekä lukutaidossa että luonnontieteissä, ja sukupuolten väliset erot olivat näissä aihepiireissä OECD-maiden suurimmat.

Kaiken kaikkiaan poikien PISA-tulokset ovat pudonneet keskimäärin 50 pistettä tyttöjen alapuolelle, mikä tekee suomalaisten oppilaiden sukupuolten välisten tulosten erosta lähes kaksi kertaa korkeamman kuin OECD-maissa keskimäärin. Yhteys koulupudokkuuden ja sukupuolen välillä on myös selkeä, ja kaksi kolmasosaa peruskoulun keskeyttäneistä on poikia.

Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa esitetyt toimet, kuten oppivelvollisuuden pidentäminen, auttavat varmasti sukupuolten välisten osaamiserojen kaventamiseksi. Ohjelmasta puuttuvat kuitenkin täysin positiiviseen diskriminaatioon nojaavat toimenpiteet, jotka kohdistavat avun sitä eniten tarvitseville pojille. Ylimääräisten erityisopetuksen ja oppilashuollon resurssien korvamerkkaaminen vaarassa oleville pojille olisi hyvä ensimmäinen askel varsinkin näin koronan aiheuttaman oppimisvajeen jälkimainingeissa.

Olen aina ajatellut, että feministisen intersektionaalisen politiikan tavoite on luoda molemmat sukupuolet yhtäläisesti huomioiva yhteiskunta. Tyttöjen ja poikien koulutuksen epätasa-arvoisuuteen puuttuminen olisi tuhannen taalan paikka meille ravistella pois kaikki intersektionalismin termiin assosioidut tunkkaiset stereotypiat ja osoittaa, että tasa-arvotyö koskettaa myös poikia ja miehiä.

Hyvää miesten viikkoa ja isänpäivää omalle isälleni sekä kaikille kirkkonummelaisille isille!