Kulttuurin yhteiskunnallinen merkitys aliarvioidaan suomalaisessa poliittisessa keskustelussa aivan liian usein. Väitteet siitä, että kulttuuri olisi vain oopperaa tai muuta luksustuotetta, ovat täysin perusteettomia. Loistava todiste tälle löytyy Veikkolasta Pohjois-Kirkkonummelta, jossa paikkallinen teatteriyhdistys tuo koko kylän yhteen. Yhteisöteatteri yhdistää kaikenlaisista eri taustoista tulevia kyläläisiä ja toivottaa tervetulleeksi uudet teatteritaiteen harrastajat matalalla kynnyksellä.

Lukuisista yrityksistä huolimatta yhteisöteatterille ei kuitenkaan ole löydetty pysyviä tiloja, eikä nykyinen kunnan tuen taso riitä toiminnan kehittämiseen. Teatteriharrastaminen tapahtuukin väliaikaistiloissa, jotka eivät ole sopivat näytöksien järjestämiseeen, harjoitteluun tai lavasteiden sekä puvuston säilytykseen. Toiminnan turvaaminen jatkossa onkin haastavaa, jos tuki ei oleellisesti parane nykyisestä puhumattakaan, jos se heikkenisi entisestään.

Paikalliset kulttuuriyhdistykset ja kulttuurimaisemat, kuten historialliset arvokkaat Navalan ja Eerikinkartano, ovat ehdoton voimavara ja paras esimerkki siitä, mitä hyvää kulttuuri voi tuottaa, jos sitä kunnioitetaan ja siitä pidetään huolta. Kulttuurin hyödyt ovat sekä aineellisia että aineettomia, ja esimerkiksi Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö arvioi, että valtion kulttuurialalle maksama 1,2 miljardin tuki tuottaa kokonaisuudessa 13 miljardin tulot. 

Samalla kulttuuri luo aineetonta hyvinvointia vahvistaen esimerkiksi ihmisten terveyttä, yhteisöllisyyttä ja identiteettiä. Tämän yhteyden ovat varmistaneet myös useat tutkimukset. Esimerkiksi vuoden 2019 lopussa julkaistu WHO:n yli 3000 tutkimusta tarkastellut metatutkimus antoi vahvaa näyttöä siitä, että taide ja kulttuuri voivat tuottaa hyvinvointia ja auttaa sairauksien hoidossa sekä ehkäisyssä.

Nykykeskustelussa kulttuuri pitäisikin nähdä pikemminkin yksilön perusoikeutena. Kulttuuriin käytetty raha tuottaa valtavasti hyvinvointia, joka heijastuu meistä jokaisen elämään. Samalla sen tukemiseen käytetyt varat varmistavat, että kulttuuri on jatkossakin meistä jokaisen tavoitettavissa eikä pelkästään etuoikeus, joka kuuluu vain harvoille ja valituille.