Veikkolan sote-palveluiden tulevaisuus on turvattava

Suomessa järjestetään ensi vuoden tammikuussa aluevaalit, jossa valitaan jäsenet 21:n hyvinvointialueen aluevaltuustoihin. Hyvinvointialueet vastaavat kahden vuoden siirtymäajan jälkeen sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta kuntien sijaan. Kirkkonummi kuuluu Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueeseen, joka tulee 1.1.2023 lähtien kunnan sijaan hoitamaan myös veikkolalaisten sote-tarpeet.

Järjestämisvastuun siirtymisen myötä sote-palveluiden rahoitusmalli muuttuu merkittävästi. Yksi uuden sote-mallin keskeisimmistä piirteistä onkin, että se tukee taantuvia alueita menestyvämpien kustannuksella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi uudella hyvinvointialueellamme kirkkonummelaisten terveydenhuoltoon on käytettävissä 100 euroa vähemmän per asukas, koska sote-uudistuksen myötä parhaiten voivat alueet – kuten Länsi-Uusimaa – rahoittavat heikommin pärjääviä hyvinvointialueita.

Asukaskohtaisen rahoitusosuuden pienentyminen ajaa väkisinkin säästöihin esimerkiksi palveluverkon osalta, ja onkin kyseenalaista, voidaanko pienempiä palveluyksiköitä pitää enää pystyssä. Kirkkonummen osalta esimerkiksi Veikkolan ja Masalan terveysasemien kohtalo on uhattuna, kun pienentyvä rahoitusosuus pakottaa hyvinvointialueet ryhtymään säästötoimenpiteisiin.

Oma ongelmansa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on Espoon dominoiva asema. Espoon kaupungin väkiluku on suurempi kuin muiden hyvinvointialueen kuntien ja kaupunkien yhteenlaskettu populaatio, ja siksi onkin oletettavaa, että enemmistö uuden aluevaltuuston jäsenistä tulee sieltä. Jos aluevaltuuston valtuutetuista yli puolet on espoolaisia, herääkin kysymys, ajaako se muiden Länsi-Uudenmaan muiden alueiden – tai Veikkolan – asiaa laisinkaan.

Uuden hyvinvointialueuudistuksen yksi ydintavoitteista oli, että sen myötä suomalaisten sote-palvelut paranisivat. On selvää, että tämän tavoitteen on toteuduttava myös meidän kotikylässämme. Ratkaisu terveyspalveluihimme ei ole, että ajaisimme yhteenlaskettuna 52 kilometrin matkan Kirkkonummen keskustaan uuteen hyvinvointikeskukseen, vaan peruspalveluidemme tulee jatkossakin olla paikallisesti saatavissa.

Ratkaisu terveyspalveluihimme ei ole, että ajaisimme yhteenlaskettuna 52 kilometrin matkan Kirkkonummen keskustaan uuteen hyvinvointikeskukseen, vaan peruspalveluidemme tulee jatkossakin olla paikallisesti saatavissa.

Kun maaseudun tulevaisuus kysyi elokuussa suomalaisilta, kuinka moni heistä tiesi, mistä aluevaaleissa päätetään, vain 20 % vastasi ymmärtävänsä, mitä uudet hyvinvointialueet tekevät. Aluevaaleissa äänestetään lopulta meille kaikille tärkeimmästä, eli paikallisista soteperuspalveluistamme. Veikkolan tapauksessa tammikuun vaaleissa päätetään terveyskeskuksemme tulevaisuudesta, ja viimeistään nyt meidän tulisi organisoitua kylänä, ja varmistaa, ettei sen ovia pistetä tulevaisuudessa säppiin pysyvästi.

Hyvä, paha sote – katoavatko palvelumme Pohjois-Karjalaan?

Hyvä, paha sote on kolmiosainen blogisarja, jossa käsitellään tulevan sote-uudistuksen ongelmia. Sarjan ensimmäinen osa avaa sosiaali- ja terveysuudistuksen rahoitusmallia.

Suomen julkinen sektori on rahoituskriisissä. Ikääntyvä väestömme ei enää riitä kattamaan nykyisen muotoisia julkisia palveluita samaan aikaan, kun koronan aiheuttamat välittömät paineet rasittavat sote-sektoria. Nykytilanteen kestämättömyys on ollut selvää jo vuosikymmenien ajan, ja ongelmaa on pyritty ratkaisemaan mitä moninaisimmilla sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksilla, jotka kaikki ovat kaatuneet omaan poliittiseen mahdottomuuteensa.

Kesäkuussa eduskunnassa hyväksytty sote-uudistus on ensimmäinen, joka on edennyt toteutukseen asti. Sote-mallissa Suomeen luodaan 21 hyvinvointialuetta, jotka ovat kuntien sijaan vastuussa sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta. Sitä on markkinoitu yleisratkaisuna kaikkiin Suomen sote-sektorin ongelmiin, ja se lupaa kunnianhimoisesti tarjota kaikille yhdenvertaiset sekä helposti saavutettavat peruspalvelut. Suomi on kuitenkin suuri maa, ja on vaikea ajatella, kuinka sote-uudistus kohtelisi kaikkia kuntia ja maakuntia tasapuolisesti.

Yksi uuden sote-mallin keskeisimmistä piirteistä onkin, että se tukee taantuvia alueita menestyvämpien kustannuksella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uusmaalainen tukee omilla verovaroillaan pohjoiskarjalaisen maanmiehensä terveydenhuoltoa. On äärimmäisen tärkeää, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat laadukkaat kaikkialla Suomessa, mutta kysymys kuuluukin, onko mielekästä, että kannatellessaan muita maakuntia uusmaalainen joutuu samalla nipistämään oman sosiaali- ja terveyspalvelunsa laadusta ja saavutettavuudesta.

Kysymys kuuluukin, onko mielekästä, että kannatellessaan muita maakuntia uusmaalainen joutuu samalla nipistämään oman sosiaali- ja terveyspalvelunsa laadusta ja saavutettavuudesta.

Tulevaisuudessa kirkkonummelaisten terveydenhuoltoon onkin siis käytettävissä 100 euroa vähemmän per asukas, koska sote-uudistuksen myötä parhaiten voivat alueet rahoittavat heikommin voivia hyvinvointialueita. Asukaskohtaisen rahoitusosuuden pienentyminen ajaa väkisinkin säästöihin esimerkiksi palveluverkon osalta, ja onkin kyseenalaista, voidaanko pienempiä palveluyksiköitä pitää enää pystyssä. Kirkkonummen osalta esimerkiksi Veikkolan ja Masalan terveysasemien kohtalo voi olla uhattuna, kun pienentyvä rahoitusosuus pakottaa uudet järjestämisalueet ryhtymään säästötoimenpiteisiin.

Sen sijaan, että sote-uudistus sopeuttaisi taantuvien maakuntien sote-palveluita vastaamaan paremmin niiden rahoituskykyä, kehittyvistä kaupunkiseuduista tehdään niiden maksumiehiä. On yksinkertaisesti kohtuutonta, että Veikkolan sekä Masalan, Kirkkonummen tai Länsi-Uudenmaan sosiaali- ja terveyspalveluista joudutaan leikkaamaan, jotta pohjoiskarjalaiset ystävämme saisivat nauttia samoista sote-palveluista kuin ennen ryhtymättä itse säästötoimenpiteisiin. Tätä ilmiselvää epäkohtaa on mahdotonta niellä kokonaisena, ja meidän on yhdessä ryhdyttävä välittömiin toimiin, jotta meidän sotepalveluitamme ei ulosmitata muualle Suomeen.

Väkivaltaiselle ja muulle ongelmakäyttäytymiselle Kirkkonummella tulee tehdä loppu

Moni kirkkonummelainen on lukenut järkyttyneenä viime sunnuntaina uutisoiduista lasten ja nuorten väkivaltatapauksista, jotka edustavat kunnassamme ja muualla pääkaupunkiseudulla jo pitkään kehittynyttä toista todellisuutta. Valtaosa kuntamme nuorista käyttäytyy hyvin ja lainkuuliaisesti, mutta väkivalta koskettaa etenevissä määrin yhä useamman lapsen, nuoren ja perheen elämää myös meillä Kirkkonummella.

Turvallisuuden tunne omassa kodissa, lähiympäristössä ja kotikunnassa on kategorisesti jokaisen perusoikeus. Tämän takia kaikkiin tilanteisiin, jossa väkivallan uhka saa ihmiset pelkäämään tulee suhtautua äärimmäisellä vakavuudella.  Totuus on, että yksikin väkivallanteko on liikaa, ja niihin tulee puuttua välittömästi, jotta ongelman eskaloituminen voidaan välttää.

Lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen sekä jengiytyminen on vakava ilmiö, johon tulee puuttua päättäväisesti.

Lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen sekä jengiytyminen on vakava ilmiö, ja olemme nyt yhteisönä risteyksessä, jossa voimme joko ummistaa silmämme tälle vakavalle ongelmalle tai sitten puuttua siihen päättäväisesti. Esitän itse, että meidän tulisi reagoida tilanteeseen kaikilla niillä keinoilla, jotka ovat paikallisesti käytössämme. Tilanteen ratkaisemiseen ei kuitenkaan ole olemassa mitään yksittäistä viisasten kiveä, vaan ratkaisu löytyy pikemminkin kunnan, poliisiviranomaisten, huoltajien ja kolmannen sektorin yhteistyöstä.

Kuntatasolla keskeisimpiä toimia, joihin voimme ryhtyä, ovat lastensuojelun, etsivän nuorisotyön ja perhesosiaalityön resurssien kasvattaminen. Erityisesti lastensuojelu on Kirkkonummella kovan paineen alaisena ja tarvitsee lisää resursseja. Koulut ovat yhtä lailla keskeisessä roolissa ongelmaan puuttumisessa, ja opettajien tukena toimivien koulusosionomien palkkaaminen olisi askel oikeaan suuntaan. Kirkkonummelle suunniteltu monialainen nuorten rikolliseen toimintaan puuttuva ankkuritoiminta olisi myös tärkeää saada käyntiin mahdollisimman nopeasti. 

Vaikka poliisin resurssit ovat rajatut, pitäisi sen partioiden läsnäoloa pyrkiä lisäämään ongelmapaikoilla niiden rauhoittavan vaikutuksen vuoksi. Nuorille pitää myös pystyä tarjoamaan koulun jälkeen turvallisia ja sallittuja paikkoja, joissa he haluavat viettää aikaa ja kokoontua. Tästä hyvä esimerkki on Walkers-nuorisokahvila, jonka toiminnan aloittamisesta Kirkkonummella vihreät tekivät keväällä valtuustoaloitteen.

Toimivaan ratkaisuun on saatava mukaan kuitenkin koko yhteisö ja ennen kaikkea myös huoltajat. Tilannetta ei nimittäin voida ratkaista, jos aikuiset ja sivustakatsojat eivät puutu ongelmiin niitä havaitessaan. Meillä on nyt yhteisönä velvollisuus tehdä loppu väkivaltaiselle ongelmakäyttäytymiselle ja estää tämän vakavan ongelman paheneminen entisestään. Totuus nimittäin on, että meille ei ole varaa antaa väkivallan olla osa yhdenkään lapsen tai nuoren elämää.

Koulutyö pitää voida aloittaa turvallisin mielin

Heinäkuu on jälleen taittunut elokuuksi, ja lämpimät kesäillat ovat hiljalleen vaihtumassa syksyn viileään. Samalla koululaiset ja koulujen henkilökunta ovat palaamassa koulutyön ääreen hyvin ansaituilta kesälomiltaan. Valitettavasti – jo toista kertaa – koulujen alkua varjostaa koronan aiheuttama epävarmuus, vaikkakin viime vuodesta poiketen tilannetta helpottaa kaikkien yli 16-vuotiaiden saatavilla oleva rokote.

Nyt kohta kaksi vuotta kestäneen pandemian aikana koulujen, lukioiden ja ammattikoulujen etäopetukseen on jouduttu turvautumaan useamman kerran. Nämä etäopetusjaksot ovat kiistatta heikentäneet oppimistuloksia, lisänneet eriarvoisuutta lasten välillä ja olleet samalla haitallisia nuorten mielenterveydelle. Samalla myös opettajat ovat kokeneet etäopetuksen haastavaksi, ja esimerkiksi OAJ:n selvityksen mukaan joka kolmas opettaja on harkinnut alanvaihtoa kuormittavan korona-arjen vuoksi. Selkeää siis on, että epäopetukseen siirtyminen pitää olla viimesijainen toimi koronan leviämisen ehkäisyssä lasten sekä nuorten ja kouluhenkilökunnan jaksamisen varmistamiseksi.

Selkeää siis on, että etäopetukseen siirtyminen pitää olla viimesijainen toimi koronan leviämisen ehkäisyssä.

Koulutyön turvallisuus pitää siis turvata koulutiloissa sekä oppijoille että opettajille kaikin mahdollisin keinoin. Muun muassa Yhdysvaltain tartuntatautikeskus CDC on esittänyt huolensa koronan deltavariantin leviämisestä kouluissa ja on siksi korostanut kerrostetun torjuntastrategian eli niin sanotun reikäjuustomallin roolia koronan ehkäisemisessä. Koronan reikäjuustomalliin nojautuvassa torjuntastrategiassa eri ehkäisytoimenpiteet tukevat toisiaan ja täydentävät samalla toistensa heikkouksia.

Havainnekuva koronantorjunnan reikäjuustomallista. Jokaisella koronan torjuntatoimenpiteellä on omat heikkoutensa (reikänsä), mutta useampi viipalekerros suojelee koronalta paremmin.

Kouluissa on jo nyt otettu käyttöön monia reikäjuustomallin mukaisia torjuntastrategioita kuten maskien käyttö, turvavälit ja parannettu käsihygienia. Herkemmin ilmassa leviävän deltavariantin johdosta CDC kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota myös koululuokkien ilmanvaihtoon. Keskeisin torjuntastrategia on kuitenkin edelleen rokotuskattavuuden kasvattaminen, ja tämän osalta tärkein toimi koulujen turvallisuuden osalta olisi rokotusten aloittaminen yli 12-vuotiaiden nuorten ikäryhmälle CDC:n ja Euroopan lääkevirasto EMA:n suositusten mukaisesti. Oleellista olisi myös tarjota koronarokotuksen tehosteannos kaikille sitä tarvitseville opettajille.

Etäopetus ei ole nuorten hyvinvoinnin kannalta kestävä ratkaisu, ja siksi meidän pitää pyrkiä varmistamaan kaikin mahdollisin keinoin koulukäynnin turvallisuus. Keinot koronan torjuntaan ovat tiedossa, ja ne toimivat, kunhan sitoudumme niihin yhdessä. Lapset ja heidän opettajansa ansaitsevat saada aloittaa koulutyönsä tänäkin vuonna turvallisin mielin, ja siksi onkin meidän kaikkien velvollisuus toimia heidän tukenaan ja olla koronantorjuntatalkoissa edelleen mukana.

Turvallista koulunaloitusta kaikille!

746 kertaa kiitos!

Kun kuulin ensimmäistä kertaa viime sunnuntaina, kuinka monta ääntä olin saanut kuntavaaleissa, olin täysin hämmästynyt. Vaalikampanjoinnin aikana käymieni keskustelujen perusteella osasin arvata, että lopullinen vaalitulos voisi olla hyvä. En kuitenkaan olisi ikimaailmoissa ajatellut oman lopullisen äänimääräni olevan näin korkea. 

Oma vaalimenestykseni ei mielestäni ole kuitenkaan sunnuntain kuntavaalien suurin saavutus, vaan pikemminkin haluaisin kiinnittää huomion Kirkkonummen vihreiden tekemän yhteisen vaalityön mahdollistamaan vahvaan tulokseen. Mursimme kotikyläni Veikkolan vaalipiirissä kokoomuksen vuosikymmeniä kestäneen valta-aseman, mikä on jo itsessään aivan uskomaton tulos. Kirkkonummi säilyi myös heti Helsingin, Espoon ja Jyväskylän jälkeen Suomen neljänneksi vihreimpänä kuntana. 

Totuus on, että kampanjoidessa mikään ei ole yhtä tärkeää kuin ehdokkaita tukeva verkosto. Kukaan ei pysty tekemään hyvää vaalitulostaan yksin, ja siksi haluan itse myös kiittää Kirkkonummen vihreiden aktiiveja, jotka auttoivat minua kampanjoinnin jokaisella metrillä. Erityisen kiitoksen ansaitsevat puheenjohtajamme Saara Huhmarniemi ja vaalitiimimme jäsenet Krista Petäjärvi, Sanni Jäppinen sekä Reetta Hyvärinen ja omat kampanjatyöntekijäni Osku sekä Tiina. 

Kukaan ehdokas ei olisi kuitenkaan mitään ilman teitä — äänestäjiä — ja siksi haluankin kiittää teitä kaikista niistä mahtavista keskusteluista, joita olen teidän kanssanne saanut käydä. Olen edelleen äärimmäisen liikuttunut siitä, että 746 kirkkonummelaista halusivat antaa ainoan äänensä minulle ja samalla luottivat minuun heidän asiansa ajajana. 

Olen edelleen äärimmäisen liikuttunut siitä, että 746 kirkkonummelaista halusivat antaa ainoan äänensä minulle ja samalla luottivat minuun heidän asiansa ajajana.

Seuraavasta valtuustokaudesta ei tule helppoa, ja monet mullistukset esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä kuntatalouden saralla tulevat vaatimaan valtuutetuilta jatkuvaa tarkkaavaisuutta kuntalaistemme hyvinvoinnin varmistamiseksi. Olen itse sitoutunut olemaan koko kylämme asialla tänään ja tulevaisuudessa, ja toivon todella, että luottamushenkilökollegani puolueesta riippumatta ovat kanssani samoilla linjoilla. 

Hyvää kesää ja lähestyvää juhannusta!

Miksi kukaan muuttaisi Kirkkonummelle?

Kun omat vanhempani muuttivat Veikkolaan 1980-luvun puolivälissä, heidät houkutteli Kirkkonummelle kohtuuhintainen ja turvallinen pientaloasuminen. He halusivat jättää taakseen pölyisen Vantaan lähiön ja löytää turvallisen paikan, jossa perustaa perhe. Tänä kesänä heidän muutostaan kotikuntaamme tulee kuluneeksi 35 vuotta, eivätkä he ole katuneet päätöstään hetkeäkään.

Synnyin itse 16. helmikuuta vuonna 1996 Jorvin sairaalassa ja olen asunut siitä asti Kirkkonummella lukuun ottamatta aikaa, jonka vietin Englannissa. Suurkaupungin valot houkuttelivat minut – juuri lukiosta valmistuneen ylioppilaan – ulkomaille, mutta päädyin lopulta kuitenkin muuttamaan takaisin kotikylääni Veikkolaan. Metropolin vilkkaus ja betoniviidakko eivät olleet minua varten, sillä huomasin joka päivä kaipaavani sitä luonnonläheisyyttä ja rauhallisuutta, johon olin kotikunnassani tottunut.

Puhuessani ihmisten kanssa niistä syistä, mitkä ovat saaneet heidät muuttamaan Kirkkonummelle, huomaamme pian, että samat vetovoimatekijät ovat houkutelleet meidät tänne. Pientaloasuminen, luonnonläheisyys, turvallisuus ja rauhallisuus ovat kaikki niitä valttikortteja, joiden varaan meidän tulisi rakentaa Kirkkonummi tänään ja tulevaisuudessa. Näiden vetovoimatekijöiden vaaliminen vaatii kuitenkin hartiavoimin töitä, johon tulevien luottamushenkilöiden on sitouduttava.

Pientaloasuminen, luonnonläheisyys, turvallisuus ja rauhallisuus ovat kaikki niitä valttikortteja, joiden varaan meidän tulisi rakentaa Kirkkonummi tänään ja tulevaisuudessa.

Nojaaminen kuntamme perusvahvuuksiin ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on varmistettava, että tänne jo muuttaneet kirkkonummelaiset voivat myös hyvin. Kuntalaisten hyvinvointi lähtee liikkeelle korkeatasoisista lähipalveluista, jotka huomioivat jokaisen kuntalaisen vauvasta vaariin. Vaikka talouden tasapainottamispaineet ovatkin kovat, meidän on pidettävä huolta siitä, että perheet voivat hyvin, lapset saavat opiskella terveessä ympäristössä ja seniorit ikääntyä kodinomaisissa ja laadukkaissa tiloissa omassa kotikylässään.

Kirkkonummi on minun vihreä mansikkapaikkani, ja uskon, että se voi olla sitä myös lukemattomille muille ihmisille. Jos pidämme huolta kuntamme ja sen asukkaiden hyvinvoinnista, on Kirkkonummi vielä tulevaisuudessakin paikka, jonne halutaan muuttaa, ja jossa on ennen kaikkea onnellista syntyä, kasvaa, opiskella, perustaa perhe, tehdä töitä ja ikääntyä.

Emme saa ampua itseämme jalkaan kuntataloutta tasapainottaessa

Amerikkalainen taloustieteilijä ja taloustieteen nobelisti Milton Friedman totesi kuuluisasti, ettei lääke tautiin saa olla yhtä paha kuin tauti itse. Tällä hän viittasi erityisesti julkisen sektorin resurssien jakautumiseen ja siihen, kuinka yrittäessämme korjata sen tehottomuuteen liittyviä ongelmia, päädymme helposti itse asiassa pahentamaan niitä. Olen itse perehtynyt kansantalouden ja julkisten toimijoiden talousresurssien jakautumiseen sekä akateemisessa että käytännöllisessä mielessä, ja allekirjoitan täysin Friedmanin toteamuksen.

Kun julkisen sektorin menoja tasapainotetaan, unohdetaan usein tehtyjen toimien ulkoisvaikutus. Taloustieteessä ulkoisvaikutuksella tarkoitetaan esimerkiksi säästötoimesta syntynyttä vaikutusta, joka ei ole suoraan sidoksissa alkuperäiseen syy-seuraussuhteeseen. Ulkoisvaikutuksen lopputuloksen ei aina tarvitse olla negatiivinen, vaan se voi myös olla positiivinen.

Esimerkki positiivisesta ulkoisvaikutuksesta ovat vanhuksille jaetut kenkien liukuesteet, jotka maksoivat itsensä kunnalle moninkertaisesti takaisin säästyneiden erikoissairaanhoidon kustannuksien kautta liukastumisten määrän vähentyessä. Negatiivinen ulkoisvaikutus voi taas johtua esimerkiksi kunnan työntekijöiden hyvinvoinnista säästämisestä, mikä lopulta lisää kustannuksia. Kun kunnan työntekijöiden hyvinvointiin ei enää panosteta, johtaa tämä helposti lisääntyneisiin sairaspoissaoloihin, henkilöstön suureen vaihtuvuuteen ja vaikeuksiin palkata uutta työvoimaa. Nämä taas pakottavat kunnan turvautumaan kalliisiin yksityisiltä yrityksiltä ostettaviin ostopalveluihin.

Kuntataloudessa ulkoisvaikutuksien arviointiin tulisi siis kiinnittää erityistä huomiota ja tehdessä säästöjä tai nostaessa veroja, meidän tulisi pohtia, mikä on näiden toimien tosiasiallinen vaikutus. Kun säästämme kuntalaistemme ja työntekijöidemme hyvinvoinnista tai nostamme veroäyriä, vähennämme samalla epäsuorasti kuntamme veto-, pito- ja elinvoimaa ja teemme samalle itsellemme karhunpalveluksen.

Kun säästämme kuntalaistemme ja työntekijöidemme hyvinvoinnista tai nostamme veroäyriä, vähennämme samalla epäsuorasti kuntamme veto-, pito- ja elinvoimaa ja teemme samalle itsellemme karhunpalveluksen.

Tosiasia on, että jos haluamme tasapainottaa kuntamme talouden, meidän on samalla ymmärrettävä, että hyvinvointiin kohdistuneiden juustohöyläleikkauksien kustannusvaikutus on usein negatiivinen. Hyvinvointileikkauksien sijaan meidän tulisikin keskittyä kuntataloutemme rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseen, ja tällä tiellä hyviä lähtökohtia olisivat hankintojen kohtuullistaminen ja rakennusinvestointien budjettiylitysten ehkäiseminen.

Neljä vuotta nuorena kuntapäättäjänä

Muistan kesän vuonna 2017, kun astelin ensimmäistä kertaa Kirkkonummen kunnantalon ovista sisään ja istuuduin valtuustosalin penkeille. Olin samaan aikaan jännittynyt ja tarmokas, enkä ollut varma, miten minuun – kunnan historian siihen asti nuorimpaan kunnanvaltuutettuun –suhtauduttaisiin. Oli selvää, että edessäni olisi neljä vuotta kovaa työtä. Tästä huolimatta olin silti innoissani, koska tiesin, että tekemälläni työllä oli tarkoitus. 

Vaikuttaminen ei ollut alussa aina helppoa, sillä kuntapolitiikan noviisilta kesti hetken ymmärtää, miten muutosta kunnassamme voisi ajaa parhaiten. Ymmärsin pian, että minun kohdallani luontevin tapa vaikuttaa oli avoin kuntalaisia osallistava luottamushenkilötyö. Tartuinkin pian kynääni ja kirjoitin heti 2017 syksyllä ensimmäisen valtuustoaloitteeni, jonka avulla pyrin toteuttamaan siihen mennessä vuosikymmeniä odotetun Veikkolan meluaidan. Päädyin tämän ensimmäisen valtuustoaloitteen jälkeen tekemään neljän vuoden aikana viisi muuta aloitetta koskien esimerkiksi senioriasumista ja kulttuurin vapaaehtoistoimijoiden tukemista.

Aloin myös aktiivisesti pitää blogia ja lehtikolumnia, jonka kautta pyrin pitämään kuntalaiset ajan tasalla siitä, mitä Kirkkonummen päätöksenteon kulisseissa oikeastaan tapahtuu. Kirjoittamani tekstit ovat herättäneet runsaasti keskustelua sekä printtimedian että sosiaalisen median puolella ja hyvä näin. Uskon vahvasti, että kehitys vaatii avointa ja osallistavaa keskustelua, ja ilman kehitystä ei myöskään saada aikaan muutosta.

Ensimmäisen valtuustovuoteni jälkeen koin, että tavoitteeni etenivät hyvin ja sinnikkään lobbaamisen ansiosta esimerkiksi Veikkolan meluaita eteni harppauksin eteenpäin lopulta toteutukseen asti. Tämä ja monet muut investoinnit profiloivatkin koko valtuustokautta, ja kunnan investointitase on kasvanut niiden takia merkittävästi. On selvää, että jokaisella kuntalaisella vauvasta vaariin tulee olla oikeus elää, viettää vapaa-aikaa ja työskennellä terveissä tiloissa. Esimerkiksi uudet palveluasumisen ja koulutuksen hankkeet ovat tämän takia välttämättömiä, ja niiden viivästyttäminen tulee vain lisäämään sekä inhimillisiä että taloudellisia kustannuksia.

On selvää, että jokaisella kuntalaisella vauvasta vaariin tulee olla oikeus elää, viettää vapaa-aikaa ja työskennellä terveissä tiloissa.

Suuret investoinnit kuntalaisten terveyteen eivät kuitenkaan ole ilmaisia ja on itsestään selvää, että näiden ja kuntatalouden tasapainottamisen välille on löydettävä tasapaino. Ratkaisu Kirkkonummen kunnan taloudenpitoon ei ole kuntalaisten hyvinvoinnista nipistäminen tai veronkorotukset, vaan hankintojen kriittinen analysoiminen ja investointien budjettiylitysten ehkäiseminen. Valmisteluvastuu tämän toteuttamisessa pitää pääasiassa olla asiantuntevilla virkamiehillä eikä luottamushenkilöillä, sillä meillä on harvoin esimerkiksi rakennusinsinöörin ammattitaitoa arvioida investointeja.

Kun Kirkkonummelle investoidaan tulevaisuudessa, on selvää, että kuntaamme on kehitettävä sen kolme kylää edellä. Veikkola, Masala-Sundsberg ja Kirkkonummen keskusta tuovat kaikki valtavasti elinvoimaa Kirkkonummelle, eikä meillä ole varaa jättää yhtä kylää kehityksen kyydistä. Yhtä lailla Kirkkonummen vahvuudet ovat sen molemmat kotimaiset kielet, jotka yhdistävät kuntaamme. Koronan myötä kuntaamme on muuttanut laadukkaiden koulutuspalveluiden perässä myös paljon hyvin koulutettuja ulkomaalaistaustaisia perheitä, ja tämä herättääkin kysymyksen siitä, pitäisikö Kirkkonummen viestintää kehittää myös englanniksi.

Koronan kokonaisvaikutuksia kunnassamme on vielä vaikea arvioida, sillä sen taakseen jättämä hyvinvointivelka selvenee erityisesti nuorten kohdalla vasta vuosien saatossa. Samalla korona on jättänyt syvän haavan kuntatalouteen matalamman työllisyyden ja heikentyneiden yrittämisen edellytysten muodossa. Koronakriisi tulee varmasti vaikuttamaan myös tulevien kuntapäättäjien arkeen, ja meidän tulisi tehdä kaikkemme sen lieveilmiöiden torjumiseen, vaikka rokote akuuttiin sairauteen onkin jo olemassa.

Viimeiset neljä vuotta ovat opettaneet minulle paljon. Kirkkonummella on paljon hyvää, mutta moni asia vaatii muutoksia. Erityisesti kuntamme päätöksenteko kaipaa lisää avoimuutta ja yhteisiä pelisääntöjä, jonka pohjalta pystyisimme edelleen kehittämään kuntaamme eteenpäin. Tässä yhteisessä kotikunnassamme on valtavasti potentiaalia ja haluan ainakin itse nähdä, että Kirkkonummesta tulee meille kaikille vieläkin parempi paikka asua. Tässä ei kuitenkaan onnistuta, jos emme ole ensin kaikki yhdessä – tillsammans koko kylän asialla.

Vihreä Kirkkonummi huolehtii kaikkien hyvinvoinnista

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ajankohtaisia nyt koronakriisin ja soteuudistuksen seurauksena. On tärkeää löytää vastauksia esimerkiksi kysymyksiin siitä, mitä tulee käymään kuntamme perusterveyspalveluille, saavatko vanhukset ikääntyä arvokkaasti kodinomaisissa olosuhteissa, onko nuorilla pääsy mielenterveyspalveluihin ja miten vammaisten taksikuljetukset järjestetään Kirkkonummella. 

Perusterveydenhuollon näkökulmasta on kaikkein keskeisintä, että tärkeimmät palvelut ovat saavutettavissa eri puolilla kuntaa Veikkolassa, Masalassa ja kuntakeskuksessa. Lisäksi palvelujen tulee olla asiakaslähtöisiä ja ajanvarauksen onnistua helposti puhelimitse ja netissä. Akuuteissa tilanteissa avun on aina löydyttävä läheltä, että kukaan ei jää huolensa kanssa yksin.

Ensi valtuustokaudella tehdään ratkaisujen esimerkiksi vanhuspalveluiden osalta. Sulkeutuvan Vols-kodin senioreille on löydettävä uudet, pitkäaikaiset tilat, jotka kunnioittavat vanhusten oikeutta laadukkaaseen asumiseen tutussa ympäristössä. Vanhuspalveluiden resursseja tulee lisätä, jotta jokaisen vanhuksen ikääntyminen turvallisessa ympäristössä voidaan taata. 

Sulkeutuvan Vols-kodin senioreille on löydettävä uudet, pitkäaikaiset tilat, jotka kunnioittavat vanhusten oikeutta laadukkaaseen asumiseen tutussa ympäristössä.

Vaikka koronatunnelin päässä näyttääkin viimein olevan valoa, joudumme vielä vuosien ajan maksamaan sen seurauksista. Koronan seurauksena monien ihmisten, sekä vanhusten, että nuorten yksinäisyys lisääntyi ja tämä lisää alttiutta esimerkiksi mielenterveysongelmille. Tavoitteena tulee olla, että mielenterveyspalvelut ovat saatavilla kaikille apua tarvitseville, ja niiden painopiste on ennaltaehkäisevässä työssä, jotta apua pystytään tarjoamaan ajoissa.

Vammaisten hyvinvoinnista on puhuttu paljon viimeisen valtuustokauden aikana, ja keskeisessä roolissa ovat olleet kuljetuspalveluiden tarjoaminen Kirkkonummella. Vammaisille henkilöille on varmistettava mahdollisimman itsenäinen liikkuminen. Olipa ratkaisu nykyinen Lähitaksin kanssa neuvoteltu sopimus tai Vantaa-Kerava -mallin mukainen ratkaisu, tulee taksipalvelut järjestää niin, ettei vammaisten oikeutta vakiotaksiin tai kulkua esimerkiksi kellonajan mukaan rajoiteta.

Meitä kirkkonummelaisia on jo yli 40 000 ja meillä jokaisella on omat tarpeemme sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta. Tulevaisuudessa tulee meistä jokaisella olla yhdenvertainen pääsy käyttämään näitä palveluita asuinpaikastamme, iästämme tai terveydentilastamme huolimatta. Kirkkonummella jokainen kuntalainen on yhtä arvokas, ja hänestä pidetään huolta — nyt ja tulevaisuudessa. 

Myös äitienpäivässä on kyse tasa-arvosta

Äitienpäivä on vain kerran vuodessa, mutta äidit ovat arjessamme tukena ja läsnä vuoden jokaisena päivänä. Äitejä on monenlaisia: osa heistä on meille biologisesti sukua, kun taas toisista henkilöistä esimerkiksi uusperheissä on tullut meille niin tärkeitä, että he ovat ottaneet elämässämme äitihahmon roolin. Äitisuhteita on siis erilaisia, ja riippumatta siitä, onko tämä toinen meille sukua tai ei, on jokainen äitisuhde yhtä tärkeä.

Tänä sunnuntaina monet meistä juhlivat äitejä yhdessä tekemällä heille aamiaisen sänkyyn ja antamalla lahjoja. Tämä hetki on ainutlaatuinen ja monelle äidille tärkeä, mutta kaikki eivät valitettavasti ole näin onnekkaita. Jotkut äidit eivät pysty tapaamaan lapsiaan, koska he asuvat heistä liian kaukana tai ovat koronan takia erityksissä. Tilanteesta huolimatta kaikki äidit ansaitsevat meidän täyden tukemme, sillä jokainen ansaitsee tulla muistetuksi tänä päivänä.

Äitien juhliminen muistuttaa meitä myös yhteiskunnassa vellovasta sukupuolten välisestä epätasa-arvosta, joka kärjistyy erityisesti naisten heikommassa asemassa sekä työelämässä että taloudellisesti. Vanhempainvapaat kasautuvat edelleen lähes kokonaan naisille, ja tämä johtaa useiden tutkimusten mukaan miehiä heikompaan työasemaan ja palkkatasoon. Työelämässä naiset joutuvat edelleen valitettavan usein raskaussyrjinnän kohteeksi, jonka seurauksena he tekevät miehiä useammin lyhyitä työjaksoja. Kaiken tämän takia työelämänsä päätteeksi eläkkeelle siirtyvän äidin keskieläke on 1411 euroa, kun taas miehillä se on lähes 400 euroa korkeampi.

Kaiken tämän takia työelämänsä päätteeksi eläkkeelle siirtyvän äidin keskieläke on 1411 euroa, kun taas miehillä se on lähes 400 euroa korkeampi.

Kun vietämme tänä sunnuntaina äitienpäivää, on meidän hyvä muistaa, että tässäkin juhlapyhässä on kyse paljon muustakin kuin pelkästään valkovuokkokimpusta. Paras lahja, minkä äideillemme voimme antaa, olisi se, että me huomioisimme heitä kaikkia tasa-arvoisesti vuoden jokainen päivä ja pyrkisimme tekemään kaikkemme, että yhteiskuntamme olisi parempi paikka meille jokaiselle.

Hyvää äitienpäivää omalle äidilleni Tiinalle ja kaikille muille kirkkonummelaisille äideille!