Uutta opsia etsimässä

Kirkkonummen koulukannan vanhetessa ja lähes hajotessa käsiin on kunnan luottamuselimissä noussut lähes yhteinen tahtotila siitä, että meitä takaapäin lähestyvä infrastruktuurivelka on saatava kiinni – ja nopeasti. Huolimatta näiden nykyisten ja tulevien hankkeiden merkittävästä rasitteesta kunnan taloudelle tarjoavat ne kuitenkin Kirkkonummen kunnalle yhden ainutlaatuisen etulyöntiaseman: Suomen, jos ei koko maailman, moderneimman ja parhaiten uuteen opetussuunnitelmaan sopeutuvan koulukannan.

Uusi vuonna 2016 voimaan tullut opetussuunnitelma asettaa merkittäviä haasteita nykyisellään koulutuskasvattajille sekä päiväkodeissa että peruskoulussa digitalisaation ja lisääntyneen yksilöllisen ohjauksen viedessä lisää aikaa opettajien ja varhaiskasvattajien työajasta. Toisaalta nykyisellään koulutustilat eivät ole varustettu toimimaan uuden opetussuunnitelman mukaisen avoimuuden, oppilaslähtöisyyden ja oppimisen ilmiömäisyyden periaatteiden mukaan, ja näin opetussuunnitelman toteuttaminen nykyisissä koulurakennuksissa voi olla joskus haastavaa.

Monissa Suomen kunnissa on vasta nyt alettu pohtia, miten uuden opetussuunnitelman tarpeisiin voitaisiin tulevaisuuden koulurakentamisessa vastata paremmin. Kirkkonummella on kuitenkin vireillä jo kolme tulevaisuuden kouluhanketta, jotka saattaisivat Veikkolan, Kirkkoharjun ja Gesterbyn oppilaat täysin uusien oppimisen edellytysten piiriin.

Veikkolassa uusi opetussuunnitelma on huomioitu Veikkolan koulukeskuksen laajennuksen yhteydessä monin eri tavoin. Tulevaisuudessa peruskoulun ja varhaiskasvatuksen välinen polku tulee korostumaan entisestään, ja lapsien matka aina päiväkodista yläasteelle pyritään tekemään mahdollisimman yhtenäiseksi ja sujuvaksi. Toisaalta varhaiskasvatuksen tulevien tilojen läheisyys tekee peruskoulusta luontevan ja ennen kaikkea tutun paikan jatkaa opiskelua.

Itse peruskoulussa uusi opetussuunnitelma huomioidaan erityisesti tilaratkaisuilla ja tilojen muunnettavuudella. Tulevaisuuden peruskoulussa turhan tilan määrä halutaan vähentää, ja esimerkiksi käytävätiloja on tarkoitus käyttää tehokkaasti osana opetusympäristöä. Myös tilojen muunneltavuus asettaa merkittäviä haasteita koulurakentamiselle, sillä tilojen pitää tarpeen mukaan olla valmis muuntamaan aina pienryhmätiloista luokkatiloiksi. Tiloja voidaan siis yhdistää ja erottaa esimerkiksi liukuvien seinien kautta.

Uudet opetusympäristöt on luotu erityisesti yhteisopettajuus mielessä, ja tavoitteena on esimerkiksi mahdollistaa kahden luokan välinen ryhmätyö ja muunlainen opettajien ohjeistuksessa tapahtuva tiimityö. Samalla halutaan tukea oppilaiden välistä oppimista, jossa asioita oivalletaan omatoimisesti, eikä opetus ole välttämättä täysin opettajavetoista.

Suuret oppilasmäärät ja samalla muunneltavat seinärakenteet asettavat akustiset äänikysymykset uudenlaiseen tärkeyteen, ja uusia kouluja suunnitellessa käytetäänkin merkittävästi aikaa oikeiden materiaalien ja äänieristeiden valintaan. Myös oppilaiden terveyteen kiinnitetään entistä enemmän huomiota, ja tulevaisuuden Veikkolan koulusta pyritään luomaan kotoisampi ja rauhallisempi ympäristö kuin edellisestä.

Tulevaisuuden kouluhankkeet tulevat tekemään ison loven kunnan budjettiin, mutta selkeää on, että ne ovat sijoitus tulevaisuuteen. Kirkkonummi on tiellään tullakseen yhdeksi Suomen moderneimmista koulutuskeskuksista, joissa uutta opetussuunnitelmaa voidaan toteuttaa täysin rinnoin. Vain aika kertoo, mitä tapahtuu, kun antaa yhdelle maailman parhaasta opetushenkilökunnasta maailman parhaat työkalut. Varmaa on vain, että se on ainakin jotain suurta.

Veikkolan meluaitahanke edistyy – Kommentti

Joulu tuli aikaisin tänä vuonna – ainakin meille veikko­la­lai­sille.

Veikkolaan jo vuodesta 1967 asti kaivattu meluaita otti viimein vuosikymmenien jälkeen askeleen eteenpäin hankkeen edetessä lopulliseen suunnitteluun ja toteutukseen. Kunta allekirjoittaa valtion kanssa meluaidan tiimoilta Liiken­ne­vi­raston kanssa hanke­so­pi­muksen, jonka mukaan Kirkkonummen kunta sitoutuu maksamaan neljänneksen hankkeen kokonais­kus­tan­nuk­sista. Suunnit­te­lup­ro­sessin yhteydessä ELY-keskus arvioi vielä kerran uudelleen melusuojauksen riittävyyden alueella ja sen perusteella päivittää olemassa olevia suunnitelmiaan aidan mittasuhteista.

Veikkolan meluaitahanke oli jo useamman kyläläisen mielissä kuopattu hanke, jonka toteutumisen suhteen valtaosa oli jo menettänyt toivonsa.

Näiden uusien edisty­sas­ke­leiden myötä valoa näyttää kuitenkin olevan viimein tunnelin päässä, ja hankkeen toteutuminen näyttää ensi kertaa realistiselta. Todellinen käännekohta projektin kannalta koettiin tänä vuonna, kun melua­i­ta­hankkeen ympärillä aktivoiduttiin täysin uudella tarmolla, ja meluongelman ratkai­se­mi­seksi kerättiin yli 1500 nimeä kerännyt adressi, joka luovutettiin myöhemmin liiken­ne­mi­nisteri Anne Bernerille.

Adressin myötä Veikkolan asukkaat ja kunta­vai­kut­tajat lähtivät puoluerajat ylittävässä yhtei­sym­mär­ryk­sessä ajamaan asiaa eteenpäin.

Lopulta vuosikymmenien odotus kulminoitui Veikkolan kyläyh­dis­tyksen järjestämässä meluillassa marraskuun lopulla, kun liiken­ne­mi­nisteri Anne Berner, kunnanjohtaja Tarmo Aarnio, kansanedustaja Anders Adlercreutz ja ELY-keskuksen sekä Liiken­ne­vi­raston asiantuntijat vierailivat henki­lö­koh­tai­sesti Veikkolassa, missä he kaikki sitoutuivat tekemään kaikkensa hankkeen saattamiseksi loppuun. Samalla liiken­ne­mi­nisteri tarjosi ensi kertaa konkreettisia ratkaisuja meluongelman ratkai­se­mi­seksi.

Veikkolan meluongelma on aina ollut liian iso pala purtavaksi yhdelle ihmiselle. Hankkeen lopullinen toteutuminen on ollut vuosikymmeniä kestänyt prosessi, johon on vaikuttanut lukematon määrä kirkko­num­me­laisia kunta­lais­vai­kut­tajia ja -aktiiveja. Olisi siis väärin sanoa, että meluongelman ratkaisi yksin minä tai kukaan mukaan; päinvastoin. Ongelma on ratkaistu yhteistyössä ja yhtei­sym­mär­ryk­sessä kaikkien kyläläistemme hyvinvoinnin ja terveyden turvaamiseksi. Jokaisen kunnan­val­tuu­tetun, luotta­mus­miehen ja aktiivin toimintaa pitääkin motivoida tämä jalo ajatus yhteisten asioiden parantamisesta ja kaikkien kuntalaisten edun valvomisesta – itsekkyyteen emme kuitenkaan saa sortua.

Haluan kiittää kaikkia melua­i­ta­hankkeen toteutumisessa mukana olleita, ja erityiset kiitokset tahdon osoittaa Veikkolan kyläyh­dis­tyksen aktiiveille Raija Karille, Pirkko Kautolle sekä Eero Lankialle, kansanedustaja Anders Adlerc­reut­zille, kaikille kirkko­num­me­lai­sille kunnan­val­tuu­te­tuille ja jokaiselle hanketta tukeneelle veikko­la­lai­selle!

Rauhallista uutta vuotta!

Markus Myllyniemi

Kunnanvaltuutettu ja kansalaisaktiivi

Kirkkonummen demarien ryhmäpuheenvuoro

Arvoisat kunnanvaltuutetut, luottamushenkilöt ja muut kunnan virkamiehet. Haluan aloittaa kertomalla teille tarinan. Olin viime perjantaina Birgitta Blomberg-säätiön järjestämillä Suomi 100-kahveilla haastattelemassa paikallisia veteraaneja sekä Lottia ja tutustuin siellä Eevi Haikoseen, joka oli saapunut Kirkkonummelle karjalaisena evakkona. Saavuttuaan Kirkkonummelle hän toimi aktiivisesti paikallisyhteisönsä hyväksi ja päätyi lopulta työskentelemään Veikkolan terveyskeskukseen, jossa hän teki arvokkaan useita vuosikymmeniä pitkän työuran.

Juuri kun kahvitilaisuus oli loppumassa, halusi hän kuitenkin kertoa vielä yhden hänelle rakkaan tarinan. Jatkosodan ollessa viimein ohi vuonna 1944 odotti Suomea raskaat rauhanehdot, ja Eevinkin perhe joutui poistumaan luovutetuilta alueilta Karjalasta. Matka Karjalasta Kirkkonummelle oli raskas, mutta yksi sen tapahtumista oli jäänyt hänelle erityisesti mieleen. Saavuttuaan Suomen uudelle rajalle ohjasivat hänen vanhempansa nuoren Eevin tieltä sivuun, ja perhe hiljentyi rukoukseen. Kyynel silmässä Eevin isä lausui ensin ”Jumala suojelkoon Suomen kansaa”-rukouksen ja kiitti sitten Suomen hallitusta, sen sotilaita ja Jumalaa siitä, että heillä oli edelleen oma laki, kieli ja ennen kaikkea synnyinmaa johon palata.

Juuri tällaiset ihmiskohtalot ja tarinat motivoivat meitä jatkamaan toimiamme luottamushenkilöinä ja kertovat meille, kenen puolesta tätä työtä tehdään. Politiikkaa ei tehdä kenenkään itsekkään edun tavoittelemiseksi vaan kuntalaistemme edustamiseksi. Erityisen tärkeää on, että huomioimme tekemiemme ratkaisuiden yhteydessä yhteiskunnan unohdetut massat ja menneiden sukupolvien sankarit. Pitkäaikaistyöttömyys on Kirkkonummella kasvava ongelma ja sen takia onkin keskeistä, että tähän ongelmaan puututaan nyt. Yksi pitkäaikaistyötön maksaa kunnalle kymmeniä tuhansia euroja työmarkkinatuen sakkomaksuina ja kymmenkertaisen määrän muulle yhteiskunnalle erilaisten tukitoimenpiteiden kautta. Ongelma ei ole pelkästään taloudellinen vaan pitkäaikaistyöttömän elämänlaatu on tutkitusti huonompaa kuin työssäkäyvän. Me kaikki ansaitsemme elää hyvää elämää ja tehdä meille mielekästä työtä.

Erityistä huomiota tulee myös kiinnittää nuorisotyöttömyyteen ja nuorten syrjäytymiseen. Yhden syrjäytyneen nuoren kustannukset yhteiskunnalle ovat pahimmillaan yli miljoona euroa puhumattakaan siitä inhimillisestä menetyksestä, jonka nuoren syrjäytyminen aiheuttaa hänelle ja tämän lähiomaisille. Meidän onkin kuntana rohkeammin oltava valmiita kokeilemaan uusia työllistämistoimia ja ohjauspalveluita nuorille tämän ongelman ratkaisemiseksi. Olemme kuitenkin oikealla polulla ja panostukset koulujen oppilashuoltoon ovat ratkaisevassa roolissa tämän ongelman korjaamiseksi.

Myös koulutukseen panostaminen on tulevaisuudessa tärkeää. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus sisäilmaltaan puhtaaseen opiskeluympäristöön, missä sekä oppilaan että henkilökunnan on mielekästä tehdä töitä. Tämä panostus kouluympäristöön ei saa kuitenkaan tarkoittaa leikkausta muista oppimiseen tarkoitetuista määrärahoista, ja tämän takia onkin tärkeää, että kunnan talousarviossa lisätään molemmille kieliryhmille oppimateriaalimäärärahoja. Subjektiiviseen päivähoitoon tehtyjen rajauksien poistaminen oli myös oikea askel inkluusion lisäämiseksi kunnassamme. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että inkluusio koskee myös ikäjakauman toisessa päässä olevia kuntalaisiamme, joita emme missään nimessä unohtaa kuntamme kehittyessä.

Kuntataloutta kehittäessä on nimittäin niin helppoa unohtaa yksilön näkökulma. Numerot paperilla eivät yksinkertaisesti saa meitä ajattelemaan, miten tekemämme päätökset budjetoinnista vaikuttavat jokaisen kuntalaisemme arkeen. Siksi tätä kuntaa onkin kehitettävä todellisesti sen moton mukaan: yhdessä – tillsammans; jokaisen kirkkonummelaisen ehdoilla. Kirkkonummen SDP puoltaa näillä sanoin talousarvion hyväksymistä.

Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää satavuotiaalle Suomelle ja kiitos kaikille poliittisille ryhmille hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä sujuneista neuvotteluista.

Kirkkonummen uusi kultakaivos – Kommentti

1600-luvun alussa Kirkkonummella tapahtui. Ruotsin kuningas Kustaa II Adolfin – tuttavallisemmin pohjolan leijonan – korviin oli kuulunut tieto, että Kirkkonummelta oli löytynyt hopeaa tai muuta arvometallia. Työt kaivoksen toiminnan käynnistämiseksi aloitettiin nopeasti kuninkaan henkilökohtaisesti vierailtua Porkkalanniemessä. Valitettavasti kaivoksesta ei kuitenkaan löytynyt mitään muuta kuin kivilohkareita eikä Porkkalaan saatu kultakaivosta – ei ainakaan ennen tätä päivää.

Lukuisten suomalaisten sijoittajien aloitteesta Tallinna-Helsinki tunnelin suunnittelu on aloitettu uudelleen ja projekti näyttää ensi kertaa vuosikymmeniin saavan tuulta alleen. Vaikka projekti on pitkällä, yhdestä asiasta ei olla vielä päästy yhteisymmärrykseen; siitä missä tunnelin suuaukko olisi Suomen puolella.

Tällä hetkellä johtavassa asemassa ovat Espoo ja Helsinki, mutta nykykilvassa unohdetaan täysin hankkeen loogisin pääkallopaikka: Kirkkonummi. Jos Tallinummi-tunneli tulisi kuin tulisikin Porkkalaan, olisi varsinainen rautatietunneli 30 kilometriä lyhyempi kuin Espoon tai Helsingin vastaava. Hankkeen kannalta tämä voisi tarkoittaa miljardisäästöjä ja parhaimmillaan vauhdittaa tunnelin valmistumista vuosilla.

Mahdollisen tunnelihankkeen positiiviset vaikutukset Kirkkonummelle olisivat valtavat. Oikein toteutettuna hankkeen seurauksena kuntaan voitaisiin saada ennennäkemätön määrä uusia työpaikkoja ja pääomaa. Samalla kunnan hyvät liikenneyhteydet voisivat mahdollistaa logistiikkasektorin keskittymisen Kirkkonummen nopeasti kehittyville 51-tietä reunustaville teollisuusalueille.

Tallinummi-tunneli toimisi junien kulkuväylän lisäksi myös tiedon ja kommunikaation uutena pääväylänä Suomeen. Tämä antaisi Kirkkonummelle ainutlaatuisen kilpailuedun nopeasti kasvavalla emerging technologies-alalla ja voisi houkutella kuntaan Googlen, Amazonin ja Alibaban kaltaisia suuryrityksiä.

Selkeää kuitenkin on, että tällaisen miljardihankkeen houkutteleminen Kirkkonummelle edellyttää useamman kuin yhden innokkaan ajatuksia. Siksi kutsunkin nyt kaikki kunnan luottamushenkilöt sekä virkamiehet, kuntalaiset ja muut visionäärit mukaan tähän hankkeeseen. Minulla ja varmasti meillä kaikilla on ideoita, miten tämä hanke alkuun – tarvitaan vain yksinkertaisesti innokkaita käsipareja.

Markus Myllyniemi
Kunnanvaltuutettu, kuntakehitysjaoston jäsen

Talsinki – miten olisi kuitenkin Tallinnummi?

Vienti on aina virrannut Suomesta veden mukana alavirtaan. Oli kyse sitten menneiden aikojen tukkien uittamisesta jokien avulla tai nykyisestä rahtiliikenteestä Itämerellä, on vesikuljetus aina ajanut Suomen taloutta – osaksi liikaakin. Jo pelkästään huoltovarmuuden ja talouden elinvoimaisuuden turvaamiseksi olisi tärkeää, ettei Suomi olisi pelkästään riippuvainen Itämerestä tehdessään kauppaa muualle Eurooppaan. Onneksi ongelmaan on olemassa ratkaisu: maailman pisin ja todennäköisesti kallein merenalainen rautatietunneli Helsingistä Tallinnaan.

Paitsi ettei sen tarvitsisi olla. Ongelmaan olisi olemassa myös paljon selkeämpi ja halvempi ratkaisu. Sen tajusivat suomalaiset jo satoja vuosia sitten ja sittemmin myös venäläiset toisen maailmansodan päätyttyä. Mistä nyt puhutaan? No tietenkin Porkkalasta.

Porkkalasta Tallinnaan Naissaaren kautta rakennettu tunneli olisi parhaimmillaan noin 30 kilometriä lyhyempi kuin nyt suunniteltu Helsinki-Tallinna rautatietunneli. Tämä linjamuutos poistaisi siis tunnelin pituudesta kolmasosan ja tekisi todennäköisesti samoin myös kustannuksille. Lyhyemmän tunnelin myötä Tallinnan matalikkoon ei myöskään tarvitsisi rakentaa sinne tällä hetkellä kaavailtua tekosaarta.

Tallinnummi
Rautatietunneli Kirkkonummen kautta voisi säästää matkustajan aikaa jopa puolitoista tuntia.

Epävarmassa maailmanpoliittisessa tilanteessa on myös tärkeää huomioida hankkeen strateginen merkitys. Suomen ja Viron välisestä tunnelista tulisi merkittävä kaupan, tietoliikenteen ja matkustajaliikenteen valtimo Pohjois-Euroopan ja Baltian välillä, ja mahdollisessa konfliktitilanteessa se olisikin luonnollinen vastapuolen kohde. Jos tunneli sijoitettaisiin Porkkalaan, voitaisiin sen puolustus luontaisesti hoitaa viereisestä Upinniemen varuskunnasta käsin.

Kirkkonummelle sijoitettu tunneli olisikin huoltovarmuuden turvaamisen kannalta loistavassa paikassa. Toisaalta alueen hyvät kulkuyhteydet takaisivat myös rahti- ja matkustajaliikenteen sujuvuuden eteenpäin. Alueelta on hyvät tieyhteydet sekä Turun että Vuosaaren satamiin ja rautatieyhteys Helsinkiin olisi myös kivenheiton päässä. Tunnelin kautta kyettäisiin myös takamaan tietoliikenneyhteydet Suomeen paljon varmemmin kuin merenpohjan kautta.

Tuli tunnelin pää sitten Helsinkiin, Espooseen tai Kirkkonummelle on tärkeää, ettei valintaa tehdä hätiköidysti. Jokaisella kunnalla ja kaupungilla on paljon annettavaa, mutta kuten kaikissa hankkeissa kaksi asiaa ratkaisee: raha ja aika. Porkkalasta Tallinnaan rakennettu tunneli maksaisi miljardeja vähemmän ja valmistuisi parhaimmillaan vuosia muita aikaisemmin. Kirkkonummi on historiallisesti aina ollut suomalaisten portti Viroon – miksei se siis olisi nytkin?

 

Kalljärvi/Mätäjärvi? – Kommentti

Kuntalaiset kokoontuivat 23.8 kunnantalolle kuulemaan vesistöjemme yleistilasta Kirkkonummella, ja kiitos Liittoistenjärven kemikaalikäsittelyn saaman mediahuomion vesistönkunnostuksen suosio on huipussaan. Tilaisuuden yleisestä hyvästä ilmapiiristä huolimatta löytyy myös Kirkkonummelta muutama varoittava esimerkki ympäristönsuojelullisista epäonnistumisista.

Kirkkonummen alueelle mahtuu Uudenmaan alueen kymmenen saastuneimman vesistön joukosta kaksi. Näistä toinen sijaitsee omilla kotikulmillani. Kalljärvi tai tuttavallisemmin Veikkolan mätäjärvi on ollut Pohjois-Kirkkonummen ympäristönsuojelun murheenkryyni jo useamman vuosikymmenen ajan.

Kalljärvi sopii hyvin klassisen runsasravinteisen järven muottiin ja osa sen sinilevä- ja happikato-ongelmista johtuukin järven matalasta mutapohjasta sekä järveä ympäröivästä maataloudesta. Luonnonvakioita ei kuitenkaan voida syyttää vesistön jatkuvasta ravinnekuormituksesta, vaan se johtuu kunnan lähes välinpitämättömästä suhteesta jätevesien hoitoon alueella.

Jo useamman vuosikymmenen ajan Kirkkonummen kunta on mitä pienemmästä syystä päästänyt pumppaamosta ylivaluneita kotitalouksien jätevesiä Lamminpuron kautta Kalljärveen välittämättä tämän vaikutuksista ympäristöön ja asukasviihtyvyyteen. Huomioitavaa on myös, että tämä kaikki on tapahtunut asukkaiden ja asukasyhdistysten jatkuvasta vastarinnasta huolimatta.

Kunta on ollut myös haluton korjaamaan tekemiään ympäristöllisiä tuhoja, eikä se vesistön enemmistöomistajan roolissa ole tehnyt tarpeeksi osallistuakseen Kalljärven hoitotalkoisiin. Tulevaisuudessa jopa rutiininomainen järven tilan velvoitetarkkailu saattaa olla uhattuna rahoituksen loppuessa myöhemmin tänä vuonna.

Kunnan ympäristöviranomainen on myös ollut haluton tuomaan esiin Kalljärven todellista tilaa ja tavallisen kuntalaisen on ollutkin hyvin vaikeaa esimerkiksi selvittää oman naapurijärvensä levätilannetta. Maakunnallisesta vesistöjen kuntoa mittaavasta Vesientila.fi-palvelusta Kalljärven tilatietoja ei löydy kunnan ympäristöviranomaisen harkinnan takia ollenkaan.

Hyvät neuvot ovatkin kalliit Kalljärven tulevaisuuden takaamiseksi. Ainoa todellinen vaihtoehto tässä vaiheessa saattaa olla järven täydellinen kuivatus ja ruoppaaminen. Pelkin vapaaehtoisresurssein tämän kaltaista massiivista projektia ei kuitenkaan toteuteta. Tämän takia olisi ensiarvoisen tärkeää, että kunta tarttuisi tuumasta toimeen ja ottaisi johtajaroolin tämän mätäjärven pelastamiseksi. Totuus nimittäin on, että tätä ympäristöongelmaa ei yksinkertaisesti voi peitellä ikuisesti.

Markus Myllyniemi,
Kunnanvaltuutettu

Pöö, se olen minä demarien uusi presidenttiehdokas

Presidentti Niinistön viimeviikkoisen ulostulon jälkeen moni demari on ollut valmis
heittämään pyyhkeen kehään ja nostamaan Salen puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Puolueemme onkin nyt valinnan edessä; joko hyväksymme häntä koipien välissä tappion tai kokeilemme jotain uutta ja rohkeaa. Vaikka Saulin lähes ylivoimainen etumatka houkuttelisi tarttumaan ensimmäiseen, voisi vuoden 2018 presidentinvaaleista muodostuavirstanpylväs, joka parhaimmillaan elvyttäisi sosiaalidemokraattisen liikkeen Suomessa.

Miten toteutamme mahdottoman? Tartumme yksinkertaisesti puolueemme tärkeimpään
voimavaraan: tulevaisuuden poliitikkoihin. Olemme oppineet esimerkiksi Ranskan ja
Kanadan esimerkeistä, kuinka karismaattinen ja nuori poliitikko voi koota ympärilleen
kansanliikkeen, joka järkyttää poliittisia perustuksia ja voittaa puolelleen
ennennäkemättömän kannatuksen.

Macronin ja Trudeaun vaalikampanjoita seuratessa sai ilolla huomata, kuinka orgaanisesti heidän kampanjansa lopulta rakentui. Suurinta nostotyötä eivät tehneet takakabinettien rahoittajien rahalla tuotetut mainokset vaan tavalliset ihmiset. Ehdokkaiden kampanjatiimit koputtelivat Matti Meikäläisten oville ja hyödynsivät tehokkaasti internetin keskustelufoorumien kautta luotuja tukiverkostoja. He siis ennen kaikkea toivat politiikan lähelle ihmistä. Demarien tulevalta ehdokkaalta tarvitaan siis samanlaista konkreettista lähestymistapaa.

Presidentin tehtävänä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa ja siinä hänellä olisi tuhannen
taalan paikka tehdä Suomesta edelläkävijävaltio sekä ilmastonmuutoksen vastaisessa
taistelussa että konfliktinratkaisussa. Maallamme olisikin nyt oiva tilaisuus toimia ohjaavana majakkana alati hämärtyvässä maailmassa ja muuttua samalla humanitääriseksi suurmahdiksi, joka puolustaisi meidän kaikkien etua.

Tämä kaikki on kuitenkin pelkkää utopiaa, jos demaripuolue alistuu ja antautuu
toteuttamaan Kokoomuksen tahtoa. Liikkeemme tulevaisuus ei tosiaan ole taattu, jos
pelkäämme määrittää oman linjamme. Nyt tarvitaan rohkeita ulostuloja, jotka erottavat
meidät massasta. Edesmenneen presidentti Mauno Koiviston sanoin: ”Tarttis tehrä jotain.”