Me muut vastaan Espoo

Miltä tuntuisi, jos jääkiekkopelissä sinua vastassa olevalla joukkueella olisi kaukalossa kahdeksan pelaajaa omaa kahden pelaajan ketjuasi vastaan? Pelitilanne tuskin vaikuttaisi kenenkään peliä seuraavan näkökulmasta reilulta, ja pelaajien jääkiekkotaidoista riippumatta kaikille lienee selvää heti alusta saakka, minkä joukkueen maalisummeri soisi useamman kerran. Tällainen pelitilanne ei onneksi voi tapahtua jääkiekon maailmassa sääntöjen ansiosta, mutta tulevalla Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella se voi kuitenkin olla totisinta totta.

Yleisradio teki viime vuoden syyskuussa arvion Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuuston kokoonpanosta, ja sen tulokset olivat murskaavaa luettavaa kirkkonummelaisten kannalta. Arvion perusteella uuden aluevaltuuston 79 paikasta 64 menisi Espoolle, mikä jättäisi muiden hyvinvointialueen kuntien ja kaupunkien edustuksen hyvin heikkoihin kantimiin. Jos vastaava paikkajako toteutuisi valitussa aluevaltuustossa, olisi peli sote-palveluidemme tulevaisuudesta pitkälti ennalta ratkaistu.

Moni ehdokas on aluevaaleissa sitoutunut koko Länsi-Uudenmaan lähipalveluiden puolustamiseen, mutta totuus on, ettei uuden hyvinvointialueen rahakirstu ole pohjaton. Resurssien jakaantuminen onkin valitettavasti pitkälti nollasummapeliä, missä panostus Espoon palveluihin on pois Kirkkonummelta tai muualta Länsi-Uudeltamaalta.

Moni ehdokas on aluevaaleissa sitoutunut koko Länsi-Uudenmaan lähipalveluiden puolustamiseen, mutta totuus on, ettei uuden hyvinvointialueen rahakirstu ole pohjaton. Resurssien jakaantuminen onkin valitettavasti pitkälti nollasummapeliä, missä panostus Espoon palveluihin on pois Kirkkonummelta tai muualta Länsi-Uudeltamaalta. Jos ja kun kustannuspaineet vaativat leikkauksia tai priorisointia palveluista, ei ole vaikeaa arvata, mistä Espoo-vetoinen aluevaltuusto olisi valmis leikkaamaan ensin.

Ennakkoäänestyksen päättyessä tämän viikon tiistai-iltana 23,3 prosenttia äänioikeutetuista kirkkonummelaista oli käynyt äänestämässä. Mikäli vanhat merkit äänten jakaantumisesta ennakkoäänestyksen ja varsinaisen vaalipäivän välillä pitävät paikkaansa, on täysin mahdollista, että äänestysprosentti jää aluevaaleissa alle 50 prosentin. Jos näin kävisi, olisi kirkkonummelaisten edunvalvonta uudella hyvinvointialueella äärimmäisen huonossa hapessa, eikä lähipalveluidemme tulevaisuus olisi turvattu.

Kaikkien kirkkonummelaisten pitäisikin tehdä tänä sunnuntaina palvelus sote- ja pelastuspalveluillemme ja äänestää oman kylämme ehdokasta. Vain tuomalla oman äänemme kuuluviin, voimme varmistaa, että Kirkkonummen lähipalvelut saadaan uudella hyvinvointialueella pelastettua, ja ettei meidän kohtaloksemme jää pelata epäreilua sote-peliä, jossa espoolaisilla on murskaava ylivoima. 

Perusterveydenhuoltoon kaivataan kiireesti lisää lääkäri- ja hoitajaresursseja

Meistä moni on varmasti huomannut, miten kiireettömän lääkäriajan saanti on vaikeutunut korona-aikana Kirkkonummella. Koronavirusepidemian takia moni terveydenhuollon potilastyön ammattilainen on jouduttu siirtämään perusterveydenhuollosta muihin tehtäviin, minkä takia hoitoon pääsystä on tullut vaikeampaa sairaanhoitajiemme ja lääkäriemme jatkuvasta uurastuksesta huolimatta. Samalla terveyspuolen henkilökuntaa on jouduttu keskittämään Kirkkonummen keskustan terveyskeskukseen, minkä takia ihmisten pääsy paikalliseen terveydenhuoltoon Masalassa ja Veikkolassa on myös heikentynyt. Tilanne on kaikin puolin vaikea, ja koronan nopeasti leviävä omikron-virusmuunnos on pahentanut sitä entisestään.

Viimeisen puolen vuoden aikana pääsyä perusterveydenhuollon palveluihin on pyritty Kirkkonummella parantamaan lisäämällä henkilöstön määrää. Panostukset on tähän mennessä tehty pääasiassa kunnan terveydenhuollon vastaanottopalveluiden sairaanhoitajaresursseihin, millä on taas pyritty lyhentämään pitkiä potilaiden takaisinsoittojonoja. Tämä on oikea askel eteenpäin, mutta meidän on kiireellisesti saatava lisähenkilöstöä, kuten lääkäreitä ja sairaanhoitajia, terveyspalveluihimme, mikäli haluamme palveluidemme toimivan sujuvasti.

Emme voi vain tyytyä niihin armonpaloihin, jotka keskuskaupungilta jäävät, vaan meidän on saatava ne resurssit, jotka terveyspuolen henkilökuntamme ansaitsevat ja kuntalaisemme tarvitsevat.

Kun vastuu sotesta siirtyy uudelle Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle, tulevat paineet terveyspalveluidemme keskittämiselle Espooseen olemaan kovat. Samalla terveyspuolen henkilöstöresurssit – joista olemme aikaisemmin saaneet päättää täysin itse – tullaan nyt jakamaan koko hyvinvointialueen tasolla. Espoon ulkopuolisen kunnan alueen asukkaina emme voi vain tyytyä niihin armonpaloihin, jotka keskuskaupungilta jäävät, vaan meidän on saatava ne resurssit, jotka terveyspuolen henkilökuntamme ansaitsevat ja kuntalaisemme tarvitsevat. Hoitoon pääsyn varmistemassa meidän tulee myös olla valmiita kutsumaan yksityisen sektorin toimijat mukaan talkoisiin esimerkiksi palvelusetelijärjestelmän kautta.

Perusterveydenhuolto on tärkein osa terveydenhuoltojärjestelmäämme, ja kun se toimii hyvin, säästämme merkittäviä summia erikoissairaanhoidossa, kun ihmiset saavat tarvitsemaansa apua oikea-aikaisesti ja ennakoivasti. Juuri tämän takia nyt on tärkeämpää kuin koskaan varmistaa, ettei terveyskeskustamme ja asemiamme kuntakeskuksessa, Masalassa ja Veikkolassa suljeta, ja että terveyspalvelumme saavat riittävät henkilöresurssit nopean ja paikallisen hoitoon pääsyn varmistamiseksi.

Turvataan pelastustoimen resurssit!

Sote-uudistuksen yhteydessä puhutaan paljon terveys- ja sosiaalipalveluista, mutta niiden lisäksi uudet hyvinvointialueet tulevat näiden lisäksi vastaamaan yhdestä ihmisten terveyden ja turvallisuuden näkökulmasta tärkeimmästä asiasta eli pelastustoimesta. Näiden riittävä resursointi on äärimmäisen tärkeää, sillä esimerkiksi vakavaan onnettomuuteen joutuneen ensivastehoito on täysin riippuvaista pelastustoimen kattavuudesta, henkilökunnasta ja sijainnista. Tulevaisuudessa hyvinvointialueen rahoituspotti tullaan jakamaan sekä sote-palveluiden että pelastustoimen välillä, minkä takia riittävien resurssien varmistaminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin.

Resurssien tarve pelastustoimessa on tällä hetkellä kasvussa johtuen eritoten ikääntymisestä, kaupungistumisesta ja yhteiskunnan haavoittuvuuden kasvamisesta. Osaltaan nämä rakennemuutokset tulevat vähentämään pelastustoimen ja sopimuspalokuntien käytössä olevien henkilöresurssien määrää mutta samalla lisäämään pelastajien tarvetta koko Suomessa noin 1000 päätoimisilla henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Yhtälö on siis hankala, eikä siihen ole helppoa ratkaisua.

Osaltaan nämä rakennemuutokset tulevat vähentämään pelastustoimen ja sopimuspalokuntien käytössä olevien henkilöresurssien määrää mutta samalla lisäämään pelastajien tarvetta koko Suomessa noin 1000 päätoimisilla henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Yhtälö on siis hankala, eikä siihen ole helppoa ratkaisua.

Päätoimisista pelastajista eli palomiehistä on nykyään erityisesti pulaa, mikä tulee korostamaan tulevaisuudessa vapaa- ja sopimuspalokuntien roolia entisestään. Paikallisesti toimivat sopimuspalokunnat tekevät äärimmäisen tärkeää ja arvokasta työtä, ja tämän toiminnan jatko pitäisi varmistaa myös tulevaisuudessa riittävän rahoituksen avulla. Myös uusien päätoimisten pelastajien koulutukseen tulisi panostaa tulevaisuudessa, mutta tähän vaikuttaminen on kuitenkin vaikeaa pelkästään hyvinvointialueen tasolla.

On myös tärkeää muistaa, ettei pelastustoimi ole pelkästään mieltämäämme sinivilkkutoimintaa, vaan siihen kuuluvat myös väestönsuojelu, onnettomuuksien ehkäisy ja pelastustoiminnan tehtäviin varautuminen. Erityisesti väestönsuojelu on yhdessä pelastustoimen kanssa keskeinen osa suomalaisen yhteiskunnan siviilivalmiuden järjestelmää ja turvaa hyvinvointiamme mahdollisissa poikkeustilanteissa.

Pelastustoimen henkilökunnan jäsenet varmistavat meidän kaikkien turvallisuutemme, ja yhteensä he osallistuvat Suomessa yli 100 000 pelastusoperaatioon vuodessa. Meidän onkin tulevaisuudessa turvattava heille uudella hyvinvointialueellamme riittävät resurssit, jotta tämän arvokkaan ja meidän kaikkiemme kannalta elintärkeän työn suorittaminen onnistuu myös tulevaisuudessa.

Pekka Myllyniemi

Pelastusylijohtaja emeritus

Markus Myllyniemi

Kunnanvaltuutettu ja Kirkkonummen perusturvalautakunnan pj.

Sote-uudistus ei saa johtaa Kirkkonummen lähipalveluiden sulkemiseen

Nyt jo vuosikymmeniä valmistellun sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen toteutumiseen on aikaa alle vuosi, ja 1.1.2023 alkaen Suomen 310 kuntaa ja kaupunkia – Helsinkiä lukuun ottamatta – eivät enää vastaa sote-palveluiden järjestämisestä. Maamme hyvinvointivaltion näkökulmasta tämä uudistus on historiallinen ja verrattavissa alkuperäiseen 1860-luvulla tehtyyn kunnallisasetukseen, jonka myötä kunnat perustettiin, ja ne saivat monia nykyäänkin tuttuja oikeuksia ja velvollisuuksia. Historiallisesti suomalaisilla kunnilla on ollut vahva itsemääräämisoikeus, ja niillä on ollut vahvat oikeudet päättää niitä koskevista asioista. Samalla kunnat ovat pääasiassa saaneet valita omien verorahojensa käyttökohteet, vaikka valtionosuusjärjestelmä onkin vienyt rikkaammilta alueilta osansa.

Kaikki tämä kuitenkin muuttuu, kun kuntien palvelurakenteesta yli puolet siirretään pois uusille hyvinvointialueille. Hyvinvointialueet ovat vastaus vuosikymmenien ajan kysyttyyn kysymykseen siitä, miten julkisen sektorin palvelutarjontaa pystyttäisiin tehostamaan Suomessa entisestään. Koko hyvinvointialueuudistuksen ydin onkin, että palveluiden tuottamisessa pystyttäisiin tuottamaan säästöjä suuruuden ekonomian kautta, kun vastuu sote-palveluiden tuottamisesta siirtyy kuntien vastuulta hyvinvointialueille. 

Länsi-Uudenmaan kaltaiset vetovoimaiset alueet taas vetävät lyhyen tikun ja joutuvat säästökuurille.

Kustannussäästöjen saavuttaminen hyvinvointialueella on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. On oletettavaa, että ainakin ensimmäisinä vuosina kustannukset pikemminkin nousevat kuin laskevat, kun uudet hyvinvointialueet yrittävät epätoivoisesti saada palvelupalettiaan toimimaan tiukassa aikataulussa. Hyvinvointialueiden rahoitusmalli on myös koko valtion tasolla viritetty niin, että pitkässä juoksussa se suosii erityisesti Itä-Suomen tyhjeneviä maakuntia ja kannustaa niitä ylläpitämään tai jopa parantamaan palvelutasoaan. Länsi-Uudenmaan kaltaiset vetovoimaiset alueet taas vetävät lyhyimmän tikun ja joutuvat säästökuurille.

Eräiden hyvinvointialueiden rahoituksen muutos nykytilanteesta per euroa/asukas. Tilastosta voidaan nähdä, että Länsi-Uusimaa on yksi uudistuksen pahimpia häviäjiä. Lähde: Valtionvarainministeriö

Kirkkonummelaisen veronmaksajan näkökulmasta tämä voi helposti tarkoittaa kylmää kyytiä. Uusi aluevaltuusto, jossa espoolaisilla on olettavasti ehdoton enemmistö, tulee tekemään päätökset sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluverkostamme ja verorahojemme käytöstä. Säästöpaineiden kasvaessa ei ole vaikea arvata, mistä he ovat valmiita leikkaamaan ensin. Hyvinvointialue sitoutuu vuokraamaan sote-kiinteistöt kuten terveyskeskukset- ja asemat kunnilta ensimmäisten kolmen vuoden ajaksi, mutta tämän jälkeen on täysin niiden harkintavallassa päättää, tarjotaanko niiden puitteissa enää palveluita.

Koen pikemminkin, että muut Länsi-Uudenmaan kunnat ollaan integroimassa osaksi Espoon sote-organisaatiota samalla, kun menetämme päätösvallan meitä koskevissa sosiaali- ja terveyspuolen kysymyksissä.

Olen omassa työssäni sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavan perusturvalautakunnan puheenjohtajana huomannut viimeisen puolen vuoden aikana, kuinka Espoo on jo nyt ottanut dominoivan aseman sote-palveluiden organisoijana. Aikaisemmin kuopatut keskittämisen hankkeet kuten vanhusten ja vammaisten taksikyytien kulkukeskus on herätetty uudelleen henkiin muiden Länsi-Uudenmaan kuntien vastustuksesta huolimatta. Valehtelisin, jos väittäisin kokevani, että siirrymme uuden hyvinvointialueen organisaatioon yhteen hiileen puhaltavana tasa-arvoisena joukkona. Pikemminkin koen, että muut Länsi-Uudenmaan kunnat ollaan integroimassa osaksi Espoon sote-organisaatiota samalla, kun menetämme päätösvallan meitä koskevissa sosiaali- ja terveyspuolen kysymyksissä.

Uuden aluevaltuuston mahdollinen kokoonpano. Tilastosta voidaan havaita, että Espoolla on uudessa aluevaltuustossa ehdoton enemmistö muihin alueen kuntiin nähden. Lähde: Yleisradio

Nykytilanteessa on helppo tuntea olevansa voimaton, mutta hätä ei ole tämän näköinen. Jokainen täysi-ikäinen länsiuusmaalainen pystyy vaikuttamaan omalla äänellään uuden aluevaltuuston kokoonpanoon. Nyt on tärkeämpää kuin koskaan nousta vaalipäivänä sängystä ja astella sisään lähimpään äänestyspaikkaan äänestämään sitä ehdokasta, joka on sitoutunut paikallisten palveluidemme pelastamiseen. Jokainen ääni merkitsee ja auttaa meitä pitämään huolta, että tarpeemme ja huolemme tulevat tunnetuksi uudella hyvinvointialueella.

Kulkukeskusta ei saa ottaa käyttöön Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella

Espoo-vetoinen vanhusten ja vammaisten sosiaali- ja vammaispalvelulakien mukainen taksikyytien kulkukeskuksen toimintamalli torjuttiin selväsanaisesti Länsi-Uudenmaan kunnissa, kun yksi luottamushenkilötoimielin toisensa jälkeen päätti irtautua sen käyttöönotosta tänä keväänä. Kulkukeskuksen käyttöönotosta päätettiin irtautua, koska sen nähtiin heikentävän taksipalveluita käyttävien asiakkaiden lakisääteistä oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja taksiyrittäjien mahdollisuutta harjoittaa omaa ammattiaan. Tästä huolimatta Espoon kaupungin viranhaltijat ovat kuitenkin valmistelemassa kulkukeskuksen laajaa käyttöönottoa uudella Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, johon Kirkkonummi, Inkoo ja Siuntiokin kuuluvat.

Kulkukeskus on otettu jo nyt käyttöön Espoon kaupungin alueella, missä se on kohdannut runsaasti vastustusta sekä käyttäjiltä että kuljettajilta. Asiakkaiden näkökulmasta erityisen ongelmallisia ovat kulkukeskuksen kellonaikaa, reittiä ja matkan pysähdyksiä koskevat rajoitukset, joiden voidaan nähdä rajoittavan vanhusten ja vammaisten perusoikeuksia. Yrittäjien kannalta vaikeuksia aiheuttavat kulkukeskuksen maksamat kohtuuttoman matalat taksat, jotka ajavat monia toimijoita pois alalta ja tekevät invataksien ajamisen kannattamattomaksi.

FCG:n ylläpitämässä tietojärjestelmässä on havaittu jopa vakava tietoturvaloukkaus, jonka seurauksena 89 asiakkaan nimi- sekä terveystiedot ja henkilötunnus vuodettiin palveluntarjoajan entiselle työntekijälle

Kulkukeskushankinnan operaattoriksi valittiin alun perin FCG Smart Transportation Oy, mutta markkinaoikeus kumosi tehdyn hankintapäätöksen vedoten sen olevan oikeusohjeiden vastainen. Kumotusta hankintapäätöksestä huolimatta Espoon kaupunki päätti silti jatkaa tilapäistä sopimustaan FCG:n kanssa kulkukeskuksen toiminnan jatkamiseksi. Viimeisten kuukausien aikana operaattoripalvelu FCG:n ylläpitämässä tietojärjestelmässä on havaittu useita kriittisiä ongelmia, kuten tilattujen kyytien kirjaamatta jättämisiä, jopa tunnin mittaisia kuljettajan maksettavaksi jääviä odotusaikoja ja vakava tietoturvaloukkaus, jonka seurauksena 89 asiakkaan nimi- sekä terveystiedot ja henkilötunnus vuodettiin palveluntarjoajan entiselle työntekijälle. Kulkukeskuksen ongelmat koskien erityisesti tietosuojapuutteita olivat ennakoitavissa jo ennen sen käyttöönottoa, ja kirjoitin niistä yhdessä vammaisaktivisti Hannele Rauhasen kanssa viime vuoden joulukuussa.

Tosiasiat osoittavat siis selkeästi, että kulkukeskus on susi syntyessään, ja ettei sitä voi ottaa käyttöön Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Huolimatta menetetyn kustannuksen harhakuvista lienee järkevintä kaikkien asianomaisten kannalta, että kulkukeskuksen suunnittelu aloitettaisiin puhtaalta pöydältä tavalla, jossa käyttäjät ja yrittäjät sitoutettaisiin sen valmisteluun alusta saakka. Jos kulkukeskus halutaan kuitenkin ottaa koko Länsi-Uudellamaalla käyttöön, tuntuu väkisinkin siltä, että hyvinvointialue muuttuu pahoinvointialueeksi – ainakin taksipalveluita käyttävien vammaisten ja vanhusten näkökulmasta.  

Tarvitsemme nyt inhimillistä elvytystä

Olen viimeisen vuoden ajan perehtynyt Lipposen ensimmäisen hallituksen talouspolitiikkaan tehdessäni taustatutkimusta gradututkielmaani varten. En ole voinut olla samalla törmäämättä 90-luvun laman aiheuttamiin vakaviin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, jotka ovat havaittavissa vielä nykypäivänkin Suomessa. Monen nykyisen pitkäaikaistyöttömän ja syrjäytyneen kohtalon juurisyyt voidaan nimittäin jäljittää laman ajan pahoinvointiin.

Talouden heikon suhdanteen ratkaisuna pidetään yleisesti elvyttävää finanssi- ja talouspolitiikkaa, jonka aikana valtio investoi raskaasti yrittäessään rasvata kansantalouden rattaita. 90-luvun laman yhteydessä elvytykseen ei kuitenkaan ryhdytty sekä velkarahan heikon saatavuuden että olemattoman poliittisen tahdon johdosta. Elvytyksen sijaan 90-luvun aikana hyvinvointivaltion toimintoja ajettiin raskaalla kädellä alas, eikä Suomen talous tai maamme kansalaiset palautuneet laman vaikutuksista kuin vasta 2000-luvulla.

Huomaan peilaavani 90-luvun laman nyt jo yli kolme vuosikymmentä kuuluneita kaikuja koronakriisiin ja sen aiheuttamiin vaikutuksiin. Onnistuneen tartuntatauti- ja talouspolitiikan ansiosta koronakriisin aiheuttamat taloudelliset vaikeudet on tähän mennessä onnistuttu pitämään minimaalisena, mutta epidemian inhimillisistä vaikutuksista ei voi sanoa samaa. Koronan myötä inhimillinen velka ja pahoinvointi on kasvanut yhteiskunnassamme merkittävästi, ja tähän puuttumisen pitäisi olla ehdoton prioriteettimme.  

Kasvanut inhimillinen ja fyysinen pahoinvointi realisoituu muun muassa lisääntyneenä hoitovelkana, mikä kuormittaa perussosiaali- ja terveyspalveluitamme.

Kasvanut inhimillinen ja fyysinen pahoinvointi realisoituu muun muassa lisääntyneenä hoitovelkana, mikä kuormittaa perussosiaali- ja terveyspalveluitamme. Tilanne on monilta osin kriittinen, ja sitä paikataan tällä hetkellä ylityöllistämällä sote-alan henkilökuntaa. On kuitenkin selvää, etteivät jatkuvasti kestokykynsä rajoilla työskentelevät sosiaali- ja terveysalan työntekijät jaksa loputtomiin ilman, että annamme heille riittäviä resursseja kriisiin puuttumiseksi.

90-luvun lama opetti meille, kuinka pitkäkestoisia yhteiskunnallisen kriisin vaikutukset voivat olla, jos emme tee mitään. Näin vuoden 2022 ja hyvinvointialueuudistuksen kynnyksellä meidän pitäisikin sitoutua koronakriisin hoitoon ja inhimilliseen elvytykseen, eikä esittämään miljoonaleikkauksia perussosiaali- ja terveyspalveluista. Emme vielä täysin tiedä, kuinka vakavia koronakriisin vaikutukset tulevat olemaan, mutta valinnoillamme on silti valtava merkitys. Panostamalla hyvinvointiin voimme nimittäin varmistaa, etteivät tämän kriisin varjot ulotu yhtä lailla vuosikymmenten päähän.

Hyvää joulun aikaa ja uutta vuotta 2022!

Talousarviossa päätettiin kirkkonummelaisten hyvinvoinnista

Kirkkonummen kunnanvaltuusto päätti 13.12. pidetyssä kokouksessaan talousarviosta vuodelle 2022. Talousarvio on kenties tärkein kunnanvaltuuston päätösvaltaan kuuluva asia, sillä se ohjaa kaikkea rahankäyttöä – ja samalla myös kunnan toimintaa – seuraavan vuoden osalta. Päätökset siitä, korjataanko homekoulut, tai kuinka nopeasti lääkäriin pääsee, ovatkin suoraan yhteydessä talousarviossa tehtyihin linjanvetoihin.

Valmis talousarvio on kuukausia pitkän rutistuksen tulos, ja se vaatii huomattavan määrän työtä sekä kuntamme viranhaltijoilta että luottamushenkilöiltä. Talousarvioprosessin näkyvin osuus on julkinen käsittely valtuustossa, mutta valtaosa työstä on saatu päätökseen jo tätä ennen. Kaikki lähtee liikkeelle viranhaltijoiden asiantuntijalautakunnille tekemistä ehdotuksista, jotka luottamushenkilöt hyväksyvät omien muutoksiensa kera. Lautakuntien talousarvioesitykset puristetaan kasaan kunnanjohtajan esitykseen, jonka yhteydessä se saattaa kokea radikaalinkin muutoksen.

Näissä talousarvioneuvotteluissa keskeisimmät omat tavoitteeni olivat kunnan sosiaali- ja terveyspuolen henkilöstöresurssien parantaminen kuntalaisten hoitoon pääsyn varmistamiseksi.

Kunnanjohtajan talousarvioesityksen julkistamisen jälkeen käynnistyvät eri puolueiden ja luottamushenkilöiden väliset neuvottelut. Jokaisella puolueella on neuvotteluissa omat muutostarpeensa ja kynnyskysymyksensä, ja aina talousarviota ei saada hyväksyttyä yksimielisesti, kuten nytkin kävi. Näissä talousarvioneuvotteluissa keskeisimmät omat tavoitteeni olivat kunnan sosiaali- ja terveyspuolen henkilöstöresurssien parantaminen kuntalaisten hoitoon pääsyn varmistamiseksi.

Talousarvion lopputulos puhuu mielestäni puolestaan, ja onnistuimmekin turvaamaan ja lisäämään kunnan terveyspalveluiden vastaanottotoimen resursseja. Tämän pitäisi helpottaa Kirkkonummen terveyskeskuksen useiden viikkojen mittaiseksi venyneitä takaisinsoitto- sekä vastaanottojonoja ja helpottaa henkilökunnan kohtuuttomaksi äitynyttä työtaakkaa. Terveydenhuollon vastaanottotoimen resurssien lisäämisen lisäksi panostimme myös kunnan sosiaalitoimeen, palautimme vapaa-ajan yhdistysten avustukset aikaisemmalle tasolle ja turvasimme kunnan toimitila- ja sivistyspalveluiden suunnitteluresurssit, jotta Nissnikun uuden koulun toteuttamista voidaan aikaistaa.

Totuus on, että kuntalaisten hyvinvointiin ja terveyteen sijoittaminen on kunnan näkökulmasta myös taloudellisesti kannattavaa. Kun panostamme rahallisesti asukkaisiimme ja työntekijöihimme, tarjoamme laadukkaampia palveluita, lisäämme elinvoimaamme ja vähennämme pitkällä aikavälillä omia kulujamme painottamalla halvempia ennaltaehkäiseviä palveluita. Hyvinvoinnista leikkaaminen saattaa vaikuttaa erityisesti näin sote-uudistuksen kynnyksellä houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta mikä usein unohdetaan juustohöyläämisestä puhuessa, on se, että silläkin on omat – sekä inhimillisesti että taloudellisesti – kalliit vaihtoehtoiskustannuksensa.

Kirkkonummelaisten nuorten pahoinvointia ei voida sivuuttaa 

Jokirinteen koulun vanhempainyhdistys Kivat ry kirjoitti Kirkkonummen Sanomissa (30.11) kuinka nuorten pahoinvointi, lisääntynyt väkivaltainen käyttäytyminen ja jengiytyminen ovat kasvavia ongelmia Kirkkonummella. Samalla yhdistys toivoi poliittisilta toimijoilta konkreettisia tekoja, joiden avulla ongelmaan voidaan puuttua.

Vanhempainyhdistyksen esittämä huolenilmaus kirkkonummelaisten lasten ja nuorten tilanteesta on perusteltu. Olemme omassa toiminnassamme päättäjinä törmänneet viime vuosien aikana nuorten kasvavaan pahoinvointiin ja siihen liittyviin ilmiöihin. Pitkittynyt koronaepidemia koettelee erityisesti nuoria ja heidän hyvinvointiaan. Tästä kertoo viime vuonna tehty THL:n kouluterveyskysely, jonka tuloksiin päättäjien on syytä kiinnittää huomiota. Kyselyn mukaan mielialastaan huolissaan olleiden nuorten määrä on kasvanut pandemian aikana ratkaisevasti. Erityisen huolestuttava tilanne on yläaste- ja lukioikäisten tyttöjen osalta, joiden ahdistuneisuus on merkittävästi lisääntynyt. Yli kolmasosa tytöistä on kokenut kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta viimeisen vuoden aikana.

Myös tulokset kouluympäristön turvallisuudesta ovat huolestuttavaa luettavaa: Kaikilla oppiasteilla aina peruskoulun 4–5 luokkalaisista toiselle asteelle asti joka seitsemäs oppilas on kokenut fyysistä uhkaa kouluympäristössään.

Myös tulokset kouluympäristön turvallisuudesta ovat huolestuttavaa luettavaa: Kaikilla oppiasteilla aina peruskoulun 4–5 luokkalaisista toiselle asteelle asti joka seitsemäs oppilas on kokenut fyysistä uhkaa kouluympäristössään. Nuorten laittomien päihteiden käyttö näyttää olevan Kirkkonummella pysyvä ongelma. Kyselyn mukaan yli kolmannes lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoista on kokeillut laittomia päihteitä ja 66,5 % on sitä mieltä, että Kirkkonummella on huumeita helposti saatavilla.

Meille päättäjille nämä tulokset kertovat siitä, ettei Kirkkonummella ole toistaiseksi käytössä riittävästi keinoja, joilla tuetaan nuorten mielenterveyttä ja turvallista kasvuympäristöä. Kuten vanhempainyhdistys kirjoituksessaan toteaa, lasten ja nuorten parissa tehdään jo nyt paljon hyvää työtä, mutta tämä ei yksin riitä. Kuntaan tarvitaan nyt uudenlaisia tukitoimia, jotka purkavat painetta myös opettajilta ja lastensuojelulta. Tarvitaan sellaisia työkaluja, jotka toimivat ennaltaehkäisevästi ja ulottuvat myös niihin nuoriin, jotka tarvitsevat kipeästi turvallisten aikuisten läsnäoloa ja tukea kasvuun.

Näitä keinoja on kyllä olemassa, mutta ne eivät vaan ole käytössä meillä Kirkkonummella. Hyväksi todettuja toimintamalleja ovat esimerkiksi Ankkuri-toiminta sekä Walkers-nuorisokahvilatoiminta, jotka myös vanhempainyhdistys toi kirjoituksessaan esiin.

Walkers-nuorisokahvilatoimintaa toteutetaan parhaillaan 12 eri kunnassa ja yksi näistä on naapurikuntamme Siuntio. Walkers on nuorisotyön muoto, joka perustuu nuorisotyön ammattilaisten sekä vapaaehtoisten aikuisten nuorille antamaan aikaan ja kohtaamisiin. Siuntiossa Walkers on nuoriso-ohjaajien ylläpitämä, matalan kynnyksen kokoontumispaikka 13–18-vuotiaille nuorille. Siuntiossa Walkers-toiminnasta on 7 toimintavuoden aikana saatu erittäin hyviä kokemuksia ja parhaimmillaan tilassa asioi satoja nuoria päivittäin. Nuorisokahvilan suosio perustuu sen pitkiin aukioloaikoihin ja aikuismaiseen ilmapiiriin, jossa nuoret saavat olla omassa rauhassaan, mutta turvallisessa tilassa aikuisten kanssa.

Ankkuri-toiminta perustuu taas viranomaisten monialaiseen yhteistyöhön. Mukana toiminnassa ovat esimerkiksi poliisi, sosiaalityöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja ja nuorisotyöntekijä. Toiminnan tavoitteena on puuttua alaikäisten rikolliseen käyttäytymiseen mahdollisimman varhain, selvittää nuoren kokonaisvaltainen elämäntilanne ja ohjata heidät tarkoituksenmukaisen avun ja tuen piiriin.

Uusien toimintamallien ja yhteistyömuotojen lisäksi on tärkeää, että sosiaalityön, lastensuojelun ja mielenterveystyöhön jyvitetään entistä enemmän resursseja, sillä nykytilanteen ei voida antaa pahentua entisestään.

Uusien toimintamallien ja yhteistyömuotojen lisäksi on tärkeää, että sosiaalityön, lastensuojelun ja mielenterveystyöhön jyvitetään entistä enemmän resursseja, sillä nykytilanteen ei voida antaa pahentua entisestään. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy lähitulevaisuudessa uusien hyvinvointialueiden vastuulle. Nuorilla ei kuitenkaan ole varaa odottaa vuosia, että he saavat tarvitsemaansa tukea, vaan Kirkkonummella on toimittava heti. Tekojen aika on tänään, sillä huomenna voi olla monen nuoren kannalta liian myöhäistä.

Markus Myllyniemi

Kunnanvaltuutettu (vihr.), perusturvalautakunnan pj.

Krista Petäjäjärvi

Kunnanvaltuutettu (vihr.), sivistys- ja vapaa-aikalautakunnan vpj.

Heikentyvä koronatilanne vaatii reagointia

Suomessa jyllää nyt koronan neljäs aalto, ja tartuntatautitapauksia todetaan päivätasolla enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin pandemian aikana. Samalla sairaalahoitoon joutuneiden suomalaisten määrä jatkaa kasvuaan, ja tehohoidossa on esimerkiksi HUS:n alueella niin paljon ihmisiä, että koronapotilaita joudutaan siirtämään muualle ja isoja leikkauksia karsitaan. Kaiken kaikkiaan tilanne heikkenee nopeasti, ja se vaatii välitöntä reagointia viranomaisilta ja valtiovallalta.

Keskeisin toimi koronatilanteen parantamiseksi olisi rokotekattavuuden parantaminen. Tällä hetkellä sairaala- ja tehohoidossa olevat potilaat ovat lähes poikkeuksetta rokottamattomia, mikä kertoo koronarokotteen tehosta tautia vastaan. Rokotekattavuutta pystyttäisiin nostamaan tehokkaasti nykyisestä 80 prosentista yli 12-vuotiaiden väestöryhmässä esimerkiksi ottamalla käyttöön koronapassi entistä useammissa yhteiskunnan toiminnoissa.

Koronapassin laajennettu käyttöönotto olisi huomattavasti kevyempi toimenpide kuin kaikkia suomalaisia koskevat uudet liike-elämää häiritsevät rajoitustoimenpiteet tai pakkorokotukset, joita esimerkiksi Vaasan kaupungin johtava ylilääkäri Heikki Kaukoranta on esittänyt kaikille yli 12-vuotiaille. Erityisen tärkeää olisi, että rokotepassi saataisiin käyttöön terveydenhuollon aloilla. Rokottamattomat lääkärit ja hoitajat voivat nimittäin tartuttaa koronan erityisvaarassa oleville asiakkaalleen, kuten on jo käynyt esimerkiksi Keski-Suomen Eurajoella sijaitsevassa palvelukeskuksessa.

Pitkittynyt koronatilanne on myös asettanut sosiaali- ja terveysalan työntekijät vaikeaan asemaan, ja heistä monet ovat joutuneet venymään sekä toimimaan kestävyyskykynsä rajoilla jo reilun vuoden ajan. Tiedän itse monia tapauksia, joissa erityisesti terveysalan työntekijät ovat joutuneet tekemään jatkuvia ylitöitä tai eivät ole pystyneet pitämään lomiaan heikon koronatilanteen vuoksi. Tätä tilannetta ei voida ratkaista pelkin tsemppiviestein, vaan on selkeää, että sote-ala tarvitsee lisää henkilöresursseja, joiden avulla pitkiä takaisinsoitto- ja hoitojonoja voidaan purkaa.

Tilanne koronan suhteen ei ole ruusuinen, mutta ratkaisuja alati pahenevaan ongelmaan on. Jos toimiin ei kuitenkaan ryhdytä, on sairaaloiden kantokyky ja kapasiteetti tosiasiallisesti vaarassa. Totuus nimittäin on, että mikäli rokotekattavuutta ei pian saada nostettua, edessä saattaa olla synkkä talvi, jonka myötä entistä useampi rokottamaton suomalainen sairastuu vakavasti.

Glad Svenska dagen – Hyvää ruotsalaisuuden päivää!

På lördag firar vi Svenska dagen, en helgdag som uppmärksammar finlandssvenskarnas rätt att använda sitt modersmål i Finland. Den firades för första gången år 1908, och sedan dess har den varit en festdag för tvåspråkigheten i vårt fosterland. Den 8 november valdes som datum för firandet av Svenska dagen, eftersom det var dagen då den svenska kungen Gustav Adolf II dog i slaget vid Lützen.

Tvåspråkighet har alltid varit en av Finlands främsta styrkor. I och med den kommande social- och hälsovårdsreformen är det viktigare än någonsin att vi säkerställer den grundlagsfästa rätten att använda sitt modersmål för både den svenskspråkiga och den finskspråkiga befolkningen. Med kännedom om Esbos kommande ledande roll i Västra Nylands välfärdsområde måste vi se till att alla tjänster inte centraliseras bort från landsbygden, och att människor även i framtiden kan använda sitt modersmål när de använder sig av social- och hälsovårdstjänster.

Juhlimme tänä lauantaina ruotsalaisuuden päivää, jolloin juhlistamme suomenruotsalaisten oikeutta käyttää omaa äidinkieltään suomessa. Juhlaa vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1908, ja se on ollut siitä lähtien kaksikielisyyden juhlapäivä Suomessa. Ruotsalaisuuden päivän juhlapäiväksi valittiin marraskuun 8. päivä, koska Ruotsin kuningas Kustaa Aadolf II kuoli tuona päivänä Lützenin taistelussa.

Kaksikielisyys on aina ollut yksi Suomen keskeisistä vahvuuksista. Tulevan soteuudistuksen myötä on tärkeämpää kuin koskaan, että turvaamme sekä ruotsin- että suomenkielisille heidän perustuslaillisen oikeuden käyttää omaa äidinkieltään. Tietäen Espoon johtavan aseman uudessa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueessa ja sen erilaisen väestörakenteen, meidän on kaikin tavoin varmistettava, ettei kaikkia palveluita keskitetä pois maaseudulta, ja että ihmiset saavat tulevaisuudessakin käyttää omaa äidinkieltään käyttäessään sote-palveluita.