Uutta opsia etsimässä

Kirkkonummen koulukannan vanhetessa ja lähes hajotessa käsiin on kunnan luottamuselimissä noussut lähes yhteinen tahtotila siitä, että meitä takaapäin lähestyvä infrastruktuurivelka on saatava kiinni – ja nopeasti. Huolimatta näiden nykyisten ja tulevien hankkeiden merkittävästä rasitteesta kunnan taloudelle tarjoavat ne kuitenkin Kirkkonummen kunnalle yhden ainutlaatuisen etulyöntiaseman: Suomen, jos ei koko maailman, moderneimman ja parhaiten uuteen opetussuunnitelmaan sopeutuvan koulukannan.

Uusi vuonna 2016 voimaan tullut opetussuunnitelma asettaa merkittäviä haasteita nykyisellään koulutuskasvattajille sekä päiväkodeissa että peruskoulussa digitalisaation ja lisääntyneen yksilöllisen ohjauksen viedessä lisää aikaa opettajien ja varhaiskasvattajien työajasta. Toisaalta nykyisellään koulutustilat eivät ole varustettu toimimaan uuden opetussuunnitelman mukaisen avoimuuden, oppilaslähtöisyyden ja oppimisen ilmiömäisyyden periaatteiden mukaan, ja näin opetussuunnitelman toteuttaminen nykyisissä koulurakennuksissa voi olla joskus haastavaa.

Monissa Suomen kunnissa on vasta nyt alettu pohtia, miten uuden opetussuunnitelman tarpeisiin voitaisiin tulevaisuuden koulurakentamisessa vastata paremmin. Kirkkonummella on kuitenkin vireillä jo kolme tulevaisuuden kouluhanketta, jotka saattaisivat Veikkolan, Kirkkoharjun ja Gesterbyn oppilaat täysin uusien oppimisen edellytysten piiriin.

Veikkolassa uusi opetussuunnitelma on huomioitu Veikkolan koulukeskuksen laajennuksen yhteydessä monin eri tavoin. Tulevaisuudessa peruskoulun ja varhaiskasvatuksen välinen polku tulee korostumaan entisestään, ja lapsien matka aina päiväkodista yläasteelle pyritään tekemään mahdollisimman yhtenäiseksi ja sujuvaksi. Toisaalta varhaiskasvatuksen tulevien tilojen läheisyys tekee peruskoulusta luontevan ja ennen kaikkea tutun paikan jatkaa opiskelua.

Itse peruskoulussa uusi opetussuunnitelma huomioidaan erityisesti tilaratkaisuilla ja tilojen muunnettavuudella. Tulevaisuuden peruskoulussa turhan tilan määrä halutaan vähentää, ja esimerkiksi käytävätiloja on tarkoitus käyttää tehokkaasti osana opetusympäristöä. Myös tilojen muunneltavuus asettaa merkittäviä haasteita koulurakentamiselle, sillä tilojen pitää tarpeen mukaan olla valmis muuntamaan aina pienryhmätiloista luokkatiloiksi. Tiloja voidaan siis yhdistää ja erottaa esimerkiksi liukuvien seinien kautta.

Uudet opetusympäristöt on luotu erityisesti yhteisopettajuus mielessä, ja tavoitteena on esimerkiksi mahdollistaa kahden luokan välinen ryhmätyö ja muunlainen opettajien ohjeistuksessa tapahtuva tiimityö. Samalla halutaan tukea oppilaiden välistä oppimista, jossa asioita oivalletaan omatoimisesti, eikä opetus ole välttämättä täysin opettajavetoista.

Suuret oppilasmäärät ja samalla muunneltavat seinärakenteet asettavat akustiset äänikysymykset uudenlaiseen tärkeyteen, ja uusia kouluja suunnitellessa käytetäänkin merkittävästi aikaa oikeiden materiaalien ja äänieristeiden valintaan. Myös oppilaiden terveyteen kiinnitetään entistä enemmän huomiota, ja tulevaisuuden Veikkolan koulusta pyritään luomaan kotoisampi ja rauhallisempi ympäristö kuin edellisestä.

Tulevaisuuden kouluhankkeet tulevat tekemään ison loven kunnan budjettiin, mutta selkeää on, että ne ovat sijoitus tulevaisuuteen. Kirkkonummi on tiellään tullakseen yhdeksi Suomen moderneimmista koulutuskeskuksista, joissa uutta opetussuunnitelmaa voidaan toteuttaa täysin rinnoin. Vain aika kertoo, mitä tapahtuu, kun antaa yhdelle maailman parhaasta opetushenkilökunnasta maailman parhaat työkalut. Varmaa on vain, että se on ainakin jotain suurta.

Talsinki – miten olisi kuitenkin Tallinnummi?

Vienti on aina virrannut Suomesta veden mukana alavirtaan. Oli kyse sitten menneiden aikojen tukkien uittamisesta jokien avulla tai nykyisestä rahtiliikenteestä Itämerellä, on vesikuljetus aina ajanut Suomen taloutta – osaksi liikaakin. Jo pelkästään huoltovarmuuden ja talouden elinvoimaisuuden turvaamiseksi olisi tärkeää, ettei Suomi olisi pelkästään riippuvainen Itämerestä tehdessään kauppaa muualle Eurooppaan. Onneksi ongelmaan on olemassa ratkaisu: maailman pisin ja todennäköisesti kallein merenalainen rautatietunneli Helsingistä Tallinnaan.

Paitsi ettei sen tarvitsisi olla. Ongelmaan olisi olemassa myös paljon selkeämpi ja halvempi ratkaisu. Sen tajusivat suomalaiset jo satoja vuosia sitten ja sittemmin myös venäläiset toisen maailmansodan päätyttyä. Mistä nyt puhutaan? No tietenkin Porkkalasta.

Porkkalasta Tallinnaan Naissaaren kautta rakennettu tunneli olisi parhaimmillaan noin 30 kilometriä lyhyempi kuin nyt suunniteltu Helsinki-Tallinna rautatietunneli. Tämä linjamuutos poistaisi siis tunnelin pituudesta kolmasosan ja tekisi todennäköisesti samoin myös kustannuksille. Lyhyemmän tunnelin myötä Tallinnan matalikkoon ei myöskään tarvitsisi rakentaa sinne tällä hetkellä kaavailtua tekosaarta.

Tallinnummi
Rautatietunneli Kirkkonummen kautta voisi säästää matkustajan aikaa jopa puolitoista tuntia.

Epävarmassa maailmanpoliittisessa tilanteessa on myös tärkeää huomioida hankkeen strateginen merkitys. Suomen ja Viron välisestä tunnelista tulisi merkittävä kaupan, tietoliikenteen ja matkustajaliikenteen valtimo Pohjois-Euroopan ja Baltian välillä, ja mahdollisessa konfliktitilanteessa se olisikin luonnollinen vastapuolen kohde. Jos tunneli sijoitettaisiin Porkkalaan, voitaisiin sen puolustus luontaisesti hoitaa viereisestä Upinniemen varuskunnasta käsin.

Kirkkonummelle sijoitettu tunneli olisikin huoltovarmuuden turvaamisen kannalta loistavassa paikassa. Toisaalta alueen hyvät kulkuyhteydet takaisivat myös rahti- ja matkustajaliikenteen sujuvuuden eteenpäin. Alueelta on hyvät tieyhteydet sekä Turun että Vuosaaren satamiin ja rautatieyhteys Helsinkiin olisi myös kivenheiton päässä. Tunnelin kautta kyettäisiin myös takamaan tietoliikenneyhteydet Suomeen paljon varmemmin kuin merenpohjan kautta.

Tuli tunnelin pää sitten Helsinkiin, Espooseen tai Kirkkonummelle on tärkeää, ettei valintaa tehdä hätiköidysti. Jokaisella kunnalla ja kaupungilla on paljon annettavaa, mutta kuten kaikissa hankkeissa kaksi asiaa ratkaisee: raha ja aika. Porkkalasta Tallinnaan rakennettu tunneli maksaisi miljardeja vähemmän ja valmistuisi parhaimmillaan vuosia muita aikaisemmin. Kirkkonummi on historiallisesti aina ollut suomalaisten portti Viroon – miksei se siis olisi nytkin?

 

Pöö, se olen minä demarien uusi presidenttiehdokas

Presidentti Niinistön viimeviikkoisen ulostulon jälkeen moni demari on ollut valmis
heittämään pyyhkeen kehään ja nostamaan Salen puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Puolueemme onkin nyt valinnan edessä; joko hyväksymme häntä koipien välissä tappion tai kokeilemme jotain uutta ja rohkeaa. Vaikka Saulin lähes ylivoimainen etumatka houkuttelisi tarttumaan ensimmäiseen, voisi vuoden 2018 presidentinvaaleista muodostuavirstanpylväs, joka parhaimmillaan elvyttäisi sosiaalidemokraattisen liikkeen Suomessa.

Miten toteutamme mahdottoman? Tartumme yksinkertaisesti puolueemme tärkeimpään
voimavaraan: tulevaisuuden poliitikkoihin. Olemme oppineet esimerkiksi Ranskan ja
Kanadan esimerkeistä, kuinka karismaattinen ja nuori poliitikko voi koota ympärilleen
kansanliikkeen, joka järkyttää poliittisia perustuksia ja voittaa puolelleen
ennennäkemättömän kannatuksen.

Macronin ja Trudeaun vaalikampanjoita seuratessa sai ilolla huomata, kuinka orgaanisesti heidän kampanjansa lopulta rakentui. Suurinta nostotyötä eivät tehneet takakabinettien rahoittajien rahalla tuotetut mainokset vaan tavalliset ihmiset. Ehdokkaiden kampanjatiimit koputtelivat Matti Meikäläisten oville ja hyödynsivät tehokkaasti internetin keskustelufoorumien kautta luotuja tukiverkostoja. He siis ennen kaikkea toivat politiikan lähelle ihmistä. Demarien tulevalta ehdokkaalta tarvitaan siis samanlaista konkreettista lähestymistapaa.

Presidentin tehtävänä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa ja siinä hänellä olisi tuhannen
taalan paikka tehdä Suomesta edelläkävijävaltio sekä ilmastonmuutoksen vastaisessa
taistelussa että konfliktinratkaisussa. Maallamme olisikin nyt oiva tilaisuus toimia ohjaavana majakkana alati hämärtyvässä maailmassa ja muuttua samalla humanitääriseksi suurmahdiksi, joka puolustaisi meidän kaikkien etua.

Tämä kaikki on kuitenkin pelkkää utopiaa, jos demaripuolue alistuu ja antautuu
toteuttamaan Kokoomuksen tahtoa. Liikkeemme tulevaisuus ei tosiaan ole taattu, jos
pelkäämme määrittää oman linjamme. Nyt tarvitaan rohkeita ulostuloja, jotka erottavat
meidät massasta. Edesmenneen presidentti Mauno Koiviston sanoin: ”Tarttis tehrä jotain.”