Kirkkonummelaiset ansaitsevat hyvinvointikeskuksen – ei pahoinvointikeskusta

Kirkkonummelaiset ansaitsevat uuden hyvinvointikeskuksen. Me kaikki valtuutetut olemme saaneet tilaisuuden nähdä, miten heikossa kunnossa nykyinen terveyskeskus on. Siellä eivät voi hyvin potilaat eivätkä työntekijät.

Rakennetussa ympäristössä itsessään on jo voimaa. Hyvin suunniteltu ja rakennettu terveyskeskus saa sekä potilaat että työntekijät voimaan paremmin. Hyvinvoivat potilaat parantuvat ja kotiutuvat nopeammin, ja tuovat näin kunnalle arvokkaita säästöjä. Työntekijät taas työskentelevät terveessä ympäristössä tehokkaammin, ja modernista hyvinvointikeskuksesta muotoutuu helposti kunnalle kilpailuvaltti uusien ammattilaisten rekrytoimisessa.

Jokinniityn hyvinvointikeskuksen yhteyteen voidaan myös suunnitella tuetun asumisen palveluita ja aikaisemmin hajautetut toiminnot voidaan keskittää yhden katon alle.

Vanha rakennus on tullut elinkaarensa päähän ja nykyinen terveyskeskus on täysin korjauskelvottomassa kunnossa. Jatkoviivytteleminen on samalla saattanut kuntalaiset aivan uudenlaiseen epävarmuuden tilaan terveyspalveluiden suhteen. Uuden hyvinvointikeskuksen elinkaari olisi ainakin 50 vuotta – nykyisen ei taas enää päivääkään.

Kuntalaistemme hyvinvointi pitäisi olla meille luottamushenkilöinä prioriteetti numero yksi. Meidän tehtävämme on luoda vakautta ja parantaa jokaisen kirkkonummelaisen elämää. Jokainen kuntalaisemme ja työntekijämme ansaitsee uudet, terveet ja modernit tilat, johon heidän ei tarvitse pelätä mennä asioimaan tai tekemään töitä.

Mikä on siis lopputulema? Haluammeko rakentaa uuden hyvinvointikeskuksen vai pitää vanhan ja muuttaa sen pahoinvointikeskukseksi käytännössä samaan hintaan?

Toisen asteen maksuton koulutus kuuluu kaikille

Kirkkonummen demarit hyväksyi viime sunnuntaina pitämässään syyskokouksessa uuden toimintaohjelman, jonka tavoitteena on vähentää ja ehkäistä eriarvoisuutta Kirkkonummella. Eriarvoistumiskehitys kunnassamme on ollut erityisesti viime vuosikymmenen aikana merkittävää, ja Kirkkonummesta on nopeasti kasvanut yksi Suomen eriarvoistuneimmista kunnista.

Erityisesti monien lapsiperheiden asema Kirkkonummella on heikentynyt merkittävästi, mikä on vähentänyt monien nuorien ja lapsien mahdollisuuksia osallistua toisen asteen koulutukseen. Opetushallituksen mukaan noin 35 prosenttia toisen asteen lukio ja ammattikouluopiskelijoista tulee perheistä, joilla on taloudellisia vaikeuksia. Erityisesti lukiokoulutuksen kohdalla ylioppilastutkinnon hinnaksi voi tulla oppimateriaalien kautta useita tuhansia euroja, kun opiskelijat joutuvat hankkimaan usein uusia kurssikirjoja ja muita opiskelutarvikkeita.

Monelle vähävaraiselle ja keskiluokkaiselle perheelle lapsen lähettäminen toisen asteen koulutukseen voi olla merkittävä menoerä, ja se estää heitä kouluttamasta lastaan hänelle parhaiten sopivalla tavalla. Tämä ei yksinkertaisesti ole suomalaisessa tasa-arvoisessa hyvinvointivaltiossa hyväksyttävää.

Me Kirkkonummen demarit aiomme esittää seuraavassa Kirkkonummen kunnanvaltuuston kokouksessa aloitteen, joka tekisi toisen asteen koulutuksesta aidosti maksuttoman kaikille opiskelijoille. Samaan aikaan haluamme myös muistaa kirkkonummelaisia opiskelijoita, jotka opiskelivat muiden kuntien ja kaupunkien alueella. Aloitteessamme kehotamme virkamiehiä tutkimaan mahdollisuuksia, joissa myös ulkopaikkakunnilla opiskelevien oppimista voitaisiin tukea.

Korkeasti koulutettu nuoriso on tulevaisuuden Suomen selkäranka ja samalla sijoitus, joka maksaa itsensä tuhatkertaisesti takaisin. Nykyinen järjestelmä rankaisee toisen asteen opiskelijaa sen sijaan, että kannustaisi häntä. Me Kirkkonummen demarit olemme sitoutuneet tämän ongelman ratkaisemiseen. Entä sinä?

Ensimmäinen vuosi valtuustossa – mitä tulevaisuudessa?

Me elämme epävarmoja aikoja. Ulkomailla Euroopan Unionin tulevaisuus on uhattuna kuten muun muassa Italian esimerkin mukaisesti euroskeptisyys saa kansallispopulismin lisääntyessä lisää tilaa. Täällä kotimaassa meidän oman hallituksemmekin jatko on vaakalaudalla, kun jatkuvasti tihkuvat tiedot sosiaali- ja terveysuudistuksen ja valinnanvapauden epäonnistumisesta tavoittavat meidät kansalaiset.

Tällaisessa epävarmuuden tilanteessa olisi helppo vain käpertyä oman kuorensa sisään, ja toivoa, että maailman vaikeudet ratkaisevat itse itsensä. Tämä ei kuitenkaan meille – kuntapäättäjille ja kuntalaistemme edunvalvojille – ole mahdollisuus. Meidän tehtävämme on taata palvelujen jatkuvuutta ja ennen kaikkea yleistä vakautta, oli tilanne mikä tahansa.

Valtuustokautemme alkua on erityisesti profiloinut yksi asia: investointipaine. Kirkkonummen palveluinfrastruktuuri on nopeasti ikääntymässä, ja on selkeää, että meidän on tehtävä kaikkemme, että julkisten palveluiden saatavuus ja laatu pysyy korkeana vielä tulevaisuudessakin. Kaikkia näitä elintärkeitä investointeja ei kuitenkaan voida mahduttaa kunnan taseeseen, ja siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että kunta tutkii vaihtoehtoisten rahoitusmuotojen mahdollisuuksia entistä aggressiivisemmin, ja esittelee niitä myös meille luottamushenkilöille investointiprojektien yhteydessä. Vastaamalla tähän investointipaineeseen voimme taata, että palveluverkkomme pysyy helposti saatavilla kaikille äidinkielestä tai kotikylästä riippumatta.

Hyvinvointia vauvasta vaariin

Kuntalaistemme hyvinvointi lähtee liikkeelle aina heidän syntymästään saakka, ja siksi voimme iloita Kirkkonummen pääsystä alle viisivuotiaiden varhaiskasvatuksen kokeiluun. Varat kokeiluun eivät saa kuitenkaan missään nimessä tulla jo muutenkin rajoitetusta varhaiskasvatuksen budjetista, sillä muuten koko hankkeen inklusiivisuutta ja elämänmittaista oppimispolkua korostava vaikutus saattaa jäädä olemattomaksi.

Nuorten kuntalaisten hyvinvoinnin yhteydessä paljon on myös puhuttanut koulujemme ja muiden kunnan opetusympäristöjen tila. Kuntotutkimusten valmistuessa on tieto ollut pirstaleista, eikä se ole välttämättä aina saavuttanut koululaisten vanhempia ja henkilökuntaa, kuten lukuisat huolestuneet yhteydenotot meille jokaiselle valtuutetulle ovat osoittaneet. Tähän epäkohtaan on yksinkertaisesti saatava muutos.

Samalla näitä elintärkeitä koulujen investointeja ei voida missään olosuhteissa työntää eteenpäin riskeeraamatta samalla henkilökuntamme ja koululaistemme terveyttä ja niiden vetovoimaisuutta työ- ja opiskelupaikkoina.

Hyvinvointi tarkoittaa kuitenkin koulutuksen lisäksi perinteisempääkin terveydenhuoltoa, ja meidän on valtuutettuina pidettävä huoli siitä, että korkeatasoisia sosiaali- ja terveyspalveluita tarjotaan vielä jatkossakin täällä Kirkkonummella. Sekä Hyvinvointikeskus että uudet avustetun sekä tehostetun palveluasumisen muodot tarjoavat meille holistisen ja kampusmaisen ratkaisun, jolla voimme pitää huolta kaikkien kuntalaistemme terveydestä.

Erityistä huomiota tulee kuitenkin kiinnittää Kirkkonummen vanhuksiin ja kotihoidon epäselvään tilaan. Nykyisellään sen resurssit ovat alimitoitetut, ja meidän pitäisi tutkia esimerkiksi kotihoidon poolin roolia ongelman ratkaisemisessa. Samalla laitoshoidon nykyään alimitoitettuihin intervallipaikkoihin tulee ohjata lisää resursseja, ja pohtia mahdollisuutta, mikäli niitä voitaisiin ostaa yksityisiltä palveluntuottajilta palvelusetelimallin mukaisesti.

Tärkeää kuitenkin on, että jatkossakin jokaiselle kirkkonummelaiselle vanhukselle tarjotaan mahdollisuus viettää eläkepäivänsä haluamassaan kodinomaisessa ja mielekkäässä ympäristössä, jossa hän voi hyvin sekä henkisesti että fyysisesti.

Kirkkonummi – kulttuurin uusi ihmemaa

Ennaltaehkäisevän hoidon roolia ei myöskään saada missään nimessä unohtaa, ja tässä kolmannen sektorin toimijat ovat keskeisessä roolissa. Kirkkonummen kunnan pitäisikin toimia niin, että yhdistystoimijat saataisiin tulevaisuudessa kiinteämmin osaksi toimialojen yhteistoimintaa. Tämän mahdollistamiseksi kunnan olisi hyvä sekä lisätä tukia kolmannelle sektorille että viimein palkata usein talousarvioneuvotteluissa jo esiin tullut yhdistyskoordinaattori, joka toimisi loistavana siltana toimialojen ja yleishyödyllisten yhteisöjen välillä.

Lisäarvoa hyvinvoinnin saralla eivät tuota pelkästään terveyspalveluja tuottavat yhdistykset, vaan myös urheilun, kulttuurin, kyläyhteisöjen ja ympäristön saralla toimivat yhteisöt tarjoavat merkittävää lisäarvoa Kirkkonummelle ja samalla kuntalaistemme terveydelle. Työ, mitä näissä yhdistyksissä tehdään, on täysin pyyteetöntä ja pääasiassa vapaaehtoista, ja siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että tätä työtä tuetaan talkoo- ja toiminta-avustuksin entistä tiiviimmin. Samalla meidän on taattava näille yhdistyksille toimivat tilat, jossa he voivat harjoittaa toimintaansa pitkäjaksoisesti.

Kuntalaisten puolesta – yhdessä, tillsammans

Hyvinvointi on siis monialaista ja ilmiömäistä. Sen ei voi ajatella syntyvän pelkästään koulutuksesta tai terveydenhuollosta vaan päinvastoin se on näiden kaikkien muodostama yhteinen summa. Tulevaisuudessa meidän on katsottava kuntataloutta entistä laaja-alaisemmasta näkökulmasta, ja pohdittava entistä tarkemmin tekojemme ja päätöksiemme vaikutuksia jokaisen kuntalaisen näkökulmasta.

Kuntapäätöksenteko tuo nykyisellään liian usein mieleeni sen kuuluisan kreikkalaisen faabelin, jossa kettu yrittää ensin napata puun oksalla kasvavat pihlajanmarjat, mutta luovuttaa sitten kesken kaiken. Tokaisu ”ne ovat kuitenkin happamia” toistuu kunnan käytävillä liian usein. Lopulta meidän tulisi aina muistaa, että oli tilanne mikä tahansa valtakunnanpoliittisesti tai henkilökemiallisesti, tulee meidän ennen kaikkea pitää huolta kuntalaistemme edusta. Kirkkonummella meidän tehtävämme on tehdä politiikkaa, joka takaa oman kuntalaistemme hyvinvoinnin ja tuo vakautta tähän muuten niin epävakaaseen maailmaan. Kuntapäättäjinä meidän pitää jatkossakin toimia hyvässä yhteisymmärryksessä sekä yhteistyön hengessä kunnan moton mukaisesti: yhdessä – tillsammans.

Kirkkonummen demarien ryhmäpuheenvuoro

Arvoisat kunnanvaltuutetut, luottamushenkilöt ja muut kunnan virkamiehet. Haluan aloittaa kertomalla teille tarinan. Olin viime perjantaina Birgitta Blomberg-säätiön järjestämillä Suomi 100-kahveilla haastattelemassa paikallisia veteraaneja sekä Lottia ja tutustuin siellä Eevi Haikoseen, joka oli saapunut Kirkkonummelle karjalaisena evakkona. Saavuttuaan Kirkkonummelle hän toimi aktiivisesti paikallisyhteisönsä hyväksi ja päätyi lopulta työskentelemään Veikkolan terveyskeskukseen, jossa hän teki arvokkaan useita vuosikymmeniä pitkän työuran.

Juuri kun kahvitilaisuus oli loppumassa, halusi hän kuitenkin kertoa vielä yhden hänelle rakkaan tarinan. Jatkosodan ollessa viimein ohi vuonna 1944 odotti Suomea raskaat rauhanehdot, ja Eevinkin perhe joutui poistumaan luovutetuilta alueilta Karjalasta. Matka Karjalasta Kirkkonummelle oli raskas, mutta yksi sen tapahtumista oli jäänyt hänelle erityisesti mieleen. Saavuttuaan Suomen uudelle rajalle ohjasivat hänen vanhempansa nuoren Eevin tieltä sivuun, ja perhe hiljentyi rukoukseen. Kyynel silmässä Eevin isä lausui ensin ”Jumala suojelkoon Suomen kansaa”-rukouksen ja kiitti sitten Suomen hallitusta, sen sotilaita ja Jumalaa siitä, että heillä oli edelleen oma laki, kieli ja ennen kaikkea synnyinmaa johon palata.

Juuri tällaiset ihmiskohtalot ja tarinat motivoivat meitä jatkamaan toimiamme luottamushenkilöinä ja kertovat meille, kenen puolesta tätä työtä tehdään. Politiikkaa ei tehdä kenenkään itsekkään edun tavoittelemiseksi vaan kuntalaistemme edustamiseksi. Erityisen tärkeää on, että huomioimme tekemiemme ratkaisuiden yhteydessä yhteiskunnan unohdetut massat ja menneiden sukupolvien sankarit. Pitkäaikaistyöttömyys on Kirkkonummella kasvava ongelma ja sen takia onkin keskeistä, että tähän ongelmaan puututaan nyt. Yksi pitkäaikaistyötön maksaa kunnalle kymmeniä tuhansia euroja työmarkkinatuen sakkomaksuina ja kymmenkertaisen määrän muulle yhteiskunnalle erilaisten tukitoimenpiteiden kautta. Ongelma ei ole pelkästään taloudellinen vaan pitkäaikaistyöttömän elämänlaatu on tutkitusti huonompaa kuin työssäkäyvän. Me kaikki ansaitsemme elää hyvää elämää ja tehdä meille mielekästä työtä.

Erityistä huomiota tulee myös kiinnittää nuorisotyöttömyyteen ja nuorten syrjäytymiseen. Yhden syrjäytyneen nuoren kustannukset yhteiskunnalle ovat pahimmillaan yli miljoona euroa puhumattakaan siitä inhimillisestä menetyksestä, jonka nuoren syrjäytyminen aiheuttaa hänelle ja tämän lähiomaisille. Meidän onkin kuntana rohkeammin oltava valmiita kokeilemaan uusia työllistämistoimia ja ohjauspalveluita nuorille tämän ongelman ratkaisemiseksi. Olemme kuitenkin oikealla polulla ja panostukset koulujen oppilashuoltoon ovat ratkaisevassa roolissa tämän ongelman korjaamiseksi.

Myös koulutukseen panostaminen on tulevaisuudessa tärkeää. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus sisäilmaltaan puhtaaseen opiskeluympäristöön, missä sekä oppilaan että henkilökunnan on mielekästä tehdä töitä. Tämä panostus kouluympäristöön ei saa kuitenkaan tarkoittaa leikkausta muista oppimiseen tarkoitetuista määrärahoista, ja tämän takia onkin tärkeää, että kunnan talousarviossa lisätään molemmille kieliryhmille oppimateriaalimäärärahoja. Subjektiiviseen päivähoitoon tehtyjen rajauksien poistaminen oli myös oikea askel inkluusion lisäämiseksi kunnassamme. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että inkluusio koskee myös ikäjakauman toisessa päässä olevia kuntalaisiamme, joita emme missään nimessä unohtaa kuntamme kehittyessä.

Kuntataloutta kehittäessä on nimittäin niin helppoa unohtaa yksilön näkökulma. Numerot paperilla eivät yksinkertaisesti saa meitä ajattelemaan, miten tekemämme päätökset budjetoinnista vaikuttavat jokaisen kuntalaisemme arkeen. Siksi tätä kuntaa onkin kehitettävä todellisesti sen moton mukaan: yhdessä – tillsammans; jokaisen kirkkonummelaisen ehdoilla. Kirkkonummen SDP puoltaa näillä sanoin talousarvion hyväksymistä.

Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää satavuotiaalle Suomelle ja kiitos kaikille poliittisille ryhmille hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä sujuneista neuvotteluista.