Kansanedustajaksi

Useimmat meistä, jotka muistavat ajat ennen 1990-luvun lamaa, haikailevat kultaisen 80-luvun onnen päiviä. On selkeää, että yhteiskuntamme on huomattavasti eriarvoisempi, kovempi ja tulevaisuudennäkymiltään synkempi nyt kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Viimeistään 1980-luvun lopulta Suomessa ja lännessä laajemmin on noudatettu lyhytnäköistä uusklassisen talousajattelun mukaista talous- ja työllisyyspolitiikkaa, joka perustuu valtion taloudellisen aktiivisuuden minimointiin suuryritysten eduksi. Perusteluksi tälle röyhkeälle politiikalle on annettu naiivin sinisilmäinen ajatus siitä, että suurpääoman mittaamattoman suuret pikavoitot olisivat kaikkien etu; on ajateltu, että suuryritysten toiminnan helpottaminen helpottaisi tavallisten yrittäjien elämää, ja että hyvinvointi jotenkin levittäytyisi superrikkaitten voitoista aina yhteiskunnan alimpiin tulokerroksiin asti.

Seuraukset ovat olleet tuhoisat niin Suomessa kuin maailmallakin. Lännessä tuloerot ovat nousseet räjähdysmäisesti. Samalla kun rikkaat ovat rikastuneet, ovat keski- ja työväenluokan reaalitulot pysyneet samana tai pienentyneet verrattuna 1980-lukuun. Köyhyys on jälleen Suomessakin periytyvää, ja eri yhteiskuntaluokkien hyvinvointi- ja terveyserot ovat merkittävät. Pienyritysten asema on entistäkin vaikeampi, sillä nykyinen talouspolitiikka suosii räikeästi kansainvälisiä suuryrityksiä. Kansainvälisellä näyttämöllä suuryritykset ovat vapaita riistämään kehitysmaita entiseen malliin, ja niitten toiminta on yhä tuhoisampaa niin planeettamme ekosysteemeille kuin ilmastollekin. On selkeää, että nykymenon jatkuessa seuraukset tulevat olemaan katastrofaaliset maailman suurimpien yritysten vallan vähitellen kasvaessa suuremmaksi kuin minkään valtion.

Vaihtoehto nykymenolle ei kuitenkaan ole nykypäivän uusfasististen tai -kommunististen liikkeitten tarjoamat yhtä lailla yksinkertaiset poliittiset linjat, jotka vain ajaisivat maamme ja maailman takaisin 1930- ja 40-lukujen synkimpiin vuosiin. Todellisen vaihtoehdon on oltava rohkea, täysin uudenlainen irtiotto nykyisestä. Meidän on siirryttävä pääoman vallasta uuteen kansanvaltaan, joka ei luo rajoja ihmisten välille. Meidän on lähdettävä taistoon eriarvoisuutta, ympäristökatastrofeja, kurjistumista ja rasismia vastaan. Meidän on luotava sellainen tulevaisuus, joka on hyvä elää niin meille kuin kaikille muillekin tässä maassa ja tällä planeetalla.

Maamme sisäpolitiikan tämän hetken polttavimpia teemoja ovat talous- ja työllisyyspolitiikka. Viime vuosikymmenet, ja tämän hallituskauden ajan talous- ja työllisyyspoliittisten ”uudistusten” perustan ovat luoneet erinäiset työntekijän asemaa heikentävät, hyvinvointipalveluita leikkaavat ja valtion omaisuutta kauppaavat toimet. Työajan pidennykset, sosiaaliturvan leikkaukset ja valtion omaisuuden yhtiöittämiset ja yksityistämiset ovat vain pahentaneet olemassa olevia ongelmia. Mielestäni tulevaisuuden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että hyvinvointivaltion perusrakenteita vahvistettaisiin ja eri palveluista tehtäisiin entistä toimivammat muun muassa edistämällä sosiaaliturva- ja tukijärjestelmän yhdenmukaisuutta ja joustavuutta. Vahva valtiollinen perusinfrastruktuuri ja valtionavut erilaisille kehitystoimenpiteille parantavat merkittävästi maamme kilpailukykyä ja taloutemme tuottavuutta. Työn tuottavuutta tulisi myös pyrkiä edistämään parantamalla työvoimamme koulutustasoa, luomalla sopua työntekijöitten ja -antajien välille, edistämällä taloutemme teknologista kehitystä ja siirtymällä vähitellen 32 tunnin viikkotyöaikaan.

Viimeiset kymmenen vuotta maassamme on yritetty luoda historiamme suurinta reformia, sote-uudistusta. Poliittisten lehmänkauppojen ja surkean valmistelun takia esitykset ovat aina kaatuneet perustuslaillisiin ongelmiinsa tai silkkaan toteuttamiskelvottomuuteensa. Samalla terveyskeskusjonot ja eriarvoisuus palveluissa ovat vain kasvaneet. Jos ja kun nykyhallituksen esityksestäkin tulee suutari, on minusta ensi hallituskaudella välttämätöntä lähteä uudistamaan sosiaali- ja terveyspalveluita alan asiantuntijoitten, työntekijöitten ja asiakkaitten näkökulmia kuunnellen sen sijaan, että uudistus toteutettaisiin poliittisten dogmien ja talouselämän lobbareitten ehdoilla. Lisäksi on turvattava haja-asutusalueitten palvelut kaupungistumista estämättä. Mielestäni tässä robotisaatiota ja liikenne- ja tietoverkkojen kehitystä hyödyntämällä voitaisiin saavuttaa erinomaisia tuloksia. Samalla on muistettava, että maaseudun myönteinen kehitys on täysin riippuvaista suurten kaupunkiseutujen myönteisestä kehityksestä.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla Suomen on yhdistettävä olemassa oleva vahvuutensa sovittelijana ja rauhantuojana ekologisesti, taloudellisesti ja etnokulttuurisesti kestävän kehityksen edistämiseen. Vain edistämällä ekosysteemien, ilmaston, kehitysmaitten, maailmantalouden ja eri vähemmistö- ja enemmistöryhmien myönteistä kehitystä voimme turvata maamme tulevaisuuden. Ratkaisu ei siis ole tuoda lisää rautaa rajalle, vaan maailman ongelmien korjaaminen. Vasta kun kaikkialla maailmassa asiat ovat yhtä hyvin, on maamme ja kaikkien muittenkin maitten tulevaisuus turvattu.

Mielestäni on siis täysin välttämätöntä ottaa uusi suunta niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin sen sijaan, että jatkaisimme nykyistä rataa tai palaisimme tunkkaisille menneille vuosikymmenille. Nykypäivän poliittinen kulttuuri perustuu aivan liiaksi dogmaattiseen joustamattomuuteen, kuvainkumarteluun, lehmänkauppoihin, yhteistyökyvyttömyyteen, pinnalliseen medianäkyvyyteen ja sisällöttömään irtopisteitten keruuseen.

Haluankin itse edustaa päinvastaista täysin uudenlaista politiikkaa, joka keskittyy yhteisen hyvämme ajamiseen. Olemme lopulta samanlaisia syntyperästä, iästä tai kielestä riippumatta. Me kaikki ansaitsemme ihmisen arvoisen elämän.

Näiden sanojen myötä haluan ilmoittaa, että pyrin eduskuntaan Kirkkonummen SDP:n ehdokkaana vuonna 2019. Me teemme tätä yhdessä Uudenmaan ja Suomen puolesta – Nylands och Finlands sak gäller oss alla.