Ressu Strikes Back

Ikivanha oppikouluni Ressu on aina ollut kova koulu. Se on synnyttänyt monta demarivaikuttajaa kuten Väinö Tannerin ja Pentti Arajärven. Omena ei kuitenkaan nykypäivänäkään ole kadonnut kauas puusta; oppilaat ovat Ressun lukiossa edelleen taitavia eivätkä ota mitään tietoa vastaan ensin kritisoimatta sitä.

Sain huomata tämän taas tänä perjantaina, kun vierailin vanhan hissanmaikkani kutsumana yhteiskuntaopin tunnilla pitämässä oppitunnin nuorten vaikuttamisesta. Oppilaiden kysymykset tulivat kuin apteekin hyllyltä ja tarttuivat juuri oikeisiin asioihin.

He vaativat konkreettisia vastauksia ja vaihtoehtoja eivätkä tyytyneet vain tyypillisiin poliitikon pehmopuheisiin. Nämä nykynuoret ovat totisesti kyvykkäitä sekä osaavia, ja jos tämä minkäänlainen viittaus nuorten nykytasosta, niin olemme tulevaisuudessa todella hyvissä käsissä.

Sotesoppa sen kun sakenee

Monet meistä ovat allergisia pörriäisille – minä ainakin olen. Suomesta löytyy onneksi hyvä julkinen terveydenhuolto, joka diagnosoi allergiat ja parantaa monet muut sairaudet. Nykyhallituksen politiikan maailmassa voisi kuitenkin ajatella, että tämä on täysin kadonnutta tietoa. Parhaimmillaan yhdestä maailman tehokkaimmasta ja toimivimmasta julkisesta terveydenhuoltojärjestelmästä ollaan tekemässä täysin toimimatonta.

Kysymys on lopulta yksinkertainen, jos yritykselle annetaan mahdollisuus tehdä voittoa, kieltäytyykö se siitä? Ei varmasti. Päinvastoin yrityksen olisi laitonta tehdä ratkaisuja, jotka haittaisivat sen liiketoimia. Tämän takia valvojan roolissa pitääkin olla tarkkana; yritykset nimittäin ovat ainakin.

Uusi valinnanvapausmalli ja SoTe-uudistus yleensä on kuollut syntyessään. Sen ongelmat eivät rajoitu pelkästään ristiriitoihin perustuslain kanssa vaan se on pohjimmiltaan rikkinäinen. Näitä ongelmia ei voida korjata, niin kauan kun valvottavat ohjaavat valvojaa. Valinnanvapausmalli toimii tällä hetkellä vain ja ainoastaan välineenä tulonsiirroille suoraan meiltä veronmaksajilta yksityisille lääkintäpalveluiden yrityksille.

Valinnanvapaus ei itsessään ole huono idea. Meillä jokaisella pitää olla oikeus tehdä omat valintamme länsimaisessa vapaassa demokratiassa. Mutta jos meillä on oikeasti oikeus valita, minä haluan ainakin sanoa ei valinnanvapaudelle ja samalla kaikille muille uudistuksille, joita ei tehdä tämän maan asukkaiden etu mielessä.

Kumpikaan hallituksen asettamista uudistuksista ei tule alentamaan sosiaali- ja terveyssektorin kustannuksia. Ne tulevat päinvastoin turpoamaan kuin minä mehiläisenpiston jälkeen.

Nyt se sykkii! Det börjar nu! It begins now! #MMM2019

Me teemme kaikki elämässämme sen yhden ratkaisevan päätöksen; toisilla se tarkoittaa uuden talon ostamista tai vaikka lapsen hankkimista. Yhteistä näissä kaikissa kokemuksissa on, että ne muuttavat meitä. Ne määräävät elämällemme uuden suunnan, jolta palaaminen ei enää ole mahdollista. Nämä elämän suuret murroskohdat määrittävät meidän persoonaamme ja tuovat esiin luonteemme parhaat puolet.

Olen nyt itse saapunut yhteen näistä elämän suurista risteyskohdista. Viime viikon tiistaina Kirkkonummen demarien kunnallisjärjestö päätti esittää minua kuntamme eduskuntavaaliehdokkaaksi.

Tiedän, että alkava lähes vuoden kestävä matka ei tule olemaan helppo. Päinvastoin se tulee olemaan rankka taival, joka tulee vaatimaan kenties enemmän töitä kuin mikään aikaisempi ponnistus tähänastisessa elämässäni.

Mieltäni kuitenkin piristää se tieto, että te, ystäväni ja perheeni, olette tukenani. Mitään näin massiivista ei voi rakentaa yksin vaan sen peruskiven voimme muurata ainoastaan yhdessä.

Tämä kampanja lähtee liikkeelle meistä jokaisesta ja kuuluu samalla teille joka ikiselle.  Suomen ja meidän kaikkien tulevaisuus on nyt – ei huomenna eikä hamassa tulevaisuudessa. Olemme tässä veneessä yhdessä riippumatta sukupuolesta, syntyperästä, iästä tai kielestä. Me teemme tätä yhdessä Uudenmaan ja Suomen puolesta.

Alla vi fattar något viktigt beslut under vår livstid. För några betyder det att köpa ett hus eller att skaffa tillökning i familjen. Gemensamt för sådana beslut är att de förändrar oss. De bestämmer riktningen av våra liv och det är inte längre mögligt att ta tillbaka dem efter vi skaffat beslutet. Dessa stora förändringsperioder bestämmer våra personligheter och framför våra sinnelags bästa sidor.

Jag har nu själv kommit till en av dessa stora vändpunkter av livet. I torsdags bestämde socialdemokraternas kommunalorganisation i Kyrkslätt att föreslå att ställa upp mig som vår kommuns riksdagsvalkandidat. Jag vet att den börjande färden, som kommer att ta nästan ett år, skall ej vara lätt. Tvärtom kommer den att vara en hård vandring som troligtvis kommer att kräva mera arbete en någon ansträngning i mitt tidigare liv.

Ändå gör mig glad den realiteten att ni, mina vänner och familjemedlemmar, ska stödja mig. Inget så här massivt kan man bygga ensamt, utan dess grundsten kan vi bara mura tillsammans.

Den här kampanjen beror på var och en av oss och samtidigt tillhör den oss alla. Finlands och vår framtid är nu, och inte i morgon eller i den obestämda framtiden. Alla vi sitter i samma båt oberoende av kön, ålder eller modersmål. Vi gör det tillsammans för Nylands och Finlands skull.

We all make that one decisive decision in our lives; for some it means buying a house and for others having a child with a loved one. What both experiences have in common is that they change us. They give our lives a whole new direction, from which it is impossible to turn back. These life’s great big changes define us as people and bring out the best in us.

I have now reached one of these life’s many crossroads. On last week’s Tuesday the local party chapter of the Social Democratic Party decided to elect me as one of their parliamentary election candidates.

The journey I am about to embark on won’t be easy. On the contrary, it’s going to be a rough one, which is going to perhaps require more effort than anything else that I have accomplished in my life so far.

Fortunately, I can find solace in the fact that you, my friends and family, are there to support me. Nothing this massive can be built by a single man, and consequently we can only lay the groundwork together.

This campaign starts with each and every one of you. It also belongs to you all. The future of Finland starts today – not tomorrow or in the distant future. We’re all in it together, despite our gender, age or mother tongue. Ultimately, Finland’s and Uusimaa’s cause shall further us all!

Hyvää naistenpäivää!

Naistenpäivän voisi sivuuttaa vain yhtenä uutena kaupallisena juhlapyhänä, jolloin miehet rauhoittavat mielensä hankkimalla rakastetulleen kimpun ruusuja ja suklaarasian. Todellisuudessa se tarjoaa kuitenkin meille mahdollisuuden itsetutkiskeluun ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Vaikka naisten oikeudet ovatkin Suomessa kenties maailman parhaalla mallilla, saamme silti törmätä lähes kuukausittain otsikkoihin naisten alipalkkauksesta ja heidän työelämässään kohtaamista monista haasteista. Naisen euro on siis edelleen 80 senttiä – kyseessä ei ole mikään myytti.

Usein pelottaakin ajatella, miten naisten oikeudet toteutuvat muualla maailmassa, kun väärinkäytöksiä toteutuu täälläkin niin paljon. Pelkästään tänä vuonna mediahuomiota saavuttanut #metoo-kampanja on hyvin osoittanut, kuinka hyväksikäyttö on arkipäivää monen naisen elämässä.

Pidetään siis yhdessä huolta siitä, että naistenpäivästä ei tule vain juhlapyhää, jolla pesemme kätemme. Jaan itsekin tänä vuonna kukkia mutta samalla yritän parhaani mukaan välittää vähän syvempääkin viestiä.

Nyt se sykkii! Det börjar nu! It begins now!

 

Tiedote – vapaa julkaistavaksi 5.3 klo 15:00

Me teemme kaikki elämässämme sen yhden ratkaisevan päätöksen; toisilla se tarkoittaa uuden talon ostamista tai vaikka lapsen hankkimista. Yhteistä näissä kaikissa kokemuksissa on, että ne muuttavat meitä. Ne määräävät elämällemme uuden suunnan, jolta palaaminen ei enää ole mahdollista. Nämä elämän suuret murroskohdat määrittävät meidän persoonaamme ja tuovat esiin luonteemme parhaat puolet.

Olen nyt itse saapunut yhteen näistä elämän suurista risteyskohdista. Viime viikon tiistaina Kirkkonummen demarien kunnallisjärjestö päätti esittää minua kuntamme eduskuntavaaliehdokkaaksi.

Tiedän, että alkava lähes vuoden kestävä matka ei tule olemaan helppo. Päinvastoin se tulee olemaan rankka taival, joka tulee vaatimaan kenties enemmän töitä kuin mikään aikaisempi ponnistus tähänastisessa elämässäni.

Mieltäni kuitenkin piristää se tieto, että te, ystäväni ja perheeni, olette tukenani. Mitään näin massiivista ei voi rakentaa yksin vaan sen peruskiven voimme muurata ainoastaan yhdessä.

Tämä kampanja lähtee liikkeelle meistä jokaisesta ja kuuluu samalla teille joka ikiselle.  Suomen ja meidän kaikkien tulevaisuus on nyt – ei huomenna eikä hamassa tulevaisuudessa. Olemme tässä veneessä yhdessä riippumatta sukupuolesta, syntyperästä, iästä tai kielestä. Me teemme tätä yhdessä Uudenmaan ja Suomen puolesta.

Alla vi fattar något viktigt beslut under vår livstid. För några betyder det att köpa ett hus eller att skaffa tillökning i familjen. Gemensamt för sådana beslut är att de förändrar oss. De bestämmer riktningen av våra liv och det är inte längre mögligt att ta tillbaka dem efter vi skaffat beslutet. Dessa stora förändringsperioder bestämmer våra personligheter och framför våra sinnelags bästa sidor.

Jag har nu själv kommit till en av dessa stora vändpunkter av livet. I torsdags bestämde socialdemokraternas kommunalorganisation i Kyrkslätt att föreslå att ställa upp mig som vår kommuns riksdagsvalkandidat. Jag vet att den börjande färden, som kommer att ta nästan ett år, skall ej vara lätt. Tvärtom kommer den att vara en hård vandring som troligtvis kommer att kräva mera arbete en någon ansträngning i mitt tidigare liv.

Ändå gör mig glad den realiteten att ni, mina vänner och familjemedlemmar, ska stödja mig. Inget så här massivt kan man bygga ensamt, utan dess grundsten kan vi bara mura tillsammans.

Den här kampanjen beror på var och en av oss och samtidigt tillhör den oss alla. Finlands och vår framtid är nu, och inte i morgon eller i den obestämda framtiden. Alla vi sitter i samma båt oberoende av kön, ålder eller modersmål. Vi gör det tillsammans för Nylands och Finlands skull.

We all make that one decisive decision in our lives; for some it means buying a house and for others having a child with a loved one. What both experiences have in common is that they change us. They give our lives a whole new direction, from which it is impossible to turn back. These life’s great big changes define us as people and bring out the best in us.

I have now reached one of these life’s many crossroads. On last week’s Tuesday the local party chapter of the Social Democratic Party decided to elect me as one of their parliamentary election candidates.

The journey I am about to embark on won’t be easy. On the contrary, it’s going to be a rough one, which is going to perhaps require more effort than anything else that I have accomplished in my life so far.

Fortunately, I can find solace in the fact that you, my friends and family, are there to support me. Nothing this massive can be built by a single man, and consequently we can only lay the groundwork together.

This campaign starts with each and every one of you. It also belongs to you all. The future of Finland starts today – not tomorrow or in the distant future. We’re all in it together, despite our gender, age or mother tongue. Ultimately, Finland’s and Uusimaa’s cause shall further us all!

Vieraskynä: Poliittinen omakuvani

Toivo on ollut hyvä ystäväni lukiosta saakka. Voin liioittelematta sanoa, että hän on kenties yksi suurimmista vaikuttimista oman puoluekantani takana. Tasan vuosi sitten pyysin häntä kirjoittamaan tekstin hänen omien poliittisten motivaatioiden taustoista. Toivoin häneltä yksinkertaista ideologista omakuvaa mutta sainkin lopulta niin paljon enemmän. Toivo onnistuu tekstissään tiivistämään ne arvot, mitkä vetivät minua SDP:ssä puoleensa, ja toisaalta osoittamaan, miksi tämä liike – jos mikään – on ollut maailmanhistorian tärkein poliittinen aatesuuntaus.

Mikään esittely ei kuitenkaan tee oikeutta Toivon oivalliselle ja erinomaiselle tekstille, joten nyt pitemmittä puheitta haluan antaa estraadin hänelle. Lava on sinun – ole hyvä!

Hyvä ystävä, toveri tai kilpakumppani! Olen ollut sosiaalidemokraatti lähes koko pienen ikäni, aina kuusivuotiaasta asti. Jotkut luulevat, että olen oppinut aatteeni perheeltäni ja sukulaisiltani, mutta tästä ei ole kyse. Minua kiinnosti politiikka jo päiväkoti-ikäisenä, ja kun opin lukemaan viisivuotiaana, aloin myös tutkia puolueita. Pienen pojan, joka uutisia seuraavana ja monikulttuurisen perhetaustan omaavana tunsi jo tuolloin maailman eriarvoisuuden, mieleen iski vahvasti sosiaalidemokraattien pyrkimys eriarvoisuuden vähentämiseen ja reilun yhteiskunnan luomiseen niin koto-Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Erityisen vaikutuksen minuun teki Erkki Tuomiojan vuosikymmeniä jatkunut työ rauhan sekä taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen puolesta. Siispä minusta tuli Suomen sosialidemokraattisen puolueen kannattaja. Tämä vakaumus on jatkunut läpi ajan, jolloin SDP on kärsinyt historiansa pahimmat vastoinkäymiset, ja jolloin jopa koko puolueen tulevaisuus poliittisena toimijana on asetettu kyseenalaiseksi. Pääsyy tähän ahdinkoon on ollut taloudellisen, ideologisen ja yhteiskunnallisen välinpitämättömyyden sekä oikeistopopulismin nousu 2000-luvulla. Silti poliittinen suuntaumukseni ei ole koko tänä aikana horjunut.

Syyt vankkumattomaan vakaumukseeni ovat moninaiset, mutta ne liittyvät kaikki etupäässä sosiaalidemokraattisen liikkeen luonteeseen, olemukseen ja historiaan. Poliittisena liikkeenä sosiaalidemokratia on niin maailmanhistoriallisessa kuin poliittisessa tarkastelussakin aivan poikkeuksellinen. Jo syntyaikoinaan 1800-luvun loppupuolella sosiaalidemokraattiset puolueet olivat yhdessä ammattiliittojen kanssa ratkaisevassa asemassa työväen tolkuttoman riiston asteittaisessa loppumisessa. Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa sosiaalidemokratian pyrkimykset taloudellisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan luomiseen rauhanomaisin keinoin estivät Venäjän vallankumouksen ja kommunistisen totalitarismin kauhujen leviämisen muualle Eurooppaan. Samalla kommunistiset puolueet erosivat lopullisesti sosiaalidemokraateista, ja kumpienkin kansainväliset kattojärjestöt, internationaalit, saivat tuulta purjeisiinsa. 1930-luvulla sosiaalidemokraattien ja muiden maltillisten voimien yhteistyö johti ensimmäisiin ns. kansanrintama- ja punamultahallituksiin, jotka onnistuivat laajalti patoamaan fasismin ja natsismin hyökyaallon Euroopan demokratioihin. Surulliseksi poikkeukseksi jäi Saksa, jossa porvarien selkärangattomuus ja kommunistien yhteistyökyvyttömyys jättivät sosiaalidemokraatit pitkälti yksin, mikä johti Hitlerin valtaannousuun ja maailmanhistorian julmimpaan ja tuhoisimpaan konfliktiin.

Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa, Aasia ja Lähi-Itä olivat raunioina. Hävitystä käyttivät häikäilemättömästi hyväkseen Stalinin tukemat kommunistiset liikkeet eri puolilla maailmaa, erityisesti Aasiassa. Samalla Neuvostoliiton miehitysjoukot loivat ns. sosialistiset kansademokratiat Itä-Euroopassa. Nämä valtiot eivät olleet sosialistisia tai demokraattisia eivätkä myöskään edustaneet kansaa. Ne olivat oikeastaan sosialismin vaateisiin puettua fasismia edustaneen Kremlin poliittiseen, taloudelliseen ja kulttuurilliseen riistoon perustuneita siirtomaita. Läntisessä Euroopassa sekä osassa Aasiaa ja Latinalaista Amerikkaa valtaan kuitenkin nousivat sosiaalidemokraattiset ja muut maltilliset voimat, joiden johdolla jälleenrakentaminen ja sodasta toipuminen oli ennätyksellisen nopeaa. Apuna tässä olivat 1930-luvun suuren laman jälkeen kehitelty keynesiläinen talousteoria sekä ajatus hyvinvointiyhteiskunnasta. Näiden vallankumouksellisten uusien ajattelutapojen avulla syntyivät ensimmäiset länsimaiset hyvinvointivaltiot, ja Neuvostoliiton valtapiirin laajentuminen läntiseen Eurooppaan saatiin pysäytettyä. Valitettavasti kolmannessa maailmassa usein lupaavasti alkaneet hankkeet kaatuivat yleensä joko USA:n riistokapitalistien tai Neuvostoliiton kommunistien masinoimiin vallankaappauksiin.

Kylmän sodan aikana maailman tapahtumat eivät kuitenkaan keskittyneet pelkästään Eurooppaan. Afrikassa ja Aasiassa alkoi siirtomaiden vapautuminen, joka johti kenties maailmanhistorian suurimman rikoksen, imperialismin, päättymiseen. Dekolonisaatiossakin sosiaalidemokraattiset liikkeet olivat tärkeässä asemassa. Usein siirtomaiden vapautusliikkeet olivat aatteellisesti lähellä sosiaalidemokratiaa ja Sosialistinen internationaali, maailman sosiaalidemokraattisten puolueiden kattojärjestö, tuki siirtomaiden itsenäistymispyrkimyksiä etenkin 1950-luvun lopulta alkaen. Lisäksi sosiaalidemokraattiset puolueet olivat usein emämaissa tekemässä varsinaista poliittista päätöstä siirtomaiden itsenäisyyden tunnustamisesta. Tässä kehityskulussa syntyi myös nykyaikainen ajatus ihmis- ja vähemmistöoikeuksista. Samalla sosiaalidemokraattiset voimat pyrkivät edistämään Itä- ja Länsiblokkien vuoropuhelua, liennytystä ja aseistariisuntaa ja siten estämään Kolmannen maailmansodan syttymisen. Siinä samassa tarjoutui mahdollisuus edistää läntisen Euroopan taloudellista, diplomaattista ja poliittista yhdentymistä, mikä vähitellen johti EU:n syntyyn.

Sosiaalidemokraattien maailmanlaajuinen yhteistyö ei loppunut Kylmän sodan päättyessä. Yhä nykyäänkin merkittävistä poliittisista voimista vain sosiaalidemokraatit, kommunistit ja vihreät ovat kansainvälisesti sekä laajalle levinneitä, että maailmanlaajuisesti likipitäen ideologisesti yhtenäisiä. Näistä kuitenkin vihreät ovat merkittävä voima vain länsimaissa ja kommunistit taas Neuvostoliiton romahduksen ja keskinäisten kiistojen rampauttamia. Syy sosiaalidemokraattisten puolueiden hämmästyttävään samankaltaisuuteen ympäri maailman on periaatteessa varsin yksinkertainen; sosiaalidemokraattisen ideologian ytimessä on kansainvälisesti universaali pyrkimys eriarvoisuuden vähentämiseen ja rauhan edistämiseen. Niinpä maailman sosiaalidemokraatit, demokraattiset sosialistit ja työväenliikkeet kykenevät laajaan ja korkeatasoiseen yhteistyöhön, mihin muut poliittiset liikkeet eivät vielä ole kyenneet.

Ihmiskunta on kohdannut vuosi vuodelta yhä suurempia haasteita, ja kerta toisensa jälkeen sosiaalidemokratia on synnystään alkaen lähtenyt päättäväisesti näitä ongelmia ratkomaan. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä on ilmastonmuutos. Ilmaston lämpeneminen johtaa yhä suurempiin ympäristökatastrofeihin, jotka aiheuttavat sotia ja ennennäkemättömän suuren määrän pakolaisia. Vaikutukset näkyvät jo selvästi maailman haavoittuvimmissa maissa. Tämä nykypäivän suurin eksistentiaalinen uhka ihmiskunnalle voidaan ratkaista vain laajalla kansainvälisellä yhteistyöllä, jossa sosiaalidemokraatit luonnollisestikin jo nyt näyttelevät tärkeää osaa. Tärkeää tässä on kansainvälinen solidaarisuus, jonka tärkein viestintuoja kansainvälinen sosiaalidemokraattinen liike on ollut ja on edelleen. Myöskin kansainvälinen terrorismi ja osittain uudelleen leimahtanut Kylmän sodan aikainen vastakkainasettelu, sodanlietsonta ja asevarustelu luovat uusia uhkakuvia. Näihinkin sosiaalidemokraatit ovat vastanneet edistämällä suvaitsevaisuutta ja liennytystä. Suuret ongelmat vaativat suuren mittakaavan toimintaa, ja tähän kyetään vain laajalla kansainvälisellä yhteistyöllä.

Viime vuosina länsimaissa yhteiskunnallinen eriarvoisuus on lisääntynyt merkittävästi paljolti uusliberaalin talouspolitiikan aiheuttaman hyvinvointivaltioiden alasajon takia. Samalla oikeistopopulistiset puolueet ovat menestyneet tarjoamalla yksinkertaistettuja ja todellisuudessa toimimattomia ratkaisuja, jotka toteutuessaan ajaisivat yhteiskuntamme takaisin 1930-luvun synkkiin aikoihin. Todellinen ratkaisu näihin ongelmiin on paluu vahvaan hyvinvointiyhteiskuntaan ja vastuulliseen kapitalismiin, joiden ylläpitoon osallistuvat niin valtiot, suurpääoma kuin kansalaiset niin yksityishenkilöinä kuin yhteisöinäkin. Tällainen talous- ja yhteiskuntapolitiikka on ollut sosiaalidemokraattisen ajattelun ytimessä ainakin viimeiset seitsemänkymmentä vuotta. Nykyiset sosiaalidemokraattiset puolueet ja liikkeet pyrkivät siis samanaikaisesti taloudelliseen hyvinvointiin, vapaaseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan sekä kestävään kehitykseen.

Kotimaassamme SDP:n linja on pitkälti ollut samanlainen kuin muualla maailmassa. Sen pyrkimyksenä on ollut koko olemassaolonsa ajan tehdä Suomesta mahdollisimman oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa kaikki voivat elää ihmisarvoista elämää. Suurilta osin puolue on tässä onnistunut yhteistyössä lähes kaikkien Suomen historiallisten ja modernien puolueiden kanssa lukuun ottamatta fasistisia ja jyrkän kommunistisia voimia. Vaikka kannattamani puolue on viime vuosina ollut alennuksen tilassa, ovat viimeisimmän kahden vuoden tapahtumat jälleen kerran osoittaneet sosiaalidemokratian voiman. Sosiaalidemokraattiset puolueet eivät lupaa kuuta taivaalta, eivätkä he myöskään takerru dogmaattisesti omaan ideologiaansa. He ovat aina valmiita dialogiin minkä tahansa kansanvaltaisen poliittisen voiman kanssa. He eivät myöskään pyri jakamaan ihmisiä hyviin ja pahoihin, meihin ja heihin tai menestyjiin ja epäonnistujiin, sillä sosiaalidemokraateille kaikki ihmiset ovat saman arvoisia. Viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet niin uusklassisen kapitalismin kuin oikeistopopulisminkin mahdottomuuden. Kiihkeän ideologiset dogmaatikot nousevat ja tuhoutuvat vouhotuksineen, mutta ajoittain suorastaan tylsän pragmaattiset sosiaalidemokraatit säilyvät ja jatkavat rauhallista etenemistään poliittisen, yhteiskunnallisen ja maailmanlaajuisen vapautumisen ja tasa-arvoistumisen loputtomalla tiellä. On parempi edetä rauhallisesti kuin poukkoilla suurella vauhdilla ja innolla sinne ja tänne.

Koska uskon valistuksen arvoihin ja tasaiseen, rauhanomaiseen kehitykseen kohti parempaa tulevaisuutta, olen sosiaalidemokraatti. Koska uskon, että maailmassa ja Suomessa on tilaa kaikille, olen sosiaalidemokraatti. Koska uskon, että kaikkia ihmisiä pitää arvostaa ja kuunnella, olen sosiaalidemokraatti. Tämä on vastaukseni kysymykseen ”Mikä olet poliittisesti?”. Miten itse vastaisit?

Toivo Qiu,

Filosofian ylioppilas ja poliittinen aktiivi

Sisällissodan molempia osapuolia yhdistävä muistomerkki puuttuu yhä

Sisällissodan syttymisestä on sata vuotta, mutta yhteinen, molempia osapuolia yhdistävä muistomerkki puuttuu vieläkin. Perjantaina eduskunnassa pidetty sisällissodan muistotilaisuus osoitti, että muistomerkille olisi suomalaisessa yhteiskunnassa paikkansa. Muun muassa arkkipiispa Kari Mäkinen on vedonnut muistomerkin rakentamisen puolesta.

Sisällissodan yhteinen muistaminen on tärkeää ihmisten kokemus- ja tunnemuistin kannalta, koska se kulkee pitkään sukupolvelta toiselle. Muistomerkki voitaisiin sijoittaa esimerkiksi kirkon pihalle, koska silloin se symboloisi samalla kirkon selontekoa sisällissodasta.

Moderni sisällissodan muistomerkki sitoisi yhteen vuoden 1918 traagiset tapahtumat. Muistomerkki käsittäisi vankileirit, punaisten- ja valkoisten harjoittaman terrorin ja taisteluissa kaatuneet siviilit ja sotilaat. Samalla se kuvaisi sodan aiheuttamaa molempien osapuolten kokemaa kärsimystä ja olisi kansakunnan yhtenäisyyden tunnustus.

Tuomas Suihkonen
Vantaa

Markus Myllyniemi
Kirkkonummi