Veikkolan osallistava senioritalo

Veikkolaan nousee senioritorni – mutta minkälainen? Projekti herättää veikkolalaisissa kysymyksiä epäluuloa ja ehkä pelkoakin. Miten pitkä on rakennuksen heittämä varjo? Mikä on senioriasuntojen määrä. Kuunnellaanko meitä veikkolalaisia?

Ajatellaan, että rakennuttaja tulee ja rakentaa. Näin ei tarvitse olla. Tilanne voisi näyttää hyvin erilaiseltakin. Veikkolan asukkaat voisivat itse tarttua tuumasta toimeen ja toteuttaa  hankkeen vaihtoehtona sille, että antaisimme rakennusliikkeen tehdä tontille kovan rahan palveluasuntoja,

Idea saattaakin kuulostaa hullulta, ei se olisi täysin ennen kuulumaton tai edes täysin uusi. Päinvastoin Ruotsin ja Suomen monet olemassa olevat esimerkit ovat osoittaneet, miten yhteisöpohjainen ja -lähtöinen rakennustapa voi toimia yritysvetoista paremmin.

Yhteisövetoisen rakentamisen lähtökohta ja malliesimerkki on Helsingin Arabianrantaan toteutettu Loppukiri-asukasyhteisö. Kaikki lähti liikkeelle kolmesta asukkaasta, naisesta, jotka halusivat rakentaa itselleen ja ystävilleen kodin, jossa he voisivat elää mielekästä ja itsenäistä elämää loppuun asti.

Ideansa toteuttamiseksi naiset perustivat yhdistyksen, joka otti yhteyttä kaupunkiin sekä rakennusliikkeisiin. Rakennustöiden alkaessa yhdistyksessä oli jo 300 aktiivista jäsentä, jotka kaikki osallistuivat omalla panoksellaan hankkeen toteuttamiseen. Loppukirin tavoitteena on ollut taata asukkaille kodinomainen asuntoyhteisö, jossa asukas ei laitostu ja jossa toiminta tukee toimintakykyä.

Loppukiri- projektin tuloksena syntyi Arabianrantaan kerrostalo, jossa on mm. yli 50 omistusasuntoa, laajat yhteisölliset tilat, laitoskeittiö ja ruokasali. Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä syntyi yhteisöllinen toimintatapa, jossa yhdistyvät naapuriapu sekä arvokas ja mielekäs elämäntapa.

Arabianrannan senioritalon asukkaat ovat jatkaneet yhteisöllistä taivaltaan nyt jo yli 10 vuotta. Kansalliset ja kansainväliset ryhmät ovat tuttuja Loppukirin asiakkaiden arjessa. Mallia ihaillaan ja sen mahdollisuudesta haikaillaan. Uusi senioritalo, Aikalisä on noussut Jätkäsaareen.

Miksi siis emme näyttäisi taas kerran, mihin tämä gallialaiskylä pystyy. Etsikäämme malli, jolla kirkkonummelaisille senioreille turvataan arvokas ja osallisuutta vahvistava vanhuus.

Suomen sisällissodan muistoaloite

Suomen sisällissodasta tulee tämän vuoden tammikuussa kuluneeksi 100 vuotta. Tuon sodan aikana syntyneet jakolinjat erottavat kuitenkin edelleen yhteiskuntaamme, eikä tapahtuman yhteinen muistaminen ole vielä nykyaikanakaan helppoa. Me allekirjoittaneet valtuutetut edellytämme kunnalta toimia sisällissodan yhteisen muistomerkin rakentamiseksi Kirkkonummelle, jossa sodan molemman osapuolin uhreja muistettaisiin sekä kunnioitettaisiin.

Keskeiselle paikalle sijoitettu moderni muistomerkki sitoisi yhteen vuoden 1918 traagiset tapahtumat. Se kuvaisi samalla sodan aiheuttamaa molempien osapuolien, Kirkkonummen kaikkien kuntalaisten ja myös kaikkien suomalaisten kokemaa kärsimystä ja olisi voimakas yhtenäisyyden tunnustus.

Sisällissodan muisto voidaan parantaa vain kokoontumalla yhteen ja muistamalla Kirkkonummen useita ihmiskohtaloita vaatineita tapahtumia.

Maksuttomat opiskeluvälineet toisen asteen opiskelijoille

Toisen asteen opinnot ovat merkittävä kuluerä monelle kirkkonummelaiselle perheelle. Koulutukseen liittyvät kulut muodostuvat oppikirjoista, oppimateriaaleista, työvälineistä- ja tarvikkeista. Lukio- ja ammattikoulutuksen kulut ovat kalliit, ja voivat tutkinnosta sekä koulutusohjelmasta riippuen nousta useisiin tuhansiin euroihin. Keskimäärin esimerkiksi lukiotutkinto maksaa opiskelijalle noin 2600 euroa.

Opetushallituksen arvioiden mukaan noin 36% toisen asteen koulutuksen piirissä olevien opiskelijoiden perheistä kärsii talousvaikeuksista. Erityisesti näille perheille lapsen kouluttaminen toisen asteen koulutusohjelmissa on suuri taloudellinen ponnistus. Maksuttomat opiskelun välineet ovat tärkeä panostus syrjäytymisen ehkäisyssä erityisesti niille perheille ja opiskelijoille, jotka joutuvat laskemaan toimeentulonsa riittävyyttä. Menettely myös ehkäisee opintojen keskeyttämistä taloudellisista syistä.

Opetuksessa käytettävät kirjat vaihtuvat nopeaan tahtiin opettajasta, kurssista ja oppilaitoksesta riippuen, ja näin kirjojen ostaminen käytettynä ei usein ole mahdollista. Ammattikoulutuksessa käytettyjen oppikirjojen hankkiminen on käytännössä mahdotonta. Oppilaitosten kirjastot eivät myöskään voi hankkia suuria määriä oppikirjoja niukkojen resurssiensa takia, ja näin opiskelijat ovat lähes pakotettuja hankkimaan usein 50 tai 60 euron hintaiset oppikirjansa uutena kirjakaupasta.

Kunnalla olisi kuitenkin huomattavasti vahvempi neuvotteluasema kustantajien kanssa kilpailutuksen kautta, jonka takia he pystyisivät hankkimaan oppilaitosten tarvitsemat oppimateriaalit merkittävästi halvempaan hintaan. Kirjojen käytössä voitaisiin samalla edellyttää ainakin oppilaitoskohtaista yhtenevyyttä, mikä lisää hankittavien erien suuruutta ja laskisi näin oppikirjojen hintaa. Kunta voisi myös selvittää, miten oppikirjojen ja opiskeluvälineiden kierrätys on tarkoituksenmukaista järjestää ja näin laskea omia kustannuksiaan.

Opiskelijoiden yhdenvertaisuuden ja koulutusmahdollisuuksien edistämiseksi Kirkkonummen tulee varata kunnan talousarviossa varat opetuksessa edellytettyjen oppikirjojen ja muiden opiskelun välineiden hankintaan kirkkonummelaisille lukion ja ammatillisen perustutkinnon opiskelijoille. Kirkkonummi tekee näin opiskelun nuorille opiskelijoille aidosti maksuttomaksi.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Kirkkonummen kunta ottaa käyttöön vuoden 2020 talousarviosta alkaen määrärahan lukion ja ammatillisen perustutkinnon Kirkkonummen ja kuntayhtymien oppilaitosten opiskelijoille opiskelussa vaadituista oppikirjoista, muusta oppimateriaalista sekä työvälineistä ja -tarvikkeista koituvien kustannusten kattamiseksi.

Veikkolan meluaidan lyhyt historia

Veikkolan meluaita toteutuu viimein vuosikymmenien yrityksen jälkeen vuoden 2020 syys-lokakuussa. Oma tieni meluaidan puolestapuhujana alkoi keväällä 2017, kun aktivoiduin paikallisena ympäristöaktiivina Pohjois-Kirkkonummen puolesta ry:n puheenjohtajana. Syntyperäisenä veikkolalaisena moottoritien melu oli minulle luonnollisesti hyvin tuttu juttu, ja tiesin heti poliittisen heräämiseni jälkeen, että tämä olisi se paikallinen ongelmakohta, johon haluaisin puuttua ensin.

Havainnekuva moottoritien melutilanteesta Lamminjärventieltä, jossa asuntojen takapihat aukeavat moottoritielle.

Keräsin vuoden 2017 keväällä yli 2000 nimeä adressiin meluaidan rakentamisen puolesta, ja tapasin samalla satoja veikkolalaisia kiertäessäni ovelta ovelle allekirjoituksia kerätäkseni. Tutustuin meluaitakampanjan aikana uskomattomiin ihmisiin, jotka kertoivat minulle kaiken hankkeen historiasta ja siitä, kuinka haitallista moottoritien melu oikeastaan on ihmisten terveydelle.

Samana keväänä minut valittiin myös Kirkkonummen kunnanvaltuustoon, jossa lupasin tavalla tai toisella pitää huolta siitä, että meluaita rakennettaisiin Veikkolaan neljän vuoden vaalikaudellani. Kyläläisiltä saamani hurjan tuen inspiroimana päätin, että tämä adressi tulisi luovuttaa vain kaikkein korkeimmalle mahdolliselle taholle.

Samana keväänä minut valittiin myös Kirkkonummen kunnanvaltuustoon, jossa lupasin tavalla tai toisella pitää huolta siitä, että meluaita rakennettaisiin Veikkolaan neljän vuoden vaalikaudellani. Kyläläisiltä saamani hurjan tuen inspiroimana päätin, että tämä adressi tulisi luovuttaa vain kaikkein korkeimmalle mahdolliselle taholle.


Onnekseni silloinen liikenneministeri Anne Berner otti minut vastaan, ja kuunteli kyläläistemme vuosikymmeniä jatkunutta huolta. Muutama viikko tapaamisemme jälkeen järjestin myös kahdet meluaitakahvit aivan moottoritien vieressä osoittaakseni medialle ja kuntamme päättäjille, kuinka vakava melusaasteongelma oikeastaan oli.

Päästessäni kunnanvaltuuston aloin myös välittömästi pohtimaan, miten voisin ajaa hanketta eteenpäin. Päädyin lopulta jättämään vuoden 2017 syyskuun kunnanvaltuustossa valtuustoaloitteen Veikkolan meluaidan rakentamisesta osakokonaisuuksittain, missä Lamminjärven puoleinen osuus rakennettaisiin ensin toiselle puolelle suunniteltavan junaradan aiheuttamien epävarmuustekijöiden takia.

Seuraavan kerran asia nytkähti eteenpäin, kun Veikkolan kyläyhdistyksen pitkäaikaisten voimanaisten Raija Karin sekä Pirkko Kauton ja Keskustan entisen puoluesihteeri Eero Lankian kanssa saimme kutsuttua liikenneministeri Bernerin Veikkolaan meluaidasta pidettyyn kyläkokoukseen. Tilaisuudessa Berner sitoutui meluaidan rakentamiseen ja teki kunnanjohtaja Aarnion kanssa sopimuksen hankkeen toteuttamisesta.

Liikenneministeri Berner, kansanedustaja Adlercreutz ja kunnanjohtaja Aarnio veikkolalaisten vieraana kyläkokouksessa marraskuussa 2017.

Seuraavien kuukausien ajan meluaidan lobbaaminen jatkui epävirallisesti kunnanvaltuuston ja eduskunnan käytävillä, ja lopulta vuoden 2018 kesäkuun valtuustossa teimme lopullisen päätöksen aidan rakentamisesta. Tämän jälkeen muutama vuosi kului meluaitaa suunniteltaessa, ja erityisesti järvien välisen kannaksen heikko maaperä aiheutti suunnittelijoille päänvaivaa. Suunnittelutöiden valmistuttua meluaitakokonaisuuden rakentaminen saatiin kuitenkin käyntiin toden teolla vuoden 2020 maaliskuussa, ja loppu onkin historiaa. Jos jotain vuosikymmenien meluaitatyö osoitti, että kovalla työllä ja yhteispelillä myös mahdoton on mahdollista tässä pohjoisessa gallialaisessa kylässämme!

Havainnevideo valmiista meluesteistä. Perälänjärven puolelle rakennetaan 1,5 metrin korkuinen väliaikainen melukaide, joka torjuu erityisesti rengasmelua.