Neljä vuotta nuorena kuntapäättäjänä

Muistan kesän vuonna 2017, kun astelin ensimmäistä kertaa Kirkkonummen kunnantalon ovista sisään ja istuuduin valtuustosalin penkeille. Olin samaan aikaan jännittynyt ja tarmokas, enkä ollut varma, miten minuun – kunnan historian siihen asti nuorimpaan kunnanvaltuutettuun –suhtauduttaisiin. Oli selvää, että edessäni olisi neljä vuotta kovaa työtä. Tästä huolimatta olin silti innoissani, koska tiesin, että tekemälläni työllä oli tarkoitus. 

Vaikuttaminen ei ollut alussa aina helppoa, sillä kuntapolitiikan noviisilta kesti hetken ymmärtää, miten muutosta kunnassamme voisi ajaa parhaiten. Ymmärsin pian, että minun kohdallani luontevin tapa vaikuttaa oli avoin kuntalaisia osallistava luottamushenkilötyö. Tartuinkin pian kynääni ja kirjoitin heti 2017 syksyllä ensimmäisen valtuustoaloitteeni, jonka avulla pyrin toteuttamaan siihen mennessä vuosikymmeniä odotetun Veikkolan meluaidan. Päädyin tämän ensimmäisen valtuustoaloitteen jälkeen tekemään neljän vuoden aikana viisi muuta aloitetta koskien esimerkiksi senioriasumista ja kulttuurin vapaaehtoistoimijoiden tukemista.

Aloin myös aktiivisesti pitää blogia ja lehtikolumnia, jonka kautta pyrin pitämään kuntalaiset ajan tasalla siitä, mitä Kirkkonummen päätöksenteon kulisseissa oikeastaan tapahtuu. Kirjoittamani tekstit ovat herättäneet runsaasti keskustelua sekä printtimedian että sosiaalisen median puolella ja hyvä näin. Uskon vahvasti, että kehitys vaatii avointa ja osallistavaa keskustelua, ja ilman kehitystä ei myöskään saada aikaan muutosta.

Ensimmäisen valtuustovuoteni jälkeen koin, että tavoitteeni etenivät hyvin ja sinnikkään lobbaamisen ansiosta esimerkiksi Veikkolan meluaita eteni harppauksin eteenpäin lopulta toteutukseen asti. Tämä ja monet muut investoinnit profiloivatkin koko valtuustokautta, ja kunnan investointitase on kasvanut niiden takia merkittävästi. On selvää, että jokaisella kuntalaisella vauvasta vaariin tulee olla oikeus elää, viettää vapaa-aikaa ja työskennellä terveissä tiloissa. Esimerkiksi uudet palveluasumisen ja koulutuksen hankkeet ovat tämän takia välttämättömiä, ja niiden viivästyttäminen tulee vain lisäämään sekä inhimillisiä että taloudellisia kustannuksia.

On selvää, että jokaisella kuntalaisella vauvasta vaariin tulee olla oikeus elää, viettää vapaa-aikaa ja työskennellä terveissä tiloissa.

Suuret investoinnit kuntalaisten terveyteen eivät kuitenkaan ole ilmaisia ja on itsestään selvää, että näiden ja kuntatalouden tasapainottamisen välille on löydettävä tasapaino. Ratkaisu Kirkkonummen kunnan taloudenpitoon ei ole kuntalaisten hyvinvoinnista nipistäminen tai veronkorotukset, vaan hankintojen kriittinen analysoiminen ja investointien budjettiylitysten ehkäiseminen. Valmisteluvastuu tämän toteuttamisessa pitää pääasiassa olla asiantuntevilla virkamiehillä eikä luottamushenkilöillä, sillä meillä on harvoin esimerkiksi rakennusinsinöörin ammattitaitoa arvioida investointeja.

Kun Kirkkonummelle investoidaan tulevaisuudessa, on selvää, että kuntaamme on kehitettävä sen kolme kylää edellä. Veikkola, Masala-Sundsberg ja Kirkkonummen keskusta tuovat kaikki valtavasti elinvoimaa Kirkkonummelle, eikä meillä ole varaa jättää yhtä kylää kehityksen kyydistä. Yhtä lailla Kirkkonummen vahvuudet ovat sen molemmat kotimaiset kielet, jotka yhdistävät kuntaamme. Koronan myötä kuntaamme on muuttanut laadukkaiden koulutuspalveluiden perässä myös paljon hyvin koulutettuja ulkomaalaistaustaisia perheitä, ja tämä herättääkin kysymyksen siitä, pitäisikö Kirkkonummen viestintää kehittää myös englanniksi.

Koronan kokonaisvaikutuksia kunnassamme on vielä vaikea arvioida, sillä sen taakseen jättämä hyvinvointivelka selvenee erityisesti nuorten kohdalla vasta vuosien saatossa. Samalla korona on jättänyt syvän haavan kuntatalouteen matalamman työllisyyden ja heikentyneiden yrittämisen edellytysten muodossa. Koronakriisi tulee varmasti vaikuttamaan myös tulevien kuntapäättäjien arkeen, ja meidän tulisi tehdä kaikkemme sen lieveilmiöiden torjumiseen, vaikka rokote akuuttiin sairauteen onkin jo olemassa.

Viimeiset neljä vuotta ovat opettaneet minulle paljon. Kirkkonummella on paljon hyvää, mutta moni asia vaatii muutoksia. Erityisesti kuntamme päätöksenteko kaipaa lisää avoimuutta ja yhteisiä pelisääntöjä, jonka pohjalta pystyisimme edelleen kehittämään kuntaamme eteenpäin. Tässä yhteisessä kotikunnassamme on valtavasti potentiaalia ja haluan ainakin itse nähdä, että Kirkkonummesta tulee meille kaikille vieläkin parempi paikka asua. Tässä ei kuitenkaan onnistuta, jos emme ole ensin kaikki yhdessä – tillsammans koko kylän asialla.

Luodaan yhdessä kuntalaisten Kirkkonummi

Todellisen muutoksen aikaansaaminen on vaikeaa. Kun mikä tahansa yhteisö on vuosikymmeniä seurannut toiminnassaan samoja nuotteja, ovat talon tavat juurtuneet syvälle sen peruskiveen, jolloin niiden kaivaminen esiin puuta ravistelematta ei ole helppoa. Joskus, yhteisen hyvän nimissä, meidän on kuitenkin oltava valmiita uudistumaan ja irtautumaan niistä lahoista rakenteista, jotka pahimmillaan uhkaavat mädättää koko puun.

Viime aikoina Kirkkonummella on keskusteltu avoimuudesta – ja hyvä näin. Demokratiassa ilmaisun- ja sananvapaus takaavat, että meillä jokaisella on ääni yhteisessä ihmisajatuksiemme kuorossa. Jos kuitenkin yritämme hiljentää yhdenkin ajattelijan, vaarannamme samalla sen avoimen ajatuksenvaihdon perustan, jolle keskusteleva demokratiamme perustuu. Samalla varmistamme, että ne ulkopuolisen näkövinkkelistä selkeästi tarpeelliset uudistukset eivät toteudu, kun heidän ajatuksiensa liekki sammutetaan jo ennakoivasti.

Totuus on, että jokaista komeroa on hyvä tuulettaa säännöllisesti. Jos annamme periksi avoimuuden vastakohdalle tunkkaisuudelle, voimme samalla sanoa hyvästi muutokselle ja katsoa, kuinka edistyksen pyörät lakkaavat vuosien saatossa pyörimästä. Tämä on pohjimmiltaan inhimillistä, sillä kuka tahansa, joka tekee samaa työtä vuosikymmeniä, eikä pidä korviaan auki muutoksen tuulille, kangistuu väkisinkin kaavoihinsa.

Meidän yhteinen kuntamme on muuttunut valtavasti viimeisen vuoden, vuosikymmenen ja vuosisadan aikana. Tänä aikana yksi asia on kuitenkin pysynyt muuttumattomana: jokaisella kirkkonummelaisella on ollut yksi yhtä arvokas ääni. Jokaisella kuntalaisellamme on jotain sanottavaa, jos vain annamme heidän puhua.

Olen viimeisen vuoden aikana keskustellut satojen kirkkonummelaisten kanssa. Toiset heistä ovat olleet huolissaan vanhusten palveluista, kun taas osaa kiinnostaa opetustoimen palveluiden kohtalo. Heillä jokaisella on ollut jotain arvokasta sanottavaa, ja siksi tunnen oloni niin etuoikeutetuksi, kun olen saanut puhua heidän kanssaan. Tiedän sydämessäni, että tulevaisuuden Kirkkonummi on parempi paikka, jos vain luomme yhdessä avoimen kunnan, jossa jokainen kuntalainen voi tuntea äänensä tulleen kuulluksi.