Hyvä, paha sote – katoavatko palvelumme Pohjois-Karjalaan?

Hyvä, paha sote on kolmiosainen blogisarja, jossa käsitellään tulevan sote-uudistuksen ongelmia. Sarjan ensimmäinen osa avaa sosiaali- ja terveysuudistuksen rahoitusmallia.

Suomen julkinen sektori on rahoituskriisissä. Ikääntyvä väestömme ei enää riitä kattamaan nykyisen muotoisia julkisia palveluita samaan aikaan, kun koronan aiheuttamat välittömät paineet rasittavat sote-sektoria. Nykytilanteen kestämättömyys on ollut selvää jo vuosikymmenien ajan, ja ongelmaa on pyritty ratkaisemaan mitä moninaisimmilla sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksilla, jotka kaikki ovat kaatuneet omaan poliittiseen mahdottomuuteensa.

Kesäkuussa eduskunnassa hyväksytty sote-uudistus on ensimmäinen, joka on edennyt toteutukseen asti. Sote-mallissa Suomeen luodaan 21 hyvinvointialuetta, jotka ovat kuntien sijaan vastuussa sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta. Sitä on markkinoitu yleisratkaisuna kaikkiin Suomen sote-sektorin ongelmiin, ja se lupaa kunnianhimoisesti tarjota kaikille yhdenvertaiset sekä helposti saavutettavat peruspalvelut. Suomi on kuitenkin suuri maa, ja on vaikea ajatella, kuinka sote-uudistus kohtelisi kaikkia kuntia ja maakuntia tasapuolisesti.

Yksi uuden sote-mallin keskeisimmistä piirteistä onkin, että se tukee taantuvia alueita menestyvämpien kustannuksella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uusmaalainen tukee omilla verovaroillaan pohjoiskarjalaisen maanmiehensä terveydenhuoltoa. On äärimmäisen tärkeää, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat laadukkaat kaikkialla Suomessa, mutta kysymys kuuluukin, onko mielekästä, että kannatellessaan muita maakuntia uusmaalainen joutuu samalla nipistämään oman sosiaali- ja terveyspalvelunsa laadusta ja saavutettavuudesta.

Kysymys kuuluukin, onko mielekästä, että kannatellessaan muita maakuntia uusmaalainen joutuu samalla nipistämään oman sosiaali- ja terveyspalvelunsa laadusta ja saavutettavuudesta.

Tulevaisuudessa kirkkonummelaisten terveydenhuoltoon onkin siis käytettävissä 100 euroa vähemmän per asukas, koska sote-uudistuksen myötä parhaiten voivat alueet rahoittavat heikommin voivia hyvinvointialueita. Asukaskohtaisen rahoitusosuuden pienentyminen ajaa väkisinkin säästöihin esimerkiksi palveluverkon osalta, ja onkin kyseenalaista, voidaanko pienempiä palveluyksiköitä pitää enää pystyssä. Kirkkonummen osalta esimerkiksi Veikkolan ja Masalan terveysasemien kohtalo voi olla uhattuna, kun pienentyvä rahoitusosuus pakottaa uudet järjestämisalueet ryhtymään säästötoimenpiteisiin.

Sen sijaan, että sote-uudistus sopeuttaisi taantuvien maakuntien sote-palveluita vastaamaan paremmin niiden rahoituskykyä, kehittyvistä kaupunkiseuduista tehdään niiden maksumiehiä. On yksinkertaisesti kohtuutonta, että Veikkolan sekä Masalan, Kirkkonummen tai Länsi-Uudenmaan sosiaali- ja terveyspalveluista joudutaan leikkaamaan, jotta pohjoiskarjalaiset ystävämme saisivat nauttia samoista sote-palveluista kuin ennen ryhtymättä itse säästötoimenpiteisiin. Tätä ilmiselvää epäkohtaa on mahdotonta niellä kokonaisena, ja meidän on yhdessä ryhdyttävä välittömiin toimiin, jotta meidän sotepalveluitamme ei ulosmitata muualle Suomeen.

Väkivaltaiselle ja muulle ongelmakäyttäytymiselle Kirkkonummella tulee tehdä loppu

Moni kirkkonummelainen on lukenut järkyttyneenä viime sunnuntaina uutisoiduista lasten ja nuorten väkivaltatapauksista, jotka edustavat kunnassamme ja muualla pääkaupunkiseudulla jo pitkään kehittynyttä toista todellisuutta. Valtaosa kuntamme nuorista käyttäytyy hyvin ja lainkuuliaisesti, mutta väkivalta koskettaa etenevissä määrin yhä useamman lapsen, nuoren ja perheen elämää myös meillä Kirkkonummella.

Turvallisuuden tunne omassa kodissa, lähiympäristössä ja kotikunnassa on kategorisesti jokaisen perusoikeus. Tämän takia kaikkiin tilanteisiin, jossa väkivallan uhka saa ihmiset pelkäämään tulee suhtautua äärimmäisellä vakavuudella.  Totuus on, että yksikin väkivallanteko on liikaa, ja niihin tulee puuttua välittömästi, jotta ongelman eskaloituminen voidaan välttää.

Lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen sekä jengiytyminen on vakava ilmiö, johon tulee puuttua päättäväisesti.

Lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen sekä jengiytyminen on vakava ilmiö, ja olemme nyt yhteisönä risteyksessä, jossa voimme joko ummistaa silmämme tälle vakavalle ongelmalle tai sitten puuttua siihen päättäväisesti. Esitän itse, että meidän tulisi reagoida tilanteeseen kaikilla niillä keinoilla, jotka ovat paikallisesti käytössämme. Tilanteen ratkaisemiseen ei kuitenkaan ole olemassa mitään yksittäistä viisasten kiveä, vaan ratkaisu löytyy pikemminkin kunnan, poliisiviranomaisten, huoltajien ja kolmannen sektorin yhteistyöstä.

Kuntatasolla keskeisimpiä toimia, joihin voimme ryhtyä, ovat lastensuojelun, etsivän nuorisotyön ja perhesosiaalityön resurssien kasvattaminen. Erityisesti lastensuojelu on Kirkkonummella kovan paineen alaisena ja tarvitsee lisää resursseja. Koulut ovat yhtä lailla keskeisessä roolissa ongelmaan puuttumisessa, ja opettajien tukena toimivien koulusosionomien palkkaaminen olisi askel oikeaan suuntaan. Kirkkonummelle suunniteltu monialainen nuorten rikolliseen toimintaan puuttuva ankkuritoiminta olisi myös tärkeää saada käyntiin mahdollisimman nopeasti. 

Vaikka poliisin resurssit ovat rajatut, pitäisi sen partioiden läsnäoloa pyrkiä lisäämään ongelmapaikoilla niiden rauhoittavan vaikutuksen vuoksi. Nuorille pitää myös pystyä tarjoamaan koulun jälkeen turvallisia ja sallittuja paikkoja, joissa he haluavat viettää aikaa ja kokoontua. Tästä hyvä esimerkki on Walkers-nuorisokahvila, jonka toiminnan aloittamisesta Kirkkonummella vihreät tekivät keväällä valtuustoaloitteen.

Toimivaan ratkaisuun on saatava mukaan kuitenkin koko yhteisö ja ennen kaikkea myös huoltajat. Tilannetta ei nimittäin voida ratkaista, jos aikuiset ja sivustakatsojat eivät puutu ongelmiin niitä havaitessaan. Meillä on nyt yhteisönä velvollisuus tehdä loppu väkivaltaiselle ongelmakäyttäytymiselle ja estää tämän vakavan ongelman paheneminen entisestään. Totuus nimittäin on, että meille ei ole varaa antaa väkivallan olla osa yhdenkään lapsen tai nuoren elämää.

746 kertaa kiitos!

Kun kuulin ensimmäistä kertaa viime sunnuntaina, kuinka monta ääntä olin saanut kuntavaaleissa, olin täysin hämmästynyt. Vaalikampanjoinnin aikana käymieni keskustelujen perusteella osasin arvata, että lopullinen vaalitulos voisi olla hyvä. En kuitenkaan olisi ikimaailmoissa ajatellut oman lopullisen äänimääräni olevan näin korkea. 

Oma vaalimenestykseni ei mielestäni ole kuitenkaan sunnuntain kuntavaalien suurin saavutus, vaan pikemminkin haluaisin kiinnittää huomion Kirkkonummen vihreiden tekemän yhteisen vaalityön mahdollistamaan vahvaan tulokseen. Mursimme kotikyläni Veikkolan vaalipiirissä kokoomuksen vuosikymmeniä kestäneen valta-aseman, mikä on jo itsessään aivan uskomaton tulos. Kirkkonummi säilyi myös heti Helsingin, Espoon ja Jyväskylän jälkeen Suomen neljänneksi vihreimpänä kuntana. 

Totuus on, että kampanjoidessa mikään ei ole yhtä tärkeää kuin ehdokkaita tukeva verkosto. Kukaan ei pysty tekemään hyvää vaalitulostaan yksin, ja siksi haluan itse myös kiittää Kirkkonummen vihreiden aktiiveja, jotka auttoivat minua kampanjoinnin jokaisella metrillä. Erityisen kiitoksen ansaitsevat puheenjohtajamme Saara Huhmarniemi ja vaalitiimimme jäsenet Krista Petäjärvi, Sanni Jäppinen sekä Reetta Hyvärinen ja omat kampanjatyöntekijäni Osku sekä Tiina. 

Kukaan ehdokas ei olisi kuitenkaan mitään ilman teitä — äänestäjiä — ja siksi haluankin kiittää teitä kaikista niistä mahtavista keskusteluista, joita olen teidän kanssanne saanut käydä. Olen edelleen äärimmäisen liikuttunut siitä, että 746 kirkkonummelaista halusivat antaa ainoan äänensä minulle ja samalla luottivat minuun heidän asiansa ajajana. 

Olen edelleen äärimmäisen liikuttunut siitä, että 746 kirkkonummelaista halusivat antaa ainoan äänensä minulle ja samalla luottivat minuun heidän asiansa ajajana.

Seuraavasta valtuustokaudesta ei tule helppoa, ja monet mullistukset esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä kuntatalouden saralla tulevat vaatimaan valtuutetuilta jatkuvaa tarkkaavaisuutta kuntalaistemme hyvinvoinnin varmistamiseksi. Olen itse sitoutunut olemaan koko kylämme asialla tänään ja tulevaisuudessa, ja toivon todella, että luottamushenkilökollegani puolueesta riippumatta ovat kanssani samoilla linjoilla. 

Hyvää kesää ja lähestyvää juhannusta!

Miksi kukaan muuttaisi Kirkkonummelle?

Kun omat vanhempani muuttivat Veikkolaan 1980-luvun puolivälissä, heidät houkutteli Kirkkonummelle kohtuuhintainen ja turvallinen pientaloasuminen. He halusivat jättää taakseen pölyisen Vantaan lähiön ja löytää turvallisen paikan, jossa perustaa perhe. Tänä kesänä heidän muutostaan kotikuntaamme tulee kuluneeksi 35 vuotta, eivätkä he ole katuneet päätöstään hetkeäkään.

Synnyin itse 16. helmikuuta vuonna 1996 Jorvin sairaalassa ja olen asunut siitä asti Kirkkonummella lukuun ottamatta aikaa, jonka vietin Englannissa. Suurkaupungin valot houkuttelivat minut – juuri lukiosta valmistuneen ylioppilaan – ulkomaille, mutta päädyin lopulta kuitenkin muuttamaan takaisin kotikylääni Veikkolaan. Metropolin vilkkaus ja betoniviidakko eivät olleet minua varten, sillä huomasin joka päivä kaipaavani sitä luonnonläheisyyttä ja rauhallisuutta, johon olin kotikunnassani tottunut.

Puhuessani ihmisten kanssa niistä syistä, mitkä ovat saaneet heidät muuttamaan Kirkkonummelle, huomaamme pian, että samat vetovoimatekijät ovat houkutelleet meidät tänne. Pientaloasuminen, luonnonläheisyys, turvallisuus ja rauhallisuus ovat kaikki niitä valttikortteja, joiden varaan meidän tulisi rakentaa Kirkkonummi tänään ja tulevaisuudessa. Näiden vetovoimatekijöiden vaaliminen vaatii kuitenkin hartiavoimin töitä, johon tulevien luottamushenkilöiden on sitouduttava.

Pientaloasuminen, luonnonläheisyys, turvallisuus ja rauhallisuus ovat kaikki niitä valttikortteja, joiden varaan meidän tulisi rakentaa Kirkkonummi tänään ja tulevaisuudessa.

Nojaaminen kuntamme perusvahvuuksiin ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on varmistettava, että tänne jo muuttaneet kirkkonummelaiset voivat myös hyvin. Kuntalaisten hyvinvointi lähtee liikkeelle korkeatasoisista lähipalveluista, jotka huomioivat jokaisen kuntalaisen vauvasta vaariin. Vaikka talouden tasapainottamispaineet ovatkin kovat, meidän on pidettävä huolta siitä, että perheet voivat hyvin, lapset saavat opiskella terveessä ympäristössä ja seniorit ikääntyä kodinomaisissa ja laadukkaissa tiloissa omassa kotikylässään.

Kirkkonummi on minun vihreä mansikkapaikkani, ja uskon, että se voi olla sitä myös lukemattomille muille ihmisille. Jos pidämme huolta kuntamme ja sen asukkaiden hyvinvoinnista, on Kirkkonummi vielä tulevaisuudessakin paikka, jonne halutaan muuttaa, ja jossa on ennen kaikkea onnellista syntyä, kasvaa, opiskella, perustaa perhe, tehdä töitä ja ikääntyä.

Emme saa ampua itseämme jalkaan kuntataloutta tasapainottaessa

Amerikkalainen taloustieteilijä ja taloustieteen nobelisti Milton Friedman totesi kuuluisasti, ettei lääke tautiin saa olla yhtä paha kuin tauti itse. Tällä hän viittasi erityisesti julkisen sektorin resurssien jakautumiseen ja siihen, kuinka yrittäessämme korjata sen tehottomuuteen liittyviä ongelmia, päädymme helposti itse asiassa pahentamaan niitä. Olen itse perehtynyt kansantalouden ja julkisten toimijoiden talousresurssien jakautumiseen sekä akateemisessa että käytännöllisessä mielessä, ja allekirjoitan täysin Friedmanin toteamuksen.

Kun julkisen sektorin menoja tasapainotetaan, unohdetaan usein tehtyjen toimien ulkoisvaikutus. Taloustieteessä ulkoisvaikutuksella tarkoitetaan esimerkiksi säästötoimesta syntynyttä vaikutusta, joka ei ole suoraan sidoksissa alkuperäiseen syy-seuraussuhteeseen. Ulkoisvaikutuksen lopputuloksen ei aina tarvitse olla negatiivinen, vaan se voi myös olla positiivinen.

Esimerkki positiivisesta ulkoisvaikutuksesta ovat vanhuksille jaetut kenkien liukuesteet, jotka maksoivat itsensä kunnalle moninkertaisesti takaisin säästyneiden erikoissairaanhoidon kustannuksien kautta liukastumisten määrän vähentyessä. Negatiivinen ulkoisvaikutus voi taas johtua esimerkiksi kunnan työntekijöiden hyvinvoinnista säästämisestä, mikä lopulta lisää kustannuksia. Kun kunnan työntekijöiden hyvinvointiin ei enää panosteta, johtaa tämä helposti lisääntyneisiin sairaspoissaoloihin, henkilöstön suureen vaihtuvuuteen ja vaikeuksiin palkata uutta työvoimaa. Nämä taas pakottavat kunnan turvautumaan kalliisiin yksityisiltä yrityksiltä ostettaviin ostopalveluihin.

Kuntataloudessa ulkoisvaikutuksien arviointiin tulisi siis kiinnittää erityistä huomiota ja tehdessä säästöjä tai nostaessa veroja, meidän tulisi pohtia, mikä on näiden toimien tosiasiallinen vaikutus. Kun säästämme kuntalaistemme ja työntekijöidemme hyvinvoinnista tai nostamme veroäyriä, vähennämme samalla epäsuorasti kuntamme veto-, pito- ja elinvoimaa ja teemme samalle itsellemme karhunpalveluksen.

Kun säästämme kuntalaistemme ja työntekijöidemme hyvinvoinnista tai nostamme veroäyriä, vähennämme samalla epäsuorasti kuntamme veto-, pito- ja elinvoimaa ja teemme samalle itsellemme karhunpalveluksen.

Tosiasia on, että jos haluamme tasapainottaa kuntamme talouden, meidän on samalla ymmärrettävä, että hyvinvointiin kohdistuneiden juustohöyläleikkauksien kustannusvaikutus on usein negatiivinen. Hyvinvointileikkauksien sijaan meidän tulisikin keskittyä kuntataloutemme rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseen, ja tällä tiellä hyviä lähtökohtia olisivat hankintojen kohtuullistaminen ja rakennusinvestointien budjettiylitysten ehkäiseminen.

Neljä vuotta nuorena kuntapäättäjänä

Muistan kesän vuonna 2017, kun astelin ensimmäistä kertaa Kirkkonummen kunnantalon ovista sisään ja istuuduin valtuustosalin penkeille. Olin samaan aikaan jännittynyt ja tarmokas, enkä ollut varma, miten minuun – kunnan historian siihen asti nuorimpaan kunnanvaltuutettuun –suhtauduttaisiin. Oli selvää, että edessäni olisi neljä vuotta kovaa työtä. Tästä huolimatta olin silti innoissani, koska tiesin, että tekemälläni työllä oli tarkoitus. 

Vaikuttaminen ei ollut alussa aina helppoa, sillä kuntapolitiikan noviisilta kesti hetken ymmärtää, miten muutosta kunnassamme voisi ajaa parhaiten. Ymmärsin pian, että minun kohdallani luontevin tapa vaikuttaa oli avoin kuntalaisia osallistava luottamushenkilötyö. Tartuinkin pian kynääni ja kirjoitin heti 2017 syksyllä ensimmäisen valtuustoaloitteeni, jonka avulla pyrin toteuttamaan siihen mennessä vuosikymmeniä odotetun Veikkolan meluaidan. Päädyin tämän ensimmäisen valtuustoaloitteen jälkeen tekemään neljän vuoden aikana viisi muuta aloitetta koskien esimerkiksi senioriasumista ja kulttuurin vapaaehtoistoimijoiden tukemista.

Aloin myös aktiivisesti pitää blogia ja lehtikolumnia, jonka kautta pyrin pitämään kuntalaiset ajan tasalla siitä, mitä Kirkkonummen päätöksenteon kulisseissa oikeastaan tapahtuu. Kirjoittamani tekstit ovat herättäneet runsaasti keskustelua sekä printtimedian että sosiaalisen median puolella ja hyvä näin. Uskon vahvasti, että kehitys vaatii avointa ja osallistavaa keskustelua, ja ilman kehitystä ei myöskään saada aikaan muutosta.

Ensimmäisen valtuustovuoteni jälkeen koin, että tavoitteeni etenivät hyvin ja sinnikkään lobbaamisen ansiosta esimerkiksi Veikkolan meluaita eteni harppauksin eteenpäin lopulta toteutukseen asti. Tämä ja monet muut investoinnit profiloivatkin koko valtuustokautta, ja kunnan investointitase on kasvanut niiden takia merkittävästi. On selvää, että jokaisella kuntalaisella vauvasta vaariin tulee olla oikeus elää, viettää vapaa-aikaa ja työskennellä terveissä tiloissa. Esimerkiksi uudet palveluasumisen ja koulutuksen hankkeet ovat tämän takia välttämättömiä, ja niiden viivästyttäminen tulee vain lisäämään sekä inhimillisiä että taloudellisia kustannuksia.

On selvää, että jokaisella kuntalaisella vauvasta vaariin tulee olla oikeus elää, viettää vapaa-aikaa ja työskennellä terveissä tiloissa.

Suuret investoinnit kuntalaisten terveyteen eivät kuitenkaan ole ilmaisia ja on itsestään selvää, että näiden ja kuntatalouden tasapainottamisen välille on löydettävä tasapaino. Ratkaisu Kirkkonummen kunnan taloudenpitoon ei ole kuntalaisten hyvinvoinnista nipistäminen tai veronkorotukset, vaan hankintojen kriittinen analysoiminen ja investointien budjettiylitysten ehkäiseminen. Valmisteluvastuu tämän toteuttamisessa pitää pääasiassa olla asiantuntevilla virkamiehillä eikä luottamushenkilöillä, sillä meillä on harvoin esimerkiksi rakennusinsinöörin ammattitaitoa arvioida investointeja.

Kun Kirkkonummelle investoidaan tulevaisuudessa, on selvää, että kuntaamme on kehitettävä sen kolme kylää edellä. Veikkola, Masala-Sundsberg ja Kirkkonummen keskusta tuovat kaikki valtavasti elinvoimaa Kirkkonummelle, eikä meillä ole varaa jättää yhtä kylää kehityksen kyydistä. Yhtä lailla Kirkkonummen vahvuudet ovat sen molemmat kotimaiset kielet, jotka yhdistävät kuntaamme. Koronan myötä kuntaamme on muuttanut laadukkaiden koulutuspalveluiden perässä myös paljon hyvin koulutettuja ulkomaalaistaustaisia perheitä, ja tämä herättääkin kysymyksen siitä, pitäisikö Kirkkonummen viestintää kehittää myös englanniksi.

Koronan kokonaisvaikutuksia kunnassamme on vielä vaikea arvioida, sillä sen taakseen jättämä hyvinvointivelka selvenee erityisesti nuorten kohdalla vasta vuosien saatossa. Samalla korona on jättänyt syvän haavan kuntatalouteen matalamman työllisyyden ja heikentyneiden yrittämisen edellytysten muodossa. Koronakriisi tulee varmasti vaikuttamaan myös tulevien kuntapäättäjien arkeen, ja meidän tulisi tehdä kaikkemme sen lieveilmiöiden torjumiseen, vaikka rokote akuuttiin sairauteen onkin jo olemassa.

Viimeiset neljä vuotta ovat opettaneet minulle paljon. Kirkkonummella on paljon hyvää, mutta moni asia vaatii muutoksia. Erityisesti kuntamme päätöksenteko kaipaa lisää avoimuutta ja yhteisiä pelisääntöjä, jonka pohjalta pystyisimme edelleen kehittämään kuntaamme eteenpäin. Tässä yhteisessä kotikunnassamme on valtavasti potentiaalia ja haluan ainakin itse nähdä, että Kirkkonummesta tulee meille kaikille vieläkin parempi paikka asua. Tässä ei kuitenkaan onnistuta, jos emme ole ensin kaikki yhdessä – tillsammans koko kylän asialla.

Vihreä Kirkkonummi huolehtii kaikkien hyvinvoinnista

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ajankohtaisia nyt koronakriisin ja soteuudistuksen seurauksena. On tärkeää löytää vastauksia esimerkiksi kysymyksiin siitä, mitä tulee käymään kuntamme perusterveyspalveluille, saavatko vanhukset ikääntyä arvokkaasti kodinomaisissa olosuhteissa, onko nuorilla pääsy mielenterveyspalveluihin ja miten vammaisten taksikuljetukset järjestetään Kirkkonummella. 

Perusterveydenhuollon näkökulmasta on kaikkein keskeisintä, että tärkeimmät palvelut ovat saavutettavissa eri puolilla kuntaa Veikkolassa, Masalassa ja kuntakeskuksessa. Lisäksi palvelujen tulee olla asiakaslähtöisiä ja ajanvarauksen onnistua helposti puhelimitse ja netissä. Akuuteissa tilanteissa avun on aina löydyttävä läheltä, että kukaan ei jää huolensa kanssa yksin.

Ensi valtuustokaudella tehdään ratkaisujen esimerkiksi vanhuspalveluiden osalta. Sulkeutuvan Vols-kodin senioreille on löydettävä uudet, pitkäaikaiset tilat, jotka kunnioittavat vanhusten oikeutta laadukkaaseen asumiseen tutussa ympäristössä. Vanhuspalveluiden resursseja tulee lisätä, jotta jokaisen vanhuksen ikääntyminen turvallisessa ympäristössä voidaan taata. 

Sulkeutuvan Vols-kodin senioreille on löydettävä uudet, pitkäaikaiset tilat, jotka kunnioittavat vanhusten oikeutta laadukkaaseen asumiseen tutussa ympäristössä.

Vaikka koronatunnelin päässä näyttääkin viimein olevan valoa, joudumme vielä vuosien ajan maksamaan sen seurauksista. Koronan seurauksena monien ihmisten, sekä vanhusten, että nuorten yksinäisyys lisääntyi ja tämä lisää alttiutta esimerkiksi mielenterveysongelmille. Tavoitteena tulee olla, että mielenterveyspalvelut ovat saatavilla kaikille apua tarvitseville, ja niiden painopiste on ennaltaehkäisevässä työssä, jotta apua pystytään tarjoamaan ajoissa.

Vammaisten hyvinvoinnista on puhuttu paljon viimeisen valtuustokauden aikana, ja keskeisessä roolissa ovat olleet kuljetuspalveluiden tarjoaminen Kirkkonummella. Vammaisille henkilöille on varmistettava mahdollisimman itsenäinen liikkuminen. Olipa ratkaisu nykyinen Lähitaksin kanssa neuvoteltu sopimus tai Vantaa-Kerava -mallin mukainen ratkaisu, tulee taksipalvelut järjestää niin, ettei vammaisten oikeutta vakiotaksiin tai kulkua esimerkiksi kellonajan mukaan rajoiteta.

Meitä kirkkonummelaisia on jo yli 40 000 ja meillä jokaisella on omat tarpeemme sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta. Tulevaisuudessa tulee meistä jokaisella olla yhdenvertainen pääsy käyttämään näitä palveluita asuinpaikastamme, iästämme tai terveydentilastamme huolimatta. Kirkkonummella jokainen kuntalainen on yhtä arvokas, ja hänestä pidetään huolta — nyt ja tulevaisuudessa. 

Luodaan yhdessä kuntalaisten Kirkkonummi

Todellisen muutoksen aikaansaaminen on vaikeaa. Kun mikä tahansa yhteisö on vuosikymmeniä seurannut toiminnassaan samoja nuotteja, ovat talon tavat juurtuneet syvälle sen peruskiveen, jolloin niiden kaivaminen esiin puuta ravistelematta ei ole helppoa. Joskus, yhteisen hyvän nimissä, meidän on kuitenkin oltava valmiita uudistumaan ja irtautumaan niistä lahoista rakenteista, jotka pahimmillaan uhkaavat mädättää koko puun.

Viime aikoina Kirkkonummella on keskusteltu avoimuudesta – ja hyvä näin. Demokratiassa ilmaisun- ja sananvapaus takaavat, että meillä jokaisella on ääni yhteisessä ihmisajatuksiemme kuorossa. Jos kuitenkin yritämme hiljentää yhdenkin ajattelijan, vaarannamme samalla sen avoimen ajatuksenvaihdon perustan, jolle keskusteleva demokratiamme perustuu. Samalla varmistamme, että ne ulkopuolisen näkövinkkelistä selkeästi tarpeelliset uudistukset eivät toteudu, kun heidän ajatuksiensa liekki sammutetaan jo ennakoivasti.

Totuus on, että jokaista komeroa on hyvä tuulettaa säännöllisesti. Jos annamme periksi avoimuuden vastakohdalle tunkkaisuudelle, voimme samalla sanoa hyvästi muutokselle ja katsoa, kuinka edistyksen pyörät lakkaavat vuosien saatossa pyörimästä. Tämä on pohjimmiltaan inhimillistä, sillä kuka tahansa, joka tekee samaa työtä vuosikymmeniä, eikä pidä korviaan auki muutoksen tuulille, kangistuu väkisinkin kaavoihinsa.

Meidän yhteinen kuntamme on muuttunut valtavasti viimeisen vuoden, vuosikymmenen ja vuosisadan aikana. Tänä aikana yksi asia on kuitenkin pysynyt muuttumattomana: jokaisella kirkkonummelaisella on ollut yksi yhtä arvokas ääni. Jokaisella kuntalaisellamme on jotain sanottavaa, jos vain annamme heidän puhua.

Olen viimeisen vuoden aikana keskustellut satojen kirkkonummelaisten kanssa. Toiset heistä ovat olleet huolissaan vanhusten palveluista, kun taas osaa kiinnostaa opetustoimen palveluiden kohtalo. Heillä jokaisella on ollut jotain arvokasta sanottavaa, ja siksi tunnen oloni niin etuoikeutetuksi, kun olen saanut puhua heidän kanssaan. Tiedän sydämessäni, että tulevaisuuden Kirkkonummi on parempi paikka, jos vain luomme yhdessä avoimen kunnan, jossa jokainen kuntalainen voi tuntea äänensä tulleen kuulluksi.

Pelastetaan laadukas vanhustenhoito Kirkkonummella

Tehdään Kirkkonummella rohkea ratkaisu, ja vanhusten hoivan ulkoistamisen sijaan rakennetaan kuntaamme maailmanluokan vanhuskampus, jossa huomioidaan seniorit, muistisairaat ja kehitysvammaiset ja varmistetaan samalle oikeudenmukainen sekä laadukas palvelu kaikille.

Kiitos Hannele ’Hantta’ Rauhaselle alkuperäisestä konseptista!

Kuntiin tarvitaan lisää nuoria luottamushenkilöitä

Kirkkonummen vihreiden kaksi nuorta kuntavaaliehdokasta Anja Presnukhina ja Markus Myllyniemi haluavat korostaa, miten tärkeää nuorten on osallistua paikalliseen päätöksentekoon äänestämällä ja asettumalla ehdolle tulevissa vuoden 2021 kuntavaaleissa. Presnukhina ja Myllyniemi vetoavat myös kaikkiin kirkkonummelaisiin, että he äänestäisivät nuorta ehdokasta 2021 kuntavaaleissa. 

Nuoret ovat olleet tähän mennessä Kirkkonummen kunnanvaltuustossa erityisen aliedustettuna. 51-paikkaisessa kunnanvaltuustossa on edellisellä kaudella ollut vain kaksi alle 30-vuotiasta valtuutettua, vaikka Kuntaliiton mukaan alle 30-vuotiaiden väestöryhmä kattaa yli neljänneksen koko kunnan asukkaista.

Monelle nuorelle kuntapolitiikka on politiikan eri aloista kaikkein tuntemattomin siitä huolimatta, että siellä tehtävät päätökset näkyvät eniten ihmisten tavallisessa elämässä. ”Kuntapolitiikassa tehdään kaikki nuoria koskevat tärkeät päätökset. Esimerkiksi päätökset nuorten usein käyttämien lähiliikuntapaikkojen, skeittipuistojen ja urheiluhallien osalta tehdään kunnanvaltuustossa ja sen alaisissa lautakunnissa sekä jaostoissa”, toteaa Anja Presnukhina, 18-vuotias Helsingin yliopiston opiskelija ja edellisen kauden nuorisovaltuutettu. 

Valtuustossa sekä muissa luottamustehtävissä nuorilla on myös paljon näkemystä kuntansa asioista laajemmin, ja he voivat hyvin ajaa kaikkien kuntalaisten – eikä pelkästään nuorten – asiaa. Kuntavaaliehdokas Anja Presnukhina huomauttaa, että nuoret ovat eläneet kotipaikkakunnallaan koko elämänsä tai pitkän aikaa, ja tuntevat sen yhtä hyvin kuin omat taskunsa:  ”Monet meistä ovat sydämessämme kirkkonummelaisia, ja tiedämme hyvin, mitä kehityskohteita kuntamme koulutus- ja terveyspalveluissa olisi.”

Vastuu nuorten aktiivisuuden lisäämisestä ei kuitenkaan voi vihreiden nuorten mukaan olla pelkästään nuorten omilla harteilla. ”Huolimatta kovasta työstämme nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi niiden vahvistaminen tuntuu olevan monelle vaikeaa. Teimme vihreän valtuustoryhmän kanssa valtuustoaloitteen nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamisesta, ja se torpattiin kunnanvaltuustossa kovasanaisesti. Tässä olisi selkeästi parannettavaa tulevaisuudessa”, muistuttaa kunnanvaltuutettu Markus Myllyniemi ja jatkaa: ”Meillä nuorilla on paljon sanottavaa ja olisi korkea aika, että saisimme äänemme paremmin kuuluviin kuntatasolla Suomessa.”