Kulttuurin, urheilun ja nuorisotyön tuesta leikkaaminen olisi raukkamainen teko

Korona sulki pelikoneet ja teki merkittävän loven Veikkauksen tuloihin. Samalla se paljasti koko kansalle, miten suomalainen Veikkauskratia oikeastaan toimii. Paperilla kaikki luonnollisesti kuulostaa hyvältä, sillä rahoitetaanhan uhkapeleistä saaduilla voitoilla laaja-alaista nuorisotyötä ja vapaa-ajan yhdistysten tekemää arvokasta kulttuuri- sekä urheilutyötä. Totuus on kuitenkin Veikkauksen mainoksien maalaamaa onnelaa ihmeellisempää, ja avustusjärjestelmän taustalla on pohjimmiltaan kaikkein haavoittuvampien kansalaistemme hyväksikäyttö.

Sanon nyt suoraan. Tähän mennessä Suomessa vallalla ollut järjestelmä, jossa kulttuuri- ja liikuntajärjestöjä on rahoitettu Veikkaus-voittojen kautta, on täysin kestämätön ja käyttää hyväksi yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Ei ole reilua, että peliongelmainen työtön tai eläkeläinen käyttää vähät pennosensa kauppareissulla, koska ei pysty vastustamaan pelikonerivistön värikästä hohtoa ja psykologisesti palkitsevaa äänimaailmaa. Korona on tuonut tässä suhteessa positiivisen rakennemuutoksen pelikoneiden käytön vähenemisen myötä, ja toivon todella, että uhkapelaamisen määrä edelleen vähenee julkisissa tiloissa radikaalisti.

Mikään tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Veikkaus-voitoilla rahoitettu työ on äärimmäisen tarpeellista ja arvokasta. Tällä hetkellä valtiovalta on esittänyt, että aikaisemmin Veikkaus-rahoista myönnettyjä avustuksia vähennettäisiin yli 40 miljoonaa euroa. Monien Veikkaus-voittojen kautta rahoitettujen yhdistysten toiminta on myös juuri sitä, minkä toimintaedellytykset ovat kärsineet koronasta eniten tai tarve on kasvanut entisestään koronan vanavedessä. Tuntuukin täysin mahdottomalta ajatukselta, että näitä yhdistyksiä rangaistaisiin leikkaamalla heidän avustuksistaan, kun tosiasiassa syyllisiä ongelmaan ovat ne poliitikot, jotka ovat vuosien varrella rakentaneet Veikkauskratian toimintamallit ja hyötyneet sen toiminnasta.

On selvää, että raha ei kasva puussa, eikä 40 miljoonaa taiota valtion budjettiin taikurin hatusta. Samalla ymmärrämme varmaan jokainen, etteivät monet yhteiskuntamme kannalta oleelliset yhdistykset pärjää ilman heille elintärkeitä avustuksia. Siksi niistä leikkaaminen olisikin raukkamainen teko, joka yhtä lailla kuin peliautomaattien hyväksikäyttävä toimintamalli veisi eniten pois juuri heiltä, jotka ovat yhteiskunnassamme kaikkein heikoimmassa asemassa.

Kunnissa tarvitaan nyt konkreettisia kulttuuritekoja

Korona kurittaa koko yhteiskuntaamme, ja erityisen pahasti kärsivät juuri ne alat, joiden toimintaa kokoontumisrajoitukset rajoittavat. Kulttuurialalla koronarajoitukset tarkoittivat käytännössä täyttä pysähdystä kaikelle toiminnalle vuonna 2020, minkä takia moni perinteinen tekijä on nyt vaikeassa tilanteessa. Taloudelliset puskurit on viimeistään tässä vaiheessa pandemiaa käytetty, ja alan toimijat elävät lainatulla ajalla.

Vaikka kulttuurialan toimijoiden tilanne oli ja on edelleen synkkä, joutuivat sen palvelut tästä huolimatta leikkauslistalle. Kunnat käyttivät Yleisradion tekemän selvityksen mukaan Suomessa keskimäärin 23 miljoonaa ennakoitua vähemmän kulttuurin tukemiseen viime vuonna, vaikka koko ala oli ahdingossa. Esimerkiksi Kirkkonummella kulttuuritoiminnan tukemiseen käytettiin samaisen selvityksen mukaan yli 200 000 euroa vähemmän kuin oli aluksi suunniteltu.

Koko kulttuurialaa profiloi tällä hetkellä epävarmuus. Heikentyvä koronatilanne ei vala uskoa ensi kesän tilanteeseen, ja moni alan toimija varmasti miettiikin, onko toiminnan jatkaminen enää mielekästä. Valtio jakaa opetus- ja kulttuuriministeriön kautta yhteensä 9,6 miljoonaa euroa ylimääräisiä koronatukia kulttuurialan toimijoille paikkaamaan tämän ja viime vuoden toiminnan tappioita, mutta on selvää, että tämä ei riitä. Toimiin on ryhdyttävä myös paikallisesti, jotta kirkkonummelaisten kulttuuritoimijoiden toimintaedellytykset pystytään turvaamaan.

Jätän maanantaina 8.3 pidettävässä kunnanvaltuuston kokouksessa valtuustoaloitteen, jossa esitettyjen toimenpiteiden avulla kulttuurialan yhdistysten toiminta helpottuisi Kirkkonummella. Tulen esimerkiksi ehdottomaan, että kunta lisäisi yhteistyötään kulttuuriyhdistysten kanssa ja pyrkisi tarjoamaan heille pysyviä tiloja, joissa he voisivat harjoitella ja säilyttää puvustoaan sekä lavasteitaan.

Kulttuuri on ruokaa sielulle, ja sen rooli sekä kunnan vetovoimatekijänä että yksilön hyvinvoinnin varmistavana palveluna on merkittävä. Koronan vanavedessä kulttuuriala on kuitenkin saapunut risteyskohtaan, jossa toimijoiden pitää valita, jatkavatko he toimintaansa vai keskeyttävätkö he sen kokonaan. Koko yhteiskuntamme puolesta toivon todella, etteivät kulttuurialan toimijat joutuisi päätymään jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä siitä päätöksestä kärsisimme lopulta me kaikki.