Uhkapelaaminen – helppoa rahaa vai hyväksikäyttöä?

Uhkapeliriippuvuus on Suomessa merkittävä ongelma, joka koskettaa lähes 130 000 suomalaista päivittäin. Neljä viidestä suomalaisesta kertoo kokeilleensa uhkapelejä viimeisen vuoden aikana, ja valta-osalle heistä pelaaminen on vain ajanvietettä, johon he sortuvat satunnaisesti esimerkiksi kauppareissun jälkeen. YouGovin Danske Bankille teettämän kyselyn mukaan suomalainen näkee lottoamisen todennäköisempänä tapana rikastua, mitä myös Veikkaus on käyttänyt hyväksi omassa markkinoinnissaan.

Osalle suomalaisista uhkapelaaminen on kuitenkin jatkuva houkutus, jolta ei pääse pakoon heti kotiovesta astuttuaan. Itse asiassa eniten pelaavien 5% pelaajista kulutus vastaa puolesta koko rahapelikulutuksesta. Kokonaisuudessa rahapeliongelmista kärsivät pelaajat tuovat 22,5% prosenttia rahapelien kokonaistuotosta.

Veikkaus on asettanut useita erilaisia rajoituksia esimerkiksi nettipeleilleen, joiden avulla pelaaja voi rajoittaa omaa uhkapelaamistaan. Rajoitukset eivät kuitenkaan koske kolikoilla ja käteisellä toimivia pelikoneita. Harva peliongelmista kärsivä pystyy myöskään rajoittamaan omaa pelaamistaan.

On selvää, että Veikkaus tekee voitoillaan arvokasta työtä, jolla tuetaan suomalaista urheilua, tiedettä ja mielenterveystyötä. Meidän pitää kuitenkin olla kansana valmiina kysymään itseltämme, mikäli on oikeutettua rahoittaa näiden yhteisöjen toimintaa hyvin pieneltä ja riippuvaiselta kansanryhmältä kerätyn tulon kautta.

Suomalaiset ovat innokaita uhkapelaajia, mutta liika on liikaa. Tulevaisuuden takaamiseksi meidän on puututtava ongelmapelaamiseen entistä tiukemmin. Hyviä toimia olisivat esimerkiksi pelikoneiden poistaminen kaikista ruokakaupoista sekä kioskeista ja etsivän riippuvuustyön lisääminen. Pohjimmiltaan vastuu on kuitenkin Veikkauksella ja poliittisilla päättäjillä eikä palveluiden käyttäjillä. Konkreettisiin toimiin on ryhdyttävä, sillä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttö ei ole hyvinvointivaltiossa hyväksyttävää.