Antakaa sukupolvelleni mahdollisuus!

Yksi maamme kansallisesti tunnetuimmista artistiryhmistä on monelle teistä varmasti täysin tuntematon. Kirkkonummelainen rap-kollektiivi Likanen Etelä on kerännyt internetissä miljoonia kuuntelukertoja heidän rehellisen kerrontansa ansiosta, joka ei pelkää kertoa kotikuntamme kurjista puolista ja yhteiskunnallisista epäkohdista. Pohjimmiltaan heidän tuotantonsa kertoo nuorten pahoinvoinnista ja siitä, kuinka yhteiskunnallinen syrjäytyminen ajaa ihmisen pois kaidalta polulta huumeidenkäyttöön ja rikollisuuteen.

Erityisen pysäyttävä on kuitenkin heidän kappaleensa laman lapsista. Siinä he kertovat, kuinka yhteiskunnan turvaverkon alasajo 90-luvulla ajoi perheet sukupolvia kestävään pahoinvoinnin kierteeseen, joka ei ole vielä tänäkään päivänä pysähtynyt. Myös akateeminen tutkimustieto tukee tätä väitettä, ja on selkeää, että yhteiskunnallinen huono-osaisuus periytyy vanhemmilta lapsille.

90-luvun lama jätti jälkeensä entistä epätasa-arvoisemman yhteiskunnan, ja toi Suomeen leipäjonot, joista emme vieläkään ole päässeet eroon. Nyt yhteiskuntaamme terrorisoi uusi koronaviruksen aiheuttama talouskriisi, jonka vaikutukset tuleviin sukupolviin ovat vielä epäselviä. Koronan ja kuntiemme kroonisen kassavajeen myötä olemme nyt myös kotikunnassani Kirkkonummella ajautumassa leikkauksiin, jotka hakevat vertaistaan sitten lamavuosien.

Juustohöylä tulee väkisinkin leikkaamaan oppilaiden opetuksen laadusta, heidän saamistaan opetuksen tukipalveluista ja monista sosiaalihuollon tarjoamista palveluista. Myös monet paikalliset peruspalvelut ympäri Suomen ovat tällä hetkellä vaarassa. Samaan aikaan nuorten pahoinvointi ei vähene, vaan se lisääntyy työttömyyden ja yleisen pahoinvoinnin kasvaessa. Yhdessä nämä takaavat katastrofin ainekset, jonka inhimillistä ja taloudellista velkaa saamme maksaa vielä useiden sukupolvien ajan.

Talouskeskustelussa puhutaan usein, kuinka velka lankeaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Näin on myös nuorten pahoinvoinnin aiheuttaman inhimillisen velan kanssa, jonka seuraukset jäävät meidän ikäpolvemme hoidettavaksi. Me ansaitsemme sen saman mahdollisuuden onneen ja hyvään elämään kuin kaikki muutkin, ja toivon, ettei sitä viedä sukupolveltamme pois kituuttavalla leikkauspolitiikalla ennen kuin saamme asiaan edes sananvaltaa.

Suomi ei tarvitse Muikkuliikkeitä tai Aitosuomalaisia

Meille jokaiselle opetetaan lapsena toisen kuuntelemisen merkitys. Yhteisymmärryksen tiellä on kuitenkin usein monta estettä kuten kielimuuri, eroavat poliittiset ideologiat tai erilainen kulttuurillinen tausta. Toisinaan emme edes halua ymmärtää toisiamme, vaikka saatavilla olisi kaikki siihen tarvittavat työkalut.

Kun emme kuuntele toisiamme, kasvamme erilleen sekä yksilöinä että ihmisinä. Tämä on huolestuttava kehitys yhtä lailla ihmissuhteessa kuin yhteiskunnassa, ja johtaa aina ongelmiin. Historia antaa meille monen monta esimerkkiä siitä, mitä tästä voi pahimmillaan seurata.

1920-luvun Euroopan valtiot elivät nousukautta, mutta tämän kasvun hedelmät eivät jakaantuneet yhteiskunnassa tasaisesti. Tilanne paheni entisestään vuonna 1929 alkaneen laman seurauksena, jonka jälkeen eurooppalaiset turhautuivat ja hakivat turvaa ääriliikkeistä. Nämä poliittisen aatemaailman oikealla ja vasemmalla vaikuttaneet liikkeet tarjosivat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Tämä kahtiajakoisuus kulminoitui toisessa maailmansodassa, jonka seurauksena 75 miljoonaa ihmistä menetti täysin turhaan henkensä.

Ryhmiä ja heimoja on aina kaikkein helpoin luoda yhteisen vihollisen ympärille. Nykymaailmassa tästä ryhmänmuodostuksen kannalta oleellisesta periaatteesta on tullut myös poliittisen vaikuttamisen keino, joka ymmärretään sekä kotimaassa että ulkomailla. Olemme kaikki saaneet lukea Venäjän harjoittamasta trollaa ja vaikuta-politiikasta, jonka uhreiksi ovat joutuneet ainakin amerikkalaiset, mutta miksemme myös me suomalaiset, äänestäjät.

Emme kehitä yhteiskuntaamme eteenpäin jakautumalla kahteen eri leiriin perustamalla Muikkuliikeitä tai Aitosuomalaisia. Kansana viemme maatamme eteenpäin työskentelemällä yhdessä ja kuuntelemalla toisiamme. Vuoropuhelu on aina ja ikuisesti demokratian keskeisin peruspilari, ja ilman sitä edustavan ja yhtäläisen kansanvallan temppeli ei voi pysyä pystyssä.