Veikkolan sote-palveluiden tulevaisuus on turvattava

Suomessa järjestetään ensi vuoden tammikuussa aluevaalit, jossa valitaan jäsenet 21:n hyvinvointialueen aluevaltuustoihin. Hyvinvointialueet vastaavat kahden vuoden siirtymäajan jälkeen sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta kuntien sijaan. Kirkkonummi kuuluu Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueeseen, joka tulee 1.1.2023 lähtien kunnan sijaan hoitamaan myös veikkolalaisten sote-tarpeet.

Järjestämisvastuun siirtymisen myötä sote-palveluiden rahoitusmalli muuttuu merkittävästi. Yksi uuden sote-mallin keskeisimmistä piirteistä onkin, että se tukee taantuvia alueita menestyvämpien kustannuksella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi uudella hyvinvointialueellamme kirkkonummelaisten terveydenhuoltoon on käytettävissä 100 euroa vähemmän per asukas, koska sote-uudistuksen myötä parhaiten voivat alueet – kuten Länsi-Uusimaa – rahoittavat heikommin pärjääviä hyvinvointialueita.

Asukaskohtaisen rahoitusosuuden pienentyminen ajaa väkisinkin säästöihin esimerkiksi palveluverkon osalta, ja onkin kyseenalaista, voidaanko pienempiä palveluyksiköitä pitää enää pystyssä. Kirkkonummen osalta esimerkiksi Veikkolan ja Masalan terveysasemien kohtalo on uhattuna, kun pienentyvä rahoitusosuus pakottaa hyvinvointialueet ryhtymään säästötoimenpiteisiin.

Oma ongelmansa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on Espoon dominoiva asema. Espoon kaupungin väkiluku on suurempi kuin muiden hyvinvointialueen kuntien ja kaupunkien yhteenlaskettu populaatio, ja siksi onkin oletettavaa, että enemmistö uuden aluevaltuuston jäsenistä tulee sieltä. Jos aluevaltuuston valtuutetuista yli puolet on espoolaisia, herääkin kysymys, ajaako se muiden Länsi-Uudenmaan muiden alueiden – tai Veikkolan – asiaa laisinkaan.

Uuden hyvinvointialueuudistuksen yksi ydintavoitteista oli, että sen myötä suomalaisten sote-palvelut paranisivat. On selvää, että tämän tavoitteen on toteuduttava myös meidän kotikylässämme. Ratkaisu terveyspalveluihimme ei ole, että ajaisimme yhteenlaskettuna 52 kilometrin matkan Kirkkonummen keskustaan uuteen hyvinvointikeskukseen, vaan peruspalveluidemme tulee jatkossakin olla paikallisesti saatavissa.

Ratkaisu terveyspalveluihimme ei ole, että ajaisimme yhteenlaskettuna 52 kilometrin matkan Kirkkonummen keskustaan uuteen hyvinvointikeskukseen, vaan peruspalveluidemme tulee jatkossakin olla paikallisesti saatavissa.

Kun maaseudun tulevaisuus kysyi elokuussa suomalaisilta, kuinka moni heistä tiesi, mistä aluevaaleissa päätetään, vain 20 % vastasi ymmärtävänsä, mitä uudet hyvinvointialueet tekevät. Aluevaaleissa äänestetään lopulta meille kaikille tärkeimmästä, eli paikallisista soteperuspalveluistamme. Veikkolan tapauksessa tammikuun vaaleissa päätetään terveyskeskuksemme tulevaisuudesta, ja viimeistään nyt meidän tulisi organisoitua kylänä, ja varmistaa, ettei sen ovia pistetä tulevaisuudessa säppiin pysyvästi.

Veikkolan kirjastoa ei saa sulkea

On joskus vaikea uskoa, miten paljon yksi rakennus voi kätkeä sisäänsä muistoja. Veikkolaan vuonna 1935 kuntamme ensimmäiseksi suomenkieliseksi kansakouluksi alun perin rakennettu kirjastotalo on nyt kolmen vuosikymmenen ajan toiminut kyläläistemme yhteisenä olohuoneena. Kysy keneltä tahansa veikkolalaiselta, niin saat kuulla, miten kylämme rakkaalla kirjastolla on erityinen paikka hänen sydämessään.

Monille nuorille kirjasto on ollut juuri se paikka, jossa he ovat ensimmäistä kertaa saaneet ilmaista itseään taiteellisesti. Seniorikansalaisille Veikkolan kirjasto on taas tullut tutuksi tapaamispaikkana, jossa yksinäinenkin vanhus voi löytää juttukaverin. Itselleni kylämme kirjasto on ikuisesti painunut mieleen sinä paikkana, jossa innostuin historiasta ja vietin koulupäivien jälkeen tuntikausia hyppien hyllyvälistä toiseen tutkien eri suurmiesten elämää.

Kirjasto on niin paljon enemmän kuin kirjoja; se on paikka oivaltaa sekä kehittää itseään, ja sen merkitystä ihmisten hyvinvoinnille ei voida aliarvioida. Kunnan tuottamista palveluista se lienee yksi kustannustehokkaimmista ottaen huomioon, kuinka läpileikkaavasti se hyödyttää kaikkien elämää ikään tai tulotasoon katsomatta.

Me veikkolalaiset emme halua uutta miljoonia maksavaa kuparipinnoitettua kirjastoa, vaan sen sijaan haluamme, että yhteisömme olohuone säilyy nykyisten vakaiden ja vankkojen kiviseinien suojassa. Paine kuntamme kehittämiseksi on nyt kova, ja sillä tiellä kaikesta vanhasta luopuminen tuntuu olevan muodissa. Suomalainen sananparsikin kuitenkin kertoo, että vanhassa on tosiaan vara parempi. Nykyinen kirjastorakennus on hyvä ja toimiva, eikä sen remontoiminen tulisi edes kovin kalliiksi. Uuden kirjaston rakentaminen on taas hyppy tuntemattomaan, eikä kenelläkään ole oikeastaan ajatusta siitä, kuinka korkeaksi sen kustannukset oikeastaan nousisivat.

Nykypäivän kiireessä on joskus hyvä pysähtyä ja miettiä, kuinka tärkeitä muistot ja perinteet ihmisille oikeastaan ovat. Erityisesti näin koronan keskellä ne luovat tarpeellista vakautta muuten niin epävakaan maailmantilanteen keskellä. Veikkolan kirjasto on tuonut kylämme yhteen ja tuo niin varmasti myös tulevaisuudessa, jos vain saamme pitää tämän kansan talon yhteisenä tapaamispaikkanamme.