Me elämme epävarmoja aikoja. Ulkomailla Euroopan Unionin tulevaisuus on uhattuna kuten muun muassa Italian esimerkin mukaisesti euroskeptisyys saa kansallispopulismin lisääntyessä lisää tilaa. Täällä kotimaassa meidän oman hallituksemmekin jatko on vaakalaudalla, kun jatkuvasti tihkuvat tiedot sosiaali- ja terveysuudistuksen ja valinnanvapauden epäonnistumisesta tavoittavat meidät kansalaiset.
Tällaisessa epävarmuuden tilanteessa olisi helppo vain käpertyä oman kuorensa sisään, ja toivoa, että maailman vaikeudet ratkaisevat itse itsensä. Tämä ei kuitenkaan meille – kuntapäättäjille ja kuntalaistemme edunvalvojille – ole mahdollisuus. Meidän tehtävämme on taata palvelujen jatkuvuutta ja ennen kaikkea yleistä vakautta, oli tilanne mikä tahansa.
Valtuustokautemme alkua on erityisesti profiloinut yksi asia: investointipaine. Kirkkonummen palveluinfrastruktuuri on nopeasti ikääntymässä, ja on selkeää, että meidän on tehtävä kaikkemme, että julkisten palveluiden saatavuus ja laatu pysyy korkeana vielä tulevaisuudessakin. Kaikkia näitä elintärkeitä investointeja ei kuitenkaan voida mahduttaa kunnan taseeseen, ja siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että kunta tutkii vaihtoehtoisten rahoitusmuotojen mahdollisuuksia entistä aggressiivisemmin, ja esittelee niitä myös meille luottamushenkilöille investointiprojektien yhteydessä. Vastaamalla tähän investointipaineeseen voimme taata, että palveluverkkomme pysyy helposti saatavilla kaikille äidinkielestä tai kotikylästä riippumatta.
Hyvinvointia vauvasta vaariin
Kuntalaistemme hyvinvointi lähtee liikkeelle aina heidän syntymästään saakka, ja siksi voimme iloita Kirkkonummen pääsystä alle viisivuotiaiden varhaiskasvatuksen kokeiluun. Varat kokeiluun eivät saa kuitenkaan missään nimessä tulla jo muutenkin rajoitetusta varhaiskasvatuksen budjetista, sillä muuten koko hankkeen inklusiivisuutta ja elämänmittaista oppimispolkua korostava vaikutus saattaa jäädä olemattomaksi.
Nuorten kuntalaisten hyvinvoinnin yhteydessä paljon on myös puhuttanut koulujemme ja muiden kunnan opetusympäristöjen tila. Kuntotutkimusten valmistuessa on tieto ollut pirstaleista, eikä se ole välttämättä aina saavuttanut koululaisten vanhempia ja henkilökuntaa, kuten lukuisat huolestuneet yhteydenotot meille jokaiselle valtuutetulle ovat osoittaneet. Tähän epäkohtaan on yksinkertaisesti saatava muutos.
Samalla näitä elintärkeitä koulujen investointeja ei voida missään olosuhteissa työntää eteenpäin riskeeraamatta samalla henkilökuntamme ja koululaistemme terveyttä ja niiden vetovoimaisuutta työ- ja opiskelupaikkoina.
Hyvinvointi tarkoittaa kuitenkin koulutuksen lisäksi perinteisempääkin terveydenhuoltoa, ja meidän on valtuutettuina pidettävä huoli siitä, että korkeatasoisia sosiaali- ja terveyspalveluita tarjotaan vielä jatkossakin täällä Kirkkonummella. Sekä Hyvinvointikeskus että uudet avustetun sekä tehostetun palveluasumisen muodot tarjoavat meille holistisen ja kampusmaisen ratkaisun, jolla voimme pitää huolta kaikkien kuntalaistemme terveydestä.
Erityistä huomiota tulee kuitenkin kiinnittää Kirkkonummen vanhuksiin ja kotihoidon epäselvään tilaan. Nykyisellään sen resurssit ovat alimitoitetut, ja meidän pitäisi tutkia esimerkiksi kotihoidon poolin roolia ongelman ratkaisemisessa. Samalla laitoshoidon nykyään alimitoitettuihin intervallipaikkoihin tulee ohjata lisää resursseja, ja pohtia mahdollisuutta, mikäli niitä voitaisiin ostaa yksityisiltä palveluntuottajilta palvelusetelimallin mukaisesti.
Tärkeää kuitenkin on, että jatkossakin jokaiselle kirkkonummelaiselle vanhukselle tarjotaan mahdollisuus viettää eläkepäivänsä haluamassaan kodinomaisessa ja mielekkäässä ympäristössä, jossa hän voi hyvin sekä henkisesti että fyysisesti.
Kirkkonummi – kulttuurin uusi ihmemaa
Ennaltaehkäisevän hoidon roolia ei myöskään saada missään nimessä unohtaa, ja tässä kolmannen sektorin toimijat ovat keskeisessä roolissa. Kirkkonummen kunnan pitäisikin toimia niin, että yhdistystoimijat saataisiin tulevaisuudessa kiinteämmin osaksi toimialojen yhteistoimintaa. Tämän mahdollistamiseksi kunnan olisi hyvä sekä lisätä tukia kolmannelle sektorille että viimein palkata usein talousarvioneuvotteluissa jo esiin tullut yhdistyskoordinaattori, joka toimisi loistavana siltana toimialojen ja yleishyödyllisten yhteisöjen välillä.
Lisäarvoa hyvinvoinnin saralla eivät tuota pelkästään terveyspalveluja tuottavat yhdistykset, vaan myös urheilun, kulttuurin, kyläyhteisöjen ja ympäristön saralla toimivat yhteisöt tarjoavat merkittävää lisäarvoa Kirkkonummelle ja samalla kuntalaistemme terveydelle. Työ, mitä näissä yhdistyksissä tehdään, on täysin pyyteetöntä ja pääasiassa vapaaehtoista, ja siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että tätä työtä tuetaan talkoo- ja toiminta-avustuksin entistä tiiviimmin. Samalla meidän on taattava näille yhdistyksille toimivat tilat, jossa he voivat harjoittaa toimintaansa pitkäjaksoisesti.
Kuntalaisten puolesta – yhdessä, tillsammans
Hyvinvointi on siis monialaista ja ilmiömäistä. Sen ei voi ajatella syntyvän pelkästään koulutuksesta tai terveydenhuollosta vaan päinvastoin se on näiden kaikkien muodostama yhteinen summa. Tulevaisuudessa meidän on katsottava kuntataloutta entistä laaja-alaisemmasta näkökulmasta, ja pohdittava entistä tarkemmin tekojemme ja päätöksiemme vaikutuksia jokaisen kuntalaisen näkökulmasta.
Kuntapäätöksenteko tuo nykyisellään liian usein mieleeni sen kuuluisan kreikkalaisen faabelin, jossa kettu yrittää ensin napata puun oksalla kasvavat pihlajanmarjat, mutta luovuttaa sitten kesken kaiken. Tokaisu ”ne ovat kuitenkin happamia” toistuu kunnan käytävillä liian usein. Lopulta meidän tulisi aina muistaa, että oli tilanne mikä tahansa valtakunnanpoliittisesti tai henkilökemiallisesti, tulee meidän ennen kaikkea pitää huolta kuntalaistemme edusta. Kirkkonummella meidän tehtävämme on tehdä politiikkaa, joka takaa oman kuntalaistemme hyvinvoinnin ja tuo vakautta tähän muuten niin epävakaaseen maailmaan. Kuntapäättäjinä meidän pitää jatkossakin toimia hyvässä yhteisymmärryksessä sekä yhteistyön hengessä kunnan moton mukaisesti: yhdessä – tillsammans.
