Suomessa ulkopoliittisia kysymyksiä on käsitelty erityisellä vakavuudella johtuen asemastanne idän ja lännen historiallisella puskurivyöhykkeellä. Presidentti J. K. Paasikiven kuuluisa toteamus siitä, kuinka Suomi ei mahda maantieteelleen mitään, pitää edelleen paikkaansa, vaikka Neuvostoliitto onkin lakannut olemasta. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen liikkumatilamme on ollut ja tulee varmasti aina olemaan rajoittunut, minkä takia mahdolliset poliittiset suunnanmuutokset vaativat oikeaa ajoitusta.
Maamme historia vahvistaa tämän väittämän, sillä suuret ulkopoliittiset ratkaisumme on tehty silloin, kun naapurimme ovat olleet heikoimmillaan. Suomen itsenäisyys varmistettiin joulukuussa 1917, kun sisällissodan epävakauttamalla Neuvosto-Venäjällä ei ollut varaa estää maamme itsenäistymispyrkimyksiä. Samaan tapaan Suomen jäsenyys eurooppalaisessa yhteisössä ja Euroopan Unionissa varmistettiin 1990-luvun alussa, kun maamme pystyi pyristelemään itsensä irti YYA-sopimuksesta Neuvostoliiton hajotessa palasiksi.
Venäjä pullistelee nyt lihaksiaan, ja uhkauksiensa kautta se saattaa vaikuttaa pelottavalta rajanaapurilta. Kuitenkin, kuten karhun valehyökkäykseen marjametsässä, tähänkään aggressioon ei saa vastata juoksemalla pakoon. Yleensä äänekäs räksyttäminen kertoo nimittäin yllätetyksi tulemisesta, heikkoudesta tai tarpeesta ohjata muiden huomio pois oman iskukyvyn ongelmista. Tämä ei ole oma arvioni, vaan se mukailee useiden suomalaisten puolustusasiantuntijoiden näkemyksiä.
Venäjä pullistelee nyt lihaksiaan, ja uhkauksiensa kautta se saattaa vaikuttaa pelottavalta rajanaapurilta. Kuitenkin, kuten karhun valehyökkäykseen marjametsässä, tähänkään aggressioon ei saa vastata juoksemalla pakoon.
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei Venäjä ole sotilaallinen paperitiikeri, vaan sen armeijan kyvykkyys on otettava tosissaan. Vaikka välitöntä uhkaa ei tällä hetkellä olekaan, tämä ei kuitenkaan eliminoi sitä täysin tulevaisuudestamme. Suomen turvallisuuden takaavat tulevaisuudessa laajat turvatakuut, ja juuri siksi hakeutuminen Natoon on nyt ajankohtaista ennen kuin tämä ovi sulkeutuu meiltä vuosikymmeniksi tai pahimmillaan pysyvästi. Kylmä totuus nimittäin on, että Suomella ei ole varaa kulkea ajopuuna maailmanpolitiikan virtaavilla vesillä, vaan meidän on otettava vastuu omasta kohtalostamme ja ankkuroitava itsemme vahvasti länteen.
