Yksi maamme kansallisesti tunnetuimmista artistiryhmistä on monelle teistä varmasti täysin tuntematon. Kirkkonummelainen rap-kollektiivi Likanen Etelä on kerännyt internetissä miljoonia kuuntelukertoja heidän rehellisen kerrontansa ansiosta, joka ei pelkää kertoa kotikuntamme kurjista puolista ja yhteiskunnallisista epäkohdista. Pohjimmiltaan heidän tuotantonsa kertoo nuorten pahoinvoinnista ja siitä, kuinka yhteiskunnallinen syrjäytyminen ajaa ihmisen pois kaidalta polulta huumeidenkäyttöön ja rikollisuuteen.

Erityisen pysäyttävä on kuitenkin heidän kappaleensa laman lapsista. Siinä he kertovat, kuinka yhteiskunnan turvaverkon alasajo 90-luvulla ajoi perheet sukupolvia kestävään pahoinvoinnin kierteeseen, joka ei ole vielä tänäkään päivänä pysähtynyt. Myös akateeminen tutkimustieto tukee tätä väitettä, ja on selkeää, että yhteiskunnallinen huono-osaisuus periytyy vanhemmilta lapsille.

90-luvun lama jätti jälkeensä entistä epätasa-arvoisemman yhteiskunnan, ja toi Suomeen leipäjonot, joista emme vieläkään ole päässeet eroon. Nyt yhteiskuntaamme terrorisoi uusi koronaviruksen aiheuttama talouskriisi, jonka vaikutukset tuleviin sukupolviin ovat vielä epäselviä. Koronan ja kuntiemme kroonisen kassavajeen myötä olemme nyt myös kotikunnassani Kirkkonummella ajautumassa leikkauksiin, jotka hakevat vertaistaan sitten lamavuosien.

Juustohöylä tulee väkisinkin leikkaamaan oppilaiden opetuksen laadusta, heidän saamistaan opetuksen tukipalveluista ja monista sosiaalihuollon tarjoamista palveluista. Myös monet paikalliset peruspalvelut ympäri Suomen ovat tällä hetkellä vaarassa. Samaan aikaan nuorten pahoinvointi ei vähene, vaan se lisääntyy työttömyyden ja yleisen pahoinvoinnin kasvaessa. Yhdessä nämä takaavat katastrofin ainekset, jonka inhimillistä ja taloudellista velkaa saamme maksaa vielä useiden sukupolvien ajan.

Talouskeskustelussa puhutaan usein, kuinka velka lankeaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Näin on myös nuorten pahoinvoinnin aiheuttaman inhimillisen velan kanssa, jonka seuraukset jäävät meidän ikäpolvemme hoidettavaksi. Me ansaitsemme sen saman mahdollisuuden onneen ja hyvään elämään kuin kaikki muutkin, ja toivon, ettei sitä viedä sukupolveltamme pois kituuttavalla leikkauspolitiikalla ennen kuin saamme asiaan edes sananvaltaa.