Taloustieteessä moraalikadolla viitataan tilanteeseen, jossa esimerkiksi sääntelyhäiriön seurauksena on yrityksen kannalta edullista toimia niin, että se on yhteisen edun vastaista. Ihannemaailmassa yhteisten pelisääntöjen pitäisi olla niin hyvin laadittuja, että moraalikatotilanteisiin ei jouduttaisi, ja pelikenttä olisi reilu sekä julkisen yhteisön että yritysten näkökulmasta. Tämä ei kuitenkaan aina reaalimaailmassa valitettavasti toteudu, ja suuryritysten kannalta voiton tavoittelu on liiketoiminnan kasvattamisen näkökulmasta haluttavampaa kuin yhteiskuntavastuun toteutuminen.

On selvää, että pukkia ei kannata päästää kaalimaan vartijaksi ja pörssiyrityksiä oman valvontansa herroiksi, kun jo lakikin linjaa, että niiden pääasiallinen tavoite on voiton kerryttäminen osakkeenomistajille. Vastaamon tapaus ja monet muut ovat hyvin osoittaneet, miten moraalikatotilanne syntyy, kun yritys priorisoi liikevoiton tavoittelun palvelun laadun parantamisen sijaan. Vanhustenhoidon tapauksessa tämä laadusta nipistäminen ilmeni haamuhoitajina, ja Vastaamon tapauksessa taas haluttomuutena investoida riittäviä resursseja sekä turvallisiin tietojärjestelmiin että niitä ylläpitäviin ammattitaitoisiin henkilöihin. Molemmissa tapauksissa riittävän asiantuntevan henkilökunnan palkkaamisen laiminlyönti johti siis tarpeettomaan ihmiskärsimykseen.

Peräänkuulutan kuitenkin edelleen, että pelisääntöjen ja ohjeistuksen laatijana myös valvovan viranomaisen Valviran pitää kantaa osansa vastuusta. Torstaina 5.11 ilmestyneessä Kirkkonummen Sanomien kommentissaan Valviran asiantuntijalääkärinä toiminut ja nykyinen kunnanvaltuutettu Marjut Frantsi-Lankia kritisoi voimakassanaisesti toivettani saattaa suuryritykset vastuuseen niiden asiakkailleen aiheuttamasta kärsimyksestä. Heittäisinkin nyt pallon puolestani hänelle, ja toivoisin, että tekisimme yhteiskuntana kaikkemme, että ne valvonnan periaatteet, joita Marjut itsekin Valviran sivuilla edelleen esittelee, toteutuisivat tulevaisuudessa myös käytännössä.

Luottamushenkilönä minun tehtäväni on ottaa kantaa. Jos jonkun mielestä kuntalaisten ja veronmaksajien edun ajaminen on radikaali ideologinen kanta, niin olen silloin ylpeästi sen kannattaja. Verokirstun ja kuntalaistemme hyvinvoinnin vartijana meidän tärkein tehtävämme on haastaa ja valvoa niitä toimijoita, joilta palveluita ostamme.