Onko Uusimaa joskus ollut suuri? Kysyin itseltäni tätä kysymystä useaan kertaan, kun pohdin kampanjani keskeisiä teemoja. Pitkään pohdittuani totesin kuitenkin, ettei tähän kovin yksinkertaiseen kysymykseen voi löytää vastausta ensin kysymättä, mikä maakuntamme rooli oikeastaan on ollut Suomen ja myös pohjoismaiden historiassa.

Nimensä Uusimaa on perinyt ruotsalaisilta uudisasukkailta, jotka saapuivat 1200-luvulla tähän suomalaisten heimojen hylkäämään maahan ja ristivät alueen osaksi Ruotsin valtakuntaa. Samalla ruotsalaiset perustivat monet nykypäiväänkin säilyneet kirkonkylät kuten Kirkkonummen, Lohjan, Vihdin sekä Espoon ja kylvivät siemenet sille vuosisataiselle menestykselle, josta maakuntamme – ja samalla kotimaamme – on saanut nauttia.

Todelliseen arvoonsa kotomme pääsi kuitenkin 1812, kun Helsinki korvasi Turun Suomen suurruhtinaskunnan pääkaupunkina, ja siirsi valtakunnan uuden painopisteen tänne oikeaan etelään. Helsingistä muodostuikin pian Itämeren kiistaton helmi, josta kasvoi nopeasti uusi valtamerenkaupan ja kansainvälisyyden keskus, joka johdattaisi maamme myöhemmin 2000-luvulle.

Kotimaamme kehityksessä Uudellamaalla onkin siis ollut ainutlaatuinen rooli. Nykyaikana siitä on muodostunut tukipilari, joka kannattelee talousmahdillaan ja innovatiivisuudellaan koko Suomea. Historiallisesti maakuntamme ylsi yhdeksi Pohjois-Euroopan vauraimmista ja tarjosi sen asukkaille runsaat elinolot sekä vapauden ohjata omaa elämäänsä.

Uusimaa on siis suuri, mutta nykyaikana enää vain Suomen mittakaavassa. Maakuntamme kantaa takanaan valtavaa potentiaalia, jota hyödyntämällä voisimme luoda valtavasti uutta hyvinvointia ja elinvoimaa koko kansallemme. Valitettavasti nykytilanteessa aluepolitiikka ajaa näitä mahdollisuuksia enemmän ja enemmän pois käsistämme, ja johtaa käsittämättömään tilanteeseen, jossa emme varsinaisesti kontrolloi enää omaa kohtaloamme. Me elämme maailmassa, jossa meidän kasvumme ruokkii muuta Suomea.

Maatamme rakennetaan yhdessä – tämä on meille kaikille selvää. Suomea ei voida kuitenkaan rakentaa politiikalla, jossa osa sen alueista hyötyy täysin epäsuhtaisesti muiden saavutuksista. Meillä jokaisella tulee olla oikeus olla oman onnemme seppiä ja hyötyä raskaan työmme palkinnoista. Muuten voimme yhtä hyvin itsekin iskeä hanskat tiskiin ja palata uunin pankolle nukkumaan.