Kun omat vanhempani muuttivat Veikkolaan 1980-luvun puolivälissä, heidät houkutteli Kirkkonummelle kohtuuhintainen ja turvallinen pientaloasuminen. He halusivat jättää taakseen pölyisen Vantaan lähiön ja löytää turvallisen paikan, jossa perustaa perhe. Tänä kesänä heidän muutostaan kotikuntaamme tulee kuluneeksi 35 vuotta, eivätkä he ole katuneet päätöstään hetkeäkään.
Synnyin itse 16. helmikuuta vuonna 1996 Jorvin sairaalassa ja olen asunut siitä asti Kirkkonummella lukuun ottamatta aikaa, jonka vietin Englannissa. Suurkaupungin valot houkuttelivat minut – juuri lukiosta valmistuneen ylioppilaan – ulkomaille, mutta päädyin lopulta kuitenkin muuttamaan takaisin kotikylääni Veikkolaan. Metropolin vilkkaus ja betoniviidakko eivät olleet minua varten, sillä huomasin joka päivä kaipaavani sitä luonnonläheisyyttä ja rauhallisuutta, johon olin kotikunnassani tottunut.
Puhuessani ihmisten kanssa niistä syistä, mitkä ovat saaneet heidät muuttamaan Kirkkonummelle, huomaamme pian, että samat vetovoimatekijät ovat houkutelleet meidät tänne. Pientaloasuminen, luonnonläheisyys, turvallisuus ja rauhallisuus ovat kaikki niitä valttikortteja, joiden varaan meidän tulisi rakentaa Kirkkonummi tänään ja tulevaisuudessa. Näiden vetovoimatekijöiden vaaliminen vaatii kuitenkin hartiavoimin töitä, johon tulevien luottamushenkilöiden on sitouduttava.
Pientaloasuminen, luonnonläheisyys, turvallisuus ja rauhallisuus ovat kaikki niitä valttikortteja, joiden varaan meidän tulisi rakentaa Kirkkonummi tänään ja tulevaisuudessa.
Nojaaminen kuntamme perusvahvuuksiin ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on varmistettava, että tänne jo muuttaneet kirkkonummelaiset voivat myös hyvin. Kuntalaisten hyvinvointi lähtee liikkeelle korkeatasoisista lähipalveluista, jotka huomioivat jokaisen kuntalaisen vauvasta vaariin. Vaikka talouden tasapainottamispaineet ovatkin kovat, meidän on pidettävä huolta siitä, että perheet voivat hyvin, lapset saavat opiskella terveessä ympäristössä ja seniorit ikääntyä kodinomaisissa ja laadukkaissa tiloissa omassa kotikylässään.
Kirkkonummi on minun vihreä mansikkapaikkani, ja uskon, että se voi olla sitä myös lukemattomille muille ihmisille. Jos pidämme huolta kuntamme ja sen asukkaiden hyvinvoinnista, on Kirkkonummi vielä tulevaisuudessakin paikka, jonne halutaan muuttaa, ja jossa on ennen kaikkea onnellista syntyä, kasvaa, opiskella, perustaa perhe, tehdä töitä ja ikääntyä.
