Mietin pitkään, miten aloittaisin tämän kirjoituksen. Olen kulkenut – kuten varmaan moni muukin – viimeiset päivät suoranaisessa hämmennyksen ja epäuskoisuuden sumussa, joka laskeutui Venäjän käynnistäessä aggressionsa Ukrainasta irronneiden ”kansantasavaltojen” alueella ja maan rajoilla. Päällimmäinen tunne mielessäni on ollut huoli, ja olenkin huomannut kelaavani mielessäni sitä isovanhemmiltani kuulemaani muistojen filminauhaa, joka kertoi entisen itänaapurimme hyökkäyksestä Suomeen.

Meidän kirkkonummelaisten ei tarvitse kaivella näitä muistijälkiä aivojemme syövereistä kovin syvältä, sillä kuntamme miehitys toisen maailmansodan jälkeen päättyi vasta 1956. Paranteesiaika on jättänyt Kirkkonummeen ja sen asukkaisiin pysyvän jäljen yhtä lailla kuin koko toinen maailmansota. Sota on helvettiä, eikä se palvele ketään vaan seuraa kokonaisia sukupolvia heidän koko elämänsä ajan.

Paikallinen kriisi ei kuitenkaan tarkoita täysimittaista sotaa. Kuten ennen toista maailmansotaa maailmalla on ollut nytkin useita mahdollisuuksia vetää selkeä linja ja todeta, että tämä loppuu nyt. Juuri tästä syystä emme voi vastata Venäjän aggressioon Ukrainassa olankohautuksella, sillä antaisimme sille näin hiljaisen hyväksyntämme ja mahdollistaisimme tilanteen eskaloitumisen aikaisempaa huomattavasti suuremmaksi konfliktiksi.

Tässä tehtävässä ei kuitenkaan onnistuta, jos emme ensin toimi yhdessä rintamassa. Tämä tarkoittaa toimimista sekä sisä- että ulkopoliittisesti niin, että näyttäydymme Ukrainan tukena ja tunnustamme sen alueellisen koskemattomuuden ja suvereniteetin itsenäisenä valtiona, jolla on itse oikeus tehdä päätös Natoon kuulumisesta. Yhtä lailla meidän on valmistauduttava tukemaan Ukrainaa aseviennillä, mikäli pahin mahdollinen skenaario toteutuu.

Kirjoittaessani tätä tekstiä tiistai-iltana 22. helmikuuta en luonnollisesti tiedä, mitä tulevien päivien tai viikkojen aikana tapahtuu. Muistelen kuitenkin tänä hetkenä erästä partiolaisen vyöhön kirjoitettua viisautta, joka kehottaa meitä olemaan aina valmiina. Suomen kohdalla tämä tarkoittanee, että meidän tulisi harkita vakavasti Nato-optiomme hyödyntämistä jo nykyisen hallituskauden aikana.