Eurooppaa kohtaa nyt ainutlaatuinen kriisi, jolle on vaikeaa löytää vertailukohtaa toisen maailmansodan jälkeisestä maailmasta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on käynnistänyt yhden 2000-luvun suurimmista pakolaisaalloista, ja YK:n arvioiden mukaan yli kolme miljoonaa ukrainalaista on joutunut jo nyt jättämään kotimaansa. Moni pakolaisista on tähän mennessä jäänyt Ukrainan rajan tuntumaan, sillä he luonnollisesti toivovat sodan päättyvän mahdollisimman nopeasti. Tilanteen pitkittyessä entistä useampi ukrainalainen joutuu kuitenkin jättämään kotiseutunsa etsiessään turvaa.
Ruotsin maahanmuuttovirasto Migrationsverket on arvioinut, että Ruotsiin tulisi noin 76 000─212 000 ukrainalaista pakolaista. Suomen osalta tämä luku on jäänee huomattavasti vaatimattomammaksi, mutta jo sodan ensimmäisen kuukauden aikana lähes 10 000 ukrainalaista oli hakenut tilapäistä suojaa maastamme.
Suomen maahanmuuttovirasto Migrin arvioiden mukaan maamme vastaanottokeskuksissa on tarpeen vaatiessa tilaa noin 10 000 ihmiselle, mutta jos ukrainalaisia saapuu edes vuoden 2015 suureen pakolaiskriisiin verrattavissa oleva määrä, ei nykytilojen kapasiteetti riitä.
Tähän mennessä Suomeen tulleet ukrainalaiset pakolaiset ovat majoittuneet pääasiassa omien sukulaistensa ja vapaaehtoisten koteihin, mutta kriisin pitkittyessä ja maahantulijoiden määrän kasvaessa on selvää, ettei tämä ei voi olla pysyvä ratkaisu. Suomen maahanmuuttovirasto Migrin arvioiden mukaan maamme vastaanottokeskuksissa on tarpeen vaatiessa tilaa noin 10 000 ihmiselle, mutta jos ukrainalaisia saapuu edes vuoden 2015 suureen pakolaiskriisiin verrattavissa oleva määrä, ei nykytilojen kapasiteetti riitä.
Suomen kuntien ja kaupunkien rooli ukrainalaisten pakolaisten asuttamisessa tulee olemaan keskeinen. Julkisina toimijoina ne pystyvät parhaiten varmistamaan, että tilapäistä suojelua saavat ukrainalaiset saavat heille oikeutetut peruspalvelut. Tiloja pakolaisten majoittamiseen onneksi riittää, ja Kirkkonummella esimerkiksi Killinmäki ja Vols-koti voisivat toimia vastaanottotoiminnan keskuksina. Oma roolinsa on myös yksityisillä ja kolmannen sektorin toimijoilla, jotka ovat tähänkin asti tehneet uskomattoman arvokasta työtä.
Oli ratkaisu kuitenkin mikä tahansa, on selvää, ettei meillä ole varaa odottaa. Siksi olen ryhtynyt myös itse toimiin perusturvalautakunnan puheenjohtajana, jotta vanhoja virheitä ei toistettaisi. Ukrainalaisten tulee saada välitöntä tukea työllistymisen ja kielen oppimisen mahdollistamiseksi, jotta heistä kukaan ei syrjäydy yhteiskunnan ulkopuolelle. Samalla valtion on oltava valmis tukemaan kuntia ja kaupunkeja, jotta ukrainalaisten tarvitsemat perussotepalvelut saadaan rahoitettua tänä muutenkin haastavana aikana.
