Suomalaista hyvinvointivaltiota ollaan ajamassa alas. Mikään 2000-luvulla vallalla ollut hallitus ei ole suhtautunut yhtä vihamielisesti tasa-arvoista ja hyvinvoivaa suomalaista yhteiskuntaa kohtaan kuin Sipilän kolmen kopla. Yksityistä, aktivoi ja ulkoista voisi yhtä hyvin olla nykyhallituksen motto, jonka ohjaamana he ryöstävät köyhiltä ja antavat rikkaille.
Sote-uudistuksen piti pelastaa suomalainen hyvinvointivaltio ja tehdä siitä samalla taloudellisesti kestävä. Todellisuudessa toteutuessaan sen tuottamat säästöt katoaisivat maakuntien ja yksityisten yritysten taskuun nopeammin kuin pieru Saharaan. Kaiken lisäksi nämä säästöt pitäisi tehdä sosiaali- ja terveysjärjestelmästä, joka on jo nyt yksi Euroopan ja maailman kustannustehokkaimmista.
Yksityistämisen mantra, jota meille on toitotettu viimeiset neljä vuotta ei ole tuonut säästöjä tai parantanut tavallisen suomalaisen palveluita. Viime päivien ulostulot ovat vain todistaneet, kuinka häikäilemättömiä yksityiset palveluntuottajat voivat oikeastaan olla yrittäessään epätoivoisesti tehdä voittoa. Helsingissä rahaa tehdään lasten kustannuksella luvattomissa päiväkodeissa ja Kristiinankaupungissa vanhuksia käytetään törkeästi hyväksi heidän oman terveytensä ja turvallisuutensa kustannuksella.
Pahimmillaan nämä yksityistämispolitiikan seurauksena vahvistuneet hoitoalan yritykset eivät edes maksa verojaan Suomeen, vaan kirjanpitokikkailun avulla siirtävät valtavia summia osakkeenomistajilleen korkomaksujen kautta. Poliitikot, jotka tukevat toimillaan näitä verokiertoon syyllistyviä yrityksiä, ovat yhtä lailla lianneet kätensä ja ansaitsisivat oppitunnin hyvästä hallintotavasta.
Rapautunut hyvinvointivaltio voidaan vielä pelastaa itsekkäiden poliitikkojen käsistä, mutta elämme nyt ratkaisun hetkiä. Jos neljä seuraavaa vuotta ovat yhtään Sipilän koplan kaltaisia, niin ne peruspilarit, jotka tukevat nykymuotoista suomalaista hyvinvointivaltiota romahtavat. Niiden mukana voimme myös heittää hyvästit niiden tukemalle turvaverkolle, joka on tähän mennessä kouluttanut, ruokkinut ja pitänyt huolta jokaisesta suomalaisesta. Pahoinvointipolitiikalle on nyt annettu mahdollisuus – oliko siis viimein aika kokeilla jotain täysin vastakkaista?