Viimeiset neljä vuotta ovat olleet Suomen mittakaavassa poikkeuksellisia. Mittavia lakipaketteja on yritetty ajaa läpi vaihtelevin lopputuloksin ilman parlamentaarista ja puoluerajat ylittävää valmistelua. Kiire on näkynyt valmiiden lakiluonnosten laadussa, minkä seurauksena perustuslakivaliokunta on useaan kertaan joutunut toppuuttelemaan hallitusta, ja pistämään sen aloitteet jäähylle. Nurkkaan ovat joutuneet muun muassa nyt jo surullisen kuuluisat sosiaali- ja terveyslait sekä juuri hyllytetyt tiedustelulait.
Kun oppositiopuolueet ovat epätoivoisesti pyrkineet pysymään mukana hallituksen poukkoilevassa valmistelutyössä, on heitä syytetty hidastelusta ja lainsäädäntöprosessin sabotoimisesta. Tulilinjalle on joutunut esimerkiksi sotevaliokunnan demaripuheenjohtaja Krista Kiuru, jota vaadittiin tilille liian monen asiantuntijan mielipiteen kuulemisesta. Myös puolustusministeri Niinistö on avannut sanaisen arkkunsa todetessaan, että tiedustelulain perustuslaillisiin ongelmiin puuttunut asiantuntija käyttäytyi hänen mukaansa ”perustuslakitalebanin” tapaan.
Meillä jokaisella on ääni, vaikka eräät muuta haluaisivatkin. Viimeisen parin viikon aikana hallitus on täysin kaatanut kaksi suurta kansansuosiota nauttinutta kansalaisaloitetta koskien maksutonta toisen asteen koulutusta ja aktiivimallin purkamista. On selvää, etteivät kaikki aloitteet voi johtaa toimiin, mutta hallituksen ja eduskunnan tulisi käsitellä ne niiden ansaitsemalla arvokkuudella. Tyhjä sali hallituskansanedustajia kansalaisaloitteen käsittelyn aikana ei kuitenkaan viesti tätä kunnioitusta.
Kansan pitää edelleen tulevaisuudessakin olla kiinteästi mukana demokraattisessa päätöksenteossa. Arkadianmäen edustajat eivät saa piiloutua graniittiseiniensä taakse, vaan heidän on kuunneltava kansalaisia ja otettava heidät huomioon. Maassa, jossa nukkuvien puolue on jo nyt suurin puolue, johtaa suomalaisten äänen hiljentäminen vain tämän poliittisen passiivisuuden ja apaattisuuden korostumiseen.
Hyvät päätökset tehdään kansan tuella faktapohjaisen tiedon perusteella. Jos haluamme tulevalla vaalikaudella ratkaista yhteiskuntaamme vaivaavat norsunkokoiset ongelmat, meidän tulee ymmärtää toisiamme ja ennen kaikkea suomalaisia. Demokraattisessa valtiossa politiikkaa ei tehdä kansan yli kävelemällä, vaan heitä kuuntelemalla.
