Elämme nyt vaikeita aikoja, ja emme koskaan toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa ole joutuneet elämään näin epävarmassa maailmassa. Monella tapaa se rauhallinen maailmanjärjestys, jossa minun sukupolveni sai kasvaa, lakkasi olemasta 24. helmikuuta, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Monissa Euroopan maissa joudutaan nyt ensimmäistä kertaa pohtimaan, miten valtio voi välttää vaaran karikot maailmassa, jossa rauha ei olekaan yhtäkkiä vakio. Oman kotimaamme onneksi, me suomalaiset emme ole koskaan tuudittautuneet tähän rauhan tuutulauluun, vaan olemme pysyneet alati valppaina.   Turvallisuus on kokonaisvaltainen käsite, ja tämä on asia, jonka me suomalaiset olemme aina ymmärtäneet. Suomi on sekä huoltovarmuuden, siviilipuolustuksen ja kansalaisvalmiuden osa-alueilla maailman huippua, mutta omassa yhteiskunnallisessa resilienssissämme riittää silti edelleen kehitettävää.   Tällä hetkellä omat turvatakuumme nojautuvat pitkälti pohjoismaiseen sekä JEF-puolustusyhteistyöhön ja EU:n tarjoamaan puolustukseen, mutta itsessään yksikään näistä – tai ne kaikki yhdessä – eivät takaa maamme turvallisuutta alati myrskyisimmillä globaalin geopolitiikan vesillä. On selvää, että Suomi tarvitsee taakseen maailman voimakkaimman puolustusliiton eli Naton tuen, mitä ei saavuteta pelkän rauhankumppanuusyhteistyön kautta. Täten maamme onkin liityttävä Naton jäseneksi mahdollisimman pian, jotta voimme pitää kurssimme vakaana kohti pohjolan vapauden majakkaa.   Kokonaisturvallisuutemme varmistamiseksi Suomen on sotilaallisen perspektiivin lisäksi kiinnitettävä huomiota vihreään siirtymän ja pienydinvoimaan, jotta voimme varmistaa energiaomavaraisuutemme tänä epävakaana aikana. Jokainen Venäjälle energiasta maksettu rupla rahoittaa omalta osaltaan maan sotakoneistoa Ukrainassa, ja takaa, että aina, kun pidämme valojamme päällä, edesautamme siviilien pommitusta Donbassissa.   Hyvä lukija – elämme nyt ratkaisujen hetkiä. Vaikka lopullisten päätöksien tekeminen ei olisikaan helppoa, juuri epävakaina aikoina osoitettu päättäväisyys näyttäytyy kansalle johtajuutena. Minun sukupolveni on saanut kasvaa hyvinvoivassa ja rauhallisessa Suomessa, jossa vapaus on ollut itsestäänselvyys. Toivon todella, että teemme nyt ne päätökset, jotka mahdollistavat saman elämän myös tuleville suomalaisille sukupolville.