Voin rehellisesti myöntää olevani loman tarpeessa. Viimeinen kevät on ollut hyvin raskas, ja se on kaoottisuudessaan saanut meistä varmasti monen toivomaan vakautta sekä varmuutta maailmanpoliittisen myllerryksen sijaan. Oma lukunsa ovat myös noussut inflaatio ja käsistä karanneet elinkustannukset, jotka tekevät arjen hoitamisesta aina vaan kalliimpaa. Kaikki tämä ennen kesää, jolloin meistä varmasti moni ajatteli heittävänsä viimeisetkin korona-ajan tomut taakseen.

Kaikessa vaikeudessaan viimeinen kevät on kuitenkin osoittanut yhteiskuntamme parhaat puolet. Suomalaisten anteliaisuus, myötätunto ja halu auttaa korostuivat erityisesti tavassa, jolla kohtasimme ukrainalaiset pakolaiset. Erityisesti täällä Kirkkonummella koko kylämme tuli yhteen ja ryhtyi vapaaehtoisvoimin auttamaan Ukrainasta tulleita ihmisiä täysin ennennäkemättömällä tavalla. Tällaiset arjen sankariteot valavat ainakin minuun uskoa siitä, että selviämme kaikesta, kunhan lyömme päämme yhteen ja pidämme toisistamme huolta.

Tuskinpa kukaan voi luvata, että ensi syksy olisi yhtään helpompi kuin mennyt kevät, sillä moni elämäämme vaikuttava tekijä ei ole hallinnassamme. Voimme kuitenkin omien tekojemme kautta vaikuttaa kanssaihmistemme hyvinvointiin, ja siksi juuri nyt on tärkeää, että pidämme toisistamme yhtä lailla huolta ja huomioimme yhteiskuntamme vähäosaiset. Ostovoiman heikentyessä ja ruuan kallistuessa joissain perheissä ei välttämättä ole varaa hankkia ruokaa pöytään tai ajaa lapsia harrastuksiin, ja juuri tällaisissa tilanteissa me voimme nousta esiin ja osoittaa toiminnallamme arjen sankaruutta.

Syksyyn on kuitenkin onneksi vielä aikaa, ja nyt saamme nauttia juhannuksesta, auringonpaisteesta ja lämmöstä. Odotan itse ainakin sitä, että edes muutaman viikon ajan suurin huolenaiheeni on järviveden lämpötila ja hyttysten ininä kesäyössä. Nyt – jos koskaan – on siis aika sanoa lomalle lompsis, ja siirtyä muutamaksi viikoksi sivulinjoille odottamaan uutta työntäyteistä syksyä.

Oikein hyvää kesää, juhannusta ja lomaa teille kaikille!