Suomen väestö ikääntyy nopeaa vauhtia, ja samalla työkykyisten suhde työvoiman ulkopuolella oleviin heikkenee jatkuvasti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että joka päivä Suomessa on entistä vähemmän veronmaksajia, jotka voisivat kustantaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Samalla sosiaali- ja terveyspalveluita kaikkein eniten käyttävien ikääntyneiden ihmisten määrä kasvaa merkittävästi. Meistä varmasti jokainen ymmärtää, miten tämä yhtälö on kaikin puolin palveluiden rahoituksen näkökulmasta kestämätön.

Tarvitsemme siis lisää työkykyistä väestöä vahvistaaksemme hyvinvointivaltiomme rahoituspohjaa. Työperäinen maahanmuutto on yksi ratkaisu ongelmaan, mutta se ei yksinään pelasta Suomea. Nykyinen väestö on nimittäin yhtä lailla pidettävä työelämässä kiinni puuttuen työkyvyttömyyden juurisyihin. Eläketurvakeskuksen mukaan yleisimmät syyt joutua työkyvyttömyyseläkkeelle nykypäivänä liittyvät mielenterveyden ongelmiin, ja erityisesti naisten parissa kaksi kolmasosaa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä tekee niin mielenterveysongelmien takia.

Mielenterveysongelmia on ehkäisty hyvällä menestyksellä erinäisillä matalan kynnyksen mielenterveyspisteillä ja -neuvoloilla, mutta eri mallit vaihtelevat merkittävästi eri kuntien ja hyvinvointialueiden alueella. Mallia matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden takaamiseksi on lähdetty etsimään esimerkiksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella Vihreiden aloitteesta, mutta neljän viikon terapiatakuun mukainen malli olisi edelleen tarpeen koko Suomessa.

Työkyvyn ylläpitämisen lisäksi meidän tulisi myös pyrkiä vähentämään sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä erityisesti ikäihmisten keskuudessa. Tässä onnistuttaisiin parhaiten ottamalla käyttöön Raahen mallin mukaiset seniorineuvolapalvelut, joiden käyttöönottoa pilotoidaan Länsi-Uudellamaalla niin ikään aloitteestani lähiaikoina. Raahen mallin mukaisessa seniorineuvolassa ikäihmiset pääsevät matalalla kynnyksellä terveyspalveluiden piiriin näin vähentäen erikoissairaanhoidon palveluiden käyttöä. Mallin kustannustehokkuus on huomattava, ja Raahessa käytetään vähiten erikoissairaanhoidon palveluita koko Pohjois-Pohjanmaalla.

Jotta hyvinvointivaltio voi jatkaa toimintaansa tulevaisuudessa, tulee meidän siirtää hoitotyön painopistettä täysin uuteen suuntaan. Reagoimme nykyään ihmisten ongelmiin vahvasti jälkijättöisesti, vaikka paras terveydenhoito olisi ennakoivaa. Tämän ymmärtäminen ja ennaltaehkäisyyn panostaminen saattavat ratkaista sen, pystymmekö pelastamaan hyvinvointivaltion myös tuleville suomalaisille sukupolville.