Viime aikoina valtakunnan uutisissa ja Kirkkonummellakin on jälleen noussut esiin nuorten jengiytyminen ja väkivalta. Kirkkonummen Sanomissa (12.3) kerrottiin, että alle 18-vuotiaiden ryöstö- ja väkivaltarikollisuus on lisääntynyt viime vuosina huolestuttavasti Länsi-Uudellamaalla. Helsingin Sanomat uutisoi helmikuussa Kirkkonummella tehdystä tehovalvonnasta, jossa takavarikoitiin monia teräaseita (HS 21.2.23). Talven aikana monta koululaista on ryöstetty matkakeskuksella, jonka johdosta myös kunnanhallitus teki kokouksessaan 13.2. viranhaltijoille selvityspyynnön tilanteesta.
Näin luottamushenkilön näkökulmasta tilanne näyttäytyy haastavana ja keinot tuntuvat riittämättömiltä. Jokaisella lapsella ja nuorella on ehdottomasti oikeus tuntea olevansa turvassa omassa kotikunnassaan, ilman väkivallan uhkaa ja pelkoa. Väkivallan uhri ansaitsee tukea ja oikeutta, ja jokainen väkivaltaa tekevä nuori tarvitsee apua.
Mitä Kirkkonummella voidaan tehdä asian hyväksi? Halusimme pohtia aihetta yhdessä nuorten itsensä kanssa ja keskustelimme nuorisovaltuuston varapuheenjohtaja Sandra Karin sekä paikallisen lukiolaisen, Felix Petäjäjärven kanssa. Molemmat nuoret tunnistivat ilmiön ja nostivat esiin monia tuttuja ratkaisuja, mutta mukana on myös uutta ajateltavaa esimerksi somen merkityksestä ilmiöön.
Nuorten mukaan on tärkeää, että jalkautuva nuorisotyö toimii ja kaduilla näkyy nuorisotyötä tekeviä aikuisia. Myös poliisin läsnäoloa arvostetaan ja esiin nousi nuorten huoli poliisin riittämättömistä resursseista. “Jos poliisille soittaa, niin voi kestää yli 5 minuuttia että hätäkeskuksessa vastataan ja paikalle saapumiseen voi mennä pitkä aika. Tällä tavalla poliisi ei tuo tarvittavaa apua ja turvaa”, Felix sanoo.
Väkivalta ja jengiytymisen uhka ei kuitenkaan kosketa kaikkia nuoria. Helsingin Sanomissa (31.12.22) Helsingin poliisin rikoskomisario Marko Forss jaottelee nuoret ryöstöjen tekijät kolmeen kategoriaan. Ensimmäisessä kategoriassa on alle 15-vuotiaat, jotka tekevät yleensä lievempiä ryöstörikoksia ja väkivaltaa. Toisessa ryhmässä olevat nuoret ihannoivat rikollista elämäntapaa, mutta eivät välttämättä ole itse vakavassa rikoskierteessä, mutta näillä lapsilla on isoin riski ajautua jengeihin mukaan. Sandra ja Felix tunnistavat katujengikulttuurin yhtenä yleisenä ilmiönä. “Puhutaan niistä roadman-jengeistä, jengikulttuurista, joka on rantautunut meille viime vuosina Briteistä. Ruotsissahan tilanne on jo tämän suhteen tosi paha,” Sandra toteaa. Myös Felix pohtii millä tavalla rikollista elämäntapaa ihannoivia nuoria voisi tukea. “On tärkeää, että elämässä on muita vaihtoehtoja, eikä ainoa keino ansaita rahaa tai statusta ole näissä jengeissä. Kysymys on eriarvoistumisesta ja siitä, kenellä on mahdollisuuksia pärjätä tässä yhteiskunnassa.”
Rikoskomisario Forssin mukaan (HS 31.12.22) kolmannessa ryhmässä nuoria jotka tekevät rikoksia ja ovat väkivaltaisia, on monia riskejä lisääviä taustavaikuttajia (esimerkiksi vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat, nuoren oma rikollis- ja päihde- ja laitoskierre). Tässä kohtaa yhtenä puuttumisen keinona voi olla Kirkkonummella viime syksynä käyttöön otettu Ankkuritoiminta. Ankkuri on viranomaisten monialainen yhteistyömalli, jossa eri viranomaistahot, esimerkiksi poliisi ja sosiaalitoimi, toimivat yhteistyössä ehkäistäkseen nuorten rikollisuutta. Sandra pohtii, että toimintamalli on varmasti hyvä, mutta siinä vaiheessa kun sitä tarvitaan niin ongelmat ovat jo syviä ja kierteen katkaiseminen voi olla vaikeaa. “Tarvitaan lisää ennaltaehkäiseviä toimia. Tietenkin myös perheen ja vanhempien merkitys on keskeinen ja rajojen asettaminen on vaan todella tärkeää.”
Yhteiskunnan digitalisoituminen on varmasti yksi ilmiöön vaikuttava seikka ja nuoret nostavatkin esiin somen moninaiset vaikutukset. Some lisää yksinäisyyden kokemuksia, eikä siellä tapahtuva vuorovaikutus korvaa oikeita ihmissuhteita. “TikTok ei ole hyvä sovellus varsinkaan alakouluikäisille. Kehoittaisinkin vanhempia kieltämään lapsilta sen käytön, sillä siellä leviää myös paljon häiritseviä ja väkivaltaisia videoita, “ Felix sanoo. Toinen nimeltä mainittu sovellus on SnapChat. Snäpissä jaetaan kaikkien nähtäväksi kartta, josta on mahdollista paikallistaa sovelluksen käyttäjä ja lisämaksusta myös missä hän on aikaisemmin ollut ja keiden kanssa. Felix pohtii tämän sovelluksen sisältämiä riskejä. “Vanhempien olisi hyvä ohjeistaa lapsiaan, etteivät jaa Snäpissä sijaintiaan ihan kaikkien nähtäville.”
Nuoret nostavat esiin tarpeen erilaisille tiloille, joissa voi tavata kavereita ja viettää aikaa. “Videoyhteys ei vaan ikinä korvaa samassa tilassa tapahtuvaa keskustelua toisen ihmisen kanssa”, Felix muistuttaa. Sandra pohtii, että koulut voisivat olla pidempään auki nuorten toimintaa varten ja mainitsee myös harrastustoiminnan merkityksen. Luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden tulee pohtia mitä keinoja kunnalla voi vielä olla käytössä, jotta nuorille voidaan tarjota turvallisia tiloja ja kohtaamispaikkoja. Yksi mahdollisuus on uuden nuorisokahvilan perustamisessa. Vihreä valtuustoryhmä on jättänyt tasan 2 vuotta sitten (8.3.2021) valtuustoaloitteen Walkers-nuorisokahvilan perustamiseksi Kirkkonummen keskustaan. Aihe on nyt jopa aikaisempaa ajankohtaisempi, mutta odottaa yhä edelleen käsittelyä.
Nuorten jengiytymisen ja väkivallan ehkäisemiseen tarvitaan koko yhteiskuntaa ja kaikkia sen toimijoita. Kyse ei ole vain resursseista, joita myös ehdottomasti tarvitaan, vaan myös yhteisestä tahtotilasta olla normalisoimatta tilannetta, jossa väkivalta, jengiytyminen ja nuorten rikollisuus kasvaa. Kouluilla on tärkeä rooli valistamistyössä, mutta myös vanhempia tarvitaan käsittelemään ilmiötä yhdessä nuorten kanssa. Jokaisen vastuulla on soittaa poliisi jos näkee väkivaltaisia tilanteita ja puuttua jos se on mahdollista.
Osa nuorten jengiytymisen ja väkivallan ehkäisevästä toiminnasta tarvitsee myös valtakunnallisen tason panostuksia. Samaan tapaan kuin aikaisempina vuosikymmeninä on tutkimukseen perustuen kehitetty esimerkiksi KivaKoulu-toimintamalli koulukiusaamista vastaan, nyt tarvitaan systemaattinen toimenpideohjelma nuorten jengiytymisen ja väkivallan ehkäisemiseksi. Ohjelmat eivät yksin tuota ratkaisua vaikeaan ilmiöön, mutta voivat tuoda konkreettisia toimintamalleja ongelmiin, jotka ovat yksittäisiä paikkakuntia laajempia.
Monet askeleet oikeaan suuntaan ovat myös ihan pieniä asioita, jotka eivät tarvitse resursseja ja ohjelmia toteutuakseen. Keskusteleminen nuorten kanssa on yksi asia, joka maksaa vain vaivan. Nuoret ovat ehdottomasti monella tapaa meitä aikuisia fiksumpia, mutta on eri asia kuullaanko heitä ja arvostetaanko heidän mielipidettään. Uudet näkökulmat ja ratkaisut löytyvät yhteisissä keskusteluissa nuorten itsensä kanssa.
Krista Petäjäjärvi (vihr)
Kunnanvaltuutettu, sivistyslautakunnan varapuheenjohtaja
Markus Myllyniemi (vihr)
Hyvinvointialue- ja kunnanvaltuutettu, elinvoimajaoston vpj.
