Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluehallitus tekee tällä hetkellä päätöksiä siitä, miten vammaisten ja vanhusten lakisääteiset kuljetuspalvelut tullaan tulevaisuudessa järjestämään. Asia on herättänyt runsaasti keskustelua, sillä aikaisemmin Espoon kaupungin käytössä ollut välitysmalliin perustunut kulkukeskus on kohdannut suuria ongelmia. Tapa, miten vammaisten ja vanhusten kuljetukset järjestetään, ei ole vain pieni yksityiskohta vaan keskeinen tekijä erityisryhmien elämänlaadun varmistamisessa, sillä monelle taksipalvelu on ainoa tapa asioida, tehdä töitä ja harrastaa kodin ulkopuolella. Tämä palvelu on saatava toimivaksi.

Paljon parjattu Espoon välityskeskusmalli on muuttanut vammaisten ja vanhusten kuljetuspalvelut Uberin kaltaiseksi alustatalouden ratkaisuksi, jossa keskitetty toimija välittää takseja asiakkaille esimerkiksi mobiiliapplikaation kautta. Välityskeskusekosysteemissä toimivat taksiyrittäjät ovat pääasiassa yksinyrittäjiä, eikä heillä välttämättä ole kokemusta erityisryhmiin kuuluvien asiakkaiden kohtaamisessa. Malli sulkee myös pois monet perinteiset toimijat, sillä sen tarjoamat korvaukset kuljetuksista ovat liian pienet kyytien ajamiseksi. Haasteita on ollut muun muassa invataksien saatavuudessa, saapumisajoissa ja erityislapsien kohtelussa.

Suurimmassa osassa Länsi-Uudenmaan kuntia ja kaupunkeja vammaisten sekä vanhusten kuljetuspalvelut on tähän mennessä järjestetty niin sanotun Vantaan mallin mukaan, jossa kuljetuksista vastaa muutama isompi taksiyritys. Vantaan malli on havaittu varsin toimivaksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kunnissa ja kaupungeissa, mikä heijastuu myös alueen vammaisneuvostojen tekemissä kannanotoissa. Myös taksiyrittäjät ovat olleet varsin tyytyväisiä kyseiseen malliin ja huomauttaneet, että sen korvaustaso tekee erityisryhmien kuljettamisen kannattavaksi myös kaupunkialueiden ulkopuolella. Tässäkin mallissa on kehittävää, ja esimerkiksi toimintaohjeen päivittäminen sekä pienempien taksiyrittäjien huomioiminen erityisesti syrjäseuduilla olisi järkevää.

Olisikin täysin nurinkurista, jos emme kuuntelisi näin tärkeän kysymyksen kohdalla sekä asiakkaita että yrittäjiä ja valitsisi sellaista mallia, jota he pitävät parhaana. Mikään malli on tuskin täydellinen, mutta varmistamalla taksien riittävän saatavuuden, kyytien yhdistelemisen, pysähdykset matkalla ja vakitaksioikeuden voimme varmistaa, että tarjoamme vammaisille ja vanhuksille palvelua, jonka arvoisia he tosiasiallisesti ovat.

Markus Myllyniemi                                                                     Hanna Hukari

Vihreän aluehallitusryhmän pj.                                                Aluehallituksen jäsen (vihr.)