Moni kirkkonummelainen ja espoolainen on varmasti huomannut, miten
perusterveydenhoidon hoitojonot ovat pitkittyneet merkittävästi viimeisten vuosien aikana.
Tänä aikana sosiaali- ja terveysalan henkilökunta on tehnyt äärimmäisen ansiokasta työtä ja
pyrkinyt ratkomaan tilannetta niillä rajoitetuilla resursseilla, mitä me poliitikot olemme
heille tarjonneet.
Olemme varmasti kaikki kiitollisia sote-alan työntekijöiden tekemästä jatkuvasta panoksesta
hyvinvointimme hyväksi, mutta tsemppiviestit eivät riitä loputtomiin. Jotta tilanne voitaisiin
aidosti ratkaista, meidän on panostettava sote-työntekijöidemme hyvinvointiin ja
osoitettava riittävät resurssit hoitojonojen purkamiseen.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen sopeutustarve ilman valtion lisärahoitusta on
seuraavan kolmen vuoden ajalle noin 110 miljoonaa euroa. Muun muassa
hyvinvointialuejohtaja Sanna Svahn on todennut Ylen haastattelussa, että mikäli
lisärahoitusta ei saada, nykypalvelutasoa joudutaan heikentämään merkittävästi.
Tilanteessa, jossa kansalaisten hoitovelka on muutenkin niin merkittävä, ei tunnu kovin
järkevältä leikata sieltä, missä se tuntuu eniten, eli länsiuusmaalaisten hyvinvoinnista.
Kun hallitus tekee päätöksiä lisätalousarviostaan, on syytä muistaa, että sote-uudistuksen
pääperiaate säästöjen synnyttämiseksi juontui hallintobyrokratian vähentämisestä ja
ennaltaehkäisevien ja perushoidon palveluiden parantamisesta. Sote-uudistuksen
toteutumisen jälkeen byrokratian määrää on kuitenkin vain lisätty käynnistämällä 21 eri
hyvinvointialueen toiminta, ja säästöjä voidaankin joutua hakemaan juuri peruspalveluista
täysin vastakkaisesti kuin mihin uudistus alun perin tähtäsi.
Valtiontalouden pitkäjänteisen velkaantumisen ehkäisemiseksi olisikin äärimmäisen tärkeää,
että hallitus tekisi nyt riittävät panostukset ennaltaehkäisevään hoivaan ja
perussotepalveluihin, jotta hoitojonoja saataisiin aidosti purettua, eivätkä ihmiset ajautuisi
kalliiden erityissairaanhoidon palveluiden asiakkaiksi. Samalla Uudenmaan ulkopuolisten
hyvinvointialueiden hallintobyrokratiat tulisi välittömässä lähitulevaisuudessa yhdistää niin,
että sote-palveluista vastaisivat aidosti elinvoimaiset ja kustannustehokkaat yksiköt, joita ei
olla luotu silkan aluepolitiikan ehdoin.
